Linkkasin edellisen postaukseni facebookin Espanjanvesikoira-ryhmään erääseen keskusteluketjuun, jossa käsiteltiin haastavia luonteita. Blogin kävijälaskuri pompsahti siltä istumalta ison harppauksen eteenpäin. Kommentteja ei tänne blogin puolelle juurikaan tullut, mutta fb:ssä kirjoitus herätti keskustelua. Sain itse asiassa tosi positiivista ja asiallista palautetta, mistä haluankin kiittää! Kommentoikaa lukijat rohkeasti tänne blogiinkin. Kommentteja on aina kiva lukea. :)
Meillä täällä Lumo on toipunut nielurisaleikkauksesta jo niin pitkälle, että on saanut alkaa liikkumaan normaalisti. Kylläpä ollaan kaikki nautittu metsälenkeistä! Lumon juoksu alkaa olla lopuillaan, mutta vielä tiistain tokotreeneihin otin Kiiran tuuraajaksi. Kirppu sai kehuja hienosta seuraamisen kontaktista ja muidenkin tokoliikkeiden osaamisesta. Pikkuhiljaa pitäisi alkaa tehdä Lumolle jonkinlaista tokotreenisuunnitelmaa, kunhan saadaan juoksut ja saikuttelut alta pois.
Seuraavaksi kuitenkin jättimäinen kuvapläjäys ruskan väreissä.
 |
| karvaton pieni mangusti |
 |
| Pystykorva-Lumo valmentaa naapurin Kero-pentua pikajuoksuun... |
 |
| ...ja ninjahyppyihin. |
 |
| Lumo ja henkivartijansa Kiira ja Kira |
 |
| nuoriso |
 |
| nappisilmä-Kira <3 |
 |
| Lumo maastoutuu |
Sitten tapahtui jotain, mikä yllättää joka vuosi.
 |
| "Yääk", sanoo Kiirakin tästä. |
 |
| totiseksi vetää |
 |
| lumi on kivaa kuitenkin, jos se on pallona ja lentää ilmassa |
 |
| miten nyt löydän kaikki kepit, risut ja oksanpätkät? |
 |
| no jaa, ehkä tässäkin maisemassa voi sentään kauniilta näyttää |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti