lauantai 30. elokuuta 2014

Aikuinen ja risat

Kuvia on paljon odottamassa blogiin pääsyä, mutta nyt en ehdi niitä laitella enkä pidemmästi kirjoitella. Pikapäivitys siis tällä kertaa aiheesta Lumon terveys.

Antibioottikuuri ei ruvennut auttamaan nielurisojen tulehdukseen, vaan oireet jatkuivat. Eiliselle sain ajan Lumolle kontrolliin Animagiin. Reppana jouduttiin taas kevyesti rauhoittamaan, ja pääsin itse katsomaan tutkimusta. Nieluun katsottiin ja tarkastettiin risojen kunto. Eivät olleet parantuneet yhtään antibioottikuurilla, vaan olivat pahan näköiset. :(

Eläinlääkäri ehdotti risojen poistoa leikkauksessa. Aika saatiin kuitenkin vasta puolentoista viikon päähän (olemme lähdössä Rovaniemelle, mutta haluan käyttää leikkauksessa täällä Oulussa lääkärillä, joka on tähänkin asti tutkinut Lumoa). Siihen asti olisi hyvä jatkaa antibioottia, jotta leikatessa risat olisivat edes mahdollisimman rauhallisessa kunnossa. Päätettiin jatkaa nykyisen kuurin perään eri antibiootilla, josko sattumalta se tehoaisikin ja leikkaukselta ehkä jopa vältyttäisiin. Seuraillaan tilannetta.

Eläinlääkärissä sattui myös hassu sattuma. Lumo oli juuri saatu nukahtamaan ja sitä tultiin kantamaan tutkimustiloihin. Siinä sitten huomattiin, että patjassa on vähän verta. Ekat juoksuthan ne sieltä vihdoin alkoivat! Olihan tässä ennustettu niitä pian alkavaksi jo huhtikuusta asti. Luulimme jo Lumon kuvittelevan itsensä oman elämänsä Peter Paniksi, joka ei ikinä kasva aikuiseksi.

Koirat ovat aina vähän hämmentyneitä herätessään nukutuksesta, mutta taisi olla vähintäänkin tuplahämmentävää herätä nukutuksesta aikuisena naisena. :-D

maanantai 25. elokuuta 2014

Sairastupa

Kävipä niin, että kumpikin koira on nyt saikulla. Höh. Eniten harmittaa, että koirilla on huono olla kun ovat kipeänä. Toki myös väliin jäävät harrastusjutut ja opiskelijalompakon kiristely harmittavat (onneksi kummallakin on sairaskuluvakuutukset). Toivottavasti tervehtyvät pian.

Selostuksista tuli niin pitkät, että lukemista helpottaakseni erotan otsikoilla kummankin koiran sairaskertomukset.


Kiiran merkillinen maha

Kiiralla on siis ollut jo pidempään ajoittaisia mahakipuja. Sitä itse asiassa tutkittiin ensimmäistä kertaa jo pari vuotta sitten, mutta tuon kerran potilaskertomuspapereita en nyt löydä, enkä tarkkaan muista muuta kuin että mitään varsinaisia löydöksiä ei ollut. Saattoi olla, että sai jotain lääkettä mahaa rauhoittamaan tai että fiksattiin ruokavaliota. Jossain vaiheessa kuitenkin vaihdettiin täysin raakaruualle ja jonkin aikaa meni hyvin. Keväällä 2013 oireet olivat tulleet takaisin erilaisina ja voimistuneet. Koira mm. yritti tyhjällä mahalla oksentaa lähes päivittäin, mutta mitään ei tullut ulos. Välillä sen maha oli selvästi kipeä ja vähän turvonnutkin. Vatsalaukusta löytyi sitten huopaantunut karvaköntti, joka oli lääkärinkin mielestä omituinen löydös. Taidettiin saada antibioottia, happosalpaajaa ja mahansuojalääkettä, jotta vatsa rauhoittuisi huopapalleron aiheuttamasta ärsytyksestä. Oireet hävisivät pidemmäksi aikaa, mutta raakaluita maha ei enää sen jälkeen ole kestänyt, vaan menee kipeäksi. Jotta saisi varmasti kaikki tarvitsemansa ravintoaineet, otettiin rinnalle takaisin nappulat, joita söi raakalihojen ja kasvissoseiden lisäksi. (Söi siis aiemmin raakaruokavaliossaan raakalihoja, kasvissosetta ja luina broilerin siipiä.)

Nyt oli syytä mennä jälleen kerran tutkimuksiin Oulun Animagiin, sillä mahakivut palasivat taas. Aiemmin niitä oli vain harvemmin, mutta viime aikoina tuntui että harva se päivä, etenkin mahan ollessa tyhjä ennen ruoka-aikoja, tuli kipuilua ja turvotusta (ilmeisesti kaasua kerääntyi mahaan, jolloin pingottui). Eläinlääkärissä Kiira oli taas tuttuun tapaan kauhusta kankeana, ja lääkärin tunnustellessa mahaa jännitti jokaista lihastaan niin, ettei tunnusteltua saatu tarpeeksi syvältä. Piti rauhoittaa, ja samalla otettiin myös röntgenkuvat. Mitään poikkeavaa ei näkynyt, ei myöskään verikokeissa. Sainpahan mielenrauhan ainakin kasvainten varalta.

Eläinlääkäri epäili mahaärsytyksen olevan allergiaperäistä. Nyt Kiira on siis jopa parin kuukauden happosalpaajalääkekuurilla ja allergiaruualla. Katsotaan, josko maha rauhoittuisi ja voisimme alkaa kokeilemaan eri ruoka-aineiden sopivuutta. Viikon verran on nyt lääkettä syönyt ja hiljalleen siirtynyt uuteen ruokaan, eikä nyt ainakaan kipuilua ole ollut. Voi että onkin ollut helpottavaa rapsutella rentoa röllömahaa. :)

Olin ehtinyt Kiiran jo ilmoittaa syyskuulle MEJÄ-kokeeseen, mutta se täytyi nyt tämän takia perua. Lääkekuureilla kun ei doping-sääntöjen takia kisaamaan pääse. Tehdään sitten itsekseen treenijälkiä jos vaan koira pysyy kivuttomana.


Voihan Lumon nenä!

Tänä kesänä Lumon nenää on kutissut. Nenäpunkkia on ollut paljon liikkeellä, joten sellaiseksi se heti tulkittiin, vaikka oireet eivät olleet niitä kaikkein tyypillisimpiä. Rovaniemellä saatiin siis neidille stronghold-valeluliuoskuuri. Ihmettelin, kun sanottiin että lääkitä tarvitsee vain oireilevat, eikä kaikkia talouden koiria, vaikka nenäpunkki voi olla joillakin koirilla oireetonkin. Stronghold ei sitten joka tapauksessa auttanut, vaan edelleen Lumpersson rapsutteli välillä nokkaansa ja hieroi sitä mattoihin ja nurmeen. 

Soittelin uudestaan Rollon kaupungineläinlääkärille ja puhelimeen vastannut lääkäri oli ihan ihmeissään, ettei lääkitystä ollut annettu talouden toisellekin koiralle. Hän määräsi milbemax-tablettikuurin kummallekin. Noh, lopulta ei auttanut sekään. Turhauttavinta oli se, että sekä stronghold että milbemax annetaan viikon välein kolme kertaa, eli menee pitkään nähdä auttaako lääkitys varmasti. Koirakontakteista täytyy myös olla karanteenissa tietyn aikaa kuurin alusta. Ja kun ei sitten mikään auttanut, niin lopulta Kiiran mahatutkimusten lisäksi varasin samalla ajan Lumolle Oulun Animagiin.

Lumo ihastutti eläinlääkäriaseman väkeä olemalla niin iloinen ja reipas. :) Nukutuksessa tähystettiin nenään, suuhun ja nieluun. Yllättäen nielusta olivat risat tulehtuneet ja niihin Lumo syö nyt 10 päivän antibioottikuuria. Kuurin ajaksi määrättiin myös saikulle metsästyksestä. Loogiselta tuntuu, että jos risat on olleet kipeät, niin koira on hangannut nokkaansa kun eipä nielua oikein pääse raapimaan. Tulehduksen aiheuttajaa lääkäri ei osannut sanoa. Arvaili, että siellä on voinut olla nenäpunkki tai bakteereja. Todella toivon homman hoituvan nyt tällä kuurilla! Oulun Animagia (ent. Akuutti) voin kyllä suositella muillekin. Ystävällistä palvelua ja asiantuntemusta löytyy. :)

torstai 21. elokuuta 2014

Kvaak kvaak!

No niin. Nyt niitä metsästysjuttuja.

Kaksi reissua Rantsilaan on tässä vaiheessa ehditty tehdä. Viime viikolla passitettiin parina päivänä kyyhkyjä, eilen lisäksi sorsia. Rakensimme naamioverkosta passisuojan, jossa sitten kököteltiin. Itse olen ollut mukana vain ohjaamassa koiraa ja suurimman osan ajasta olemmekin viettäneet metsässä kolmestaan: minä, Lumo sekä tuo meidän perheen pyssymies. Kokemattoman koiran kannalta on ollut hyvä, ettei ole ollut liikaa härdelliä ympärillä, vaan on oltu liikkeellä pienellä porukalla.


Saalis on ollut tiukassa, kun lintujen määrä on ollut aika vähäinen (ja jokusen kerran niistä vähäisistä on ammuttu ohikin). Liekö löytäneet jostain paremman ruokailupaikan. Ekan reissun saldo oli vain rutkasti passiharjoitusta Lumolle, mikä näin jälkikäteen ajateltuna tuli tarpeeseen. Pikku kettu rauhoittui yllättävän hienosti vetelemään tirsoja pusikoiden kätköissä. 


Aivan tyhjin käsin ei tuolloin tarvinnut kotiin lähteä kuitenkaan, sillä sankollisen mittainen hetki vietettiin mustikkametsässä. Lumo fiksuna tyttönä söi marjoja suoraan varvikosta.




puhdasta oli ilma kun naavaakin löytyi

Eilen tosiaan sitten alkoi sorsastuskausi ja pääsi Lumokin töihin. Kolme heinäsorsaa sai vedestä hakea. Ensimmäinen oli hyyyvin jännittävä ja hetken Lumpero sitä uiden kiersi ja pari kertaa haukahtikin, ennen kuin uskalsi suuhun ottaa. Seuraaviin tarttui sitten ongelmitta. :-) Ekaa kertaa Lumo nyt siis näki sorsaa tai ylipäätään lämmintä riistaa. Kolme oli ihan sopiva määrä aloittelevan koiran kannalta. Sillä ehti itseluottamus nousta, muttei joutunut tekemään liikaa. Passiinkin malttoi rauhoittua uudelleen hienosti. Olemme siis hyvin tyytyväisiä!

Lopuksi vielä jokunen kuva noilta seuduilta, vaikkei ihan metsästystilanteissa ehtinytkään kuvia räpsimään.








sunnuntai 17. elokuuta 2014

Hyvät raamit

Eilen hurautettiin Iihin ryhmänäyttelyyn. Ihanan lyhyt matka oli täältä Oulusta käsin mennä. Ei tarvinnut herätä kohtuuttoman aikaisin, vaikka meidän kehässä tollerit olivat ensimmäisenä, tosin vasta klo 10. Kätevää käydä näyttelyissä vain harvakseltaan, niin voi valita aina vain ne lähinäyttelyt. ;) Kiiran kanssa aikoinaan kierreltiin hieman etäämmälläkin.

Lumo sai taas EH:n ja hyvin samankaltaista kommenttia kuin toukokuisesta Muurolan näyttelystä. Eli vielä on hyvin pentumainen, mutta hyvät on "raamit" joissa kehittyä. Tarvii vain aikaa. Turkki on vasta alkanut kasvaa takaisin, joten niukka karvakin vain korostaa koiran keskenkasvuisuutta. Annamme siis neidin ja hänen turkkinsa rauhassa kasvaa ilman sen suurempia paineita näyttelymenestyksestä. Ehditään me vielä.

hermostunutta luettelon selailua vuoroa odotellessa

Tuomari oli mukava ja suhtautui koiriin ystävällisesti ja huumorilla. Arvosteli melko kriittisesti ja tarkasti, mikä on minusta ihan hyvä asia. Ennemmin liian tiukka arvostelu, kuin liian lepsu. Tässäpä Lumosta kerrotut rivit:

"13 kk erittäin hyvän tyyppinen, tänään itsestään ilmavan kokonaiskuvan antava juniorinarttu, jolla pitkänomainen, kevytpiirteinen pää. Hyvät korvat & purenta ok. Erinomainen kaula. Ikäisekseen hyvä eturinta. Rungon tulee vielä täyttyä. Tasapainoisesti kulmautuneet vankkaluustoiset raajat. Hieman litteät käpälät. Luisu lantio & alas kiinnittynyt häntä. Ei tänään täydessä turkissa. Liikkuu vielä kovin pentumaisesti. Reipas luonne." JUN-EH, JUK2 (tuomari Katja Korhonen)


Käytös oli Lumolla ihan mallikasta, vaikka toukokuun näyttelyn jälkeen ei oltu juurikaan muistuteltu juttuja mieleen. Seistä jaksoi tosi nätisti, mutta liikkeessä sahanpuruinen maa hajuineen meinasi välillä vetää puoleensa ja lisäksi neidin täytyi välillä ottaa muutama hyppyaskel ihan vain silkasta elämänilosta. Mentiin me välillä nättiä raviakin sitten.

Yhtään en edes osannut harmistua tuosta "vain EH:sta", kun Lumo käyttäytyi kuitenkin niin näpsäkästi ja oli mukavaa nähdä Lumon Onni-veljeä ja kahta puolisisarusta omistajineen. Seuraavaksi näyttelyksi on mietitty Jyväskylä KV:ta marraskuulle, kun silloin samalla hoituisi kyläily siskon luona. Jos sinne ei lähdetä, niin kehässä pyörimiset jää ensi vuoden puolelle.

PS. Metsästysjutuista tulossa juttua hieman myöhemmin (lue: sitten kun saalista on saatu).

tiistai 12. elokuuta 2014

Lomakuulumisia

Meidän sakki (paitsi isäntä) on saanut lomailla nyt jo jonkin aikaa. Ihanaa! Aikaa on vietetty pitkälti Oulussa kotikotona, mutta pariin otteeseen on ollut asiaa Rovaniemelle, jolloin olen käynyt junalla parin päivän reissun. Ekalle visiitille pääsi mukaan vain Lumo, toiselle Kiira. Kummallekin tekee hyvää päästä välillä mukaan ainoana koirana. Silloin Kiira saa vähän hermolomaa ja Lumo joutuu kohtaamaan uusia tilanteita itsenäisesti ilman toisen koiran tukea.

 Tytsyjen junaselfiet:

"menolippu, menolippu..."

"pakko matkustaa on jonnekin..."




Toissapäivänä talkoilin Lapin Nuuskujen järjestämissä noutajien taipumuskokeissa. Oli hirmuisen opettavainen päivä! Nyt on monta uutta vinkkiä ja entistä enemmän innostusta Lumon treenaamiseen. Tavoite on startata taippareissa ensi kesänä. 

Kirppu ottaa aurinkoa

Lumo löysi sukulaisten pihalta söpön siilin.



Viime viikot olemme pitkälti lomailleet ja pientä helpohkoa treeniä on tehty silloin tällöin. Helteet on haitanneet lenkkeilyjä ja treenailuja, enkä henkilökohtaisesti nauttinut kuumuudesta yhtään. Nyt ollaan päästy taas liikkeelle kun on vähän viileämpää. :)

eiliset lenkkikaverit Huppis ja Piitu <3

Huppis ja Lumo kummeksuu Kiiran piehtarointia

meidän tytöillä ihan omat leikit

Luvassa on jänniä tapahtumia lähitulevaisuudessa. Metsästyskausi on alkanut ja Lumo pääsee pian harjoittelemaan tositoimia. Lauantaina suuntaamme myös Iin ryhmänäyttelyyn. Niistä siis pian lisää!