maanantai 31. elokuuta 2015

Taipparitreenailuja

Nyt on pohdittu ja työstetty sitä variksiin ja kaniin tarttumista ja kantamista oikein urakalla. Aika yleistä tuntuu olevan tuo varisten hyljeksiminen, vaikka koira toimisi käytännön metsällä hyvin. Lumo on aina ollut tosi kiinnostunut variksista, mutta nyt sille on alkanut tulla jokin ällötysmielleyhtymä siinä vaiheessa, kun vaakku pitäisi nostaa suuhun. Innoissaan niitä kyllä etsii.

"Kyllä mää näitä voisin hakea!"

Lähdin liikkeelle miettimällä, miten oli treenattu keväällä ja alkukesästä kun vaakut saatiin nousemaan tosi hyvin. Ehkä jossain kohti vaikeutettiin liikaa tai jotain, miksi suoritukset huononivat? Nyt on sitten pyritty nostattamaan Lumon itseluottamusta ja motivaatiota varisten kanssa. Riistalla on treenattu tosi tiiviisti, useamman kerran viikossa. Tähän olen kirjannut treenejä, joita on tehty nollaksi jääneen taippariyrityksen jälkeen.

Treeni 1

Otin käyttöön taas naksuttimen, jotta saan merkattua oikean toiminnan mahdollisimman tarkasti. Ensin istuttiin koiran kanssa vastakkain ja naksuttelin pelkistä damin pidoista ja nostoista. Välillä annoin damin suuhun, välillä nosti sen maasta ihan edestään. Helppo homma.

Sitten vaihdettiin damin tilalle varis. Ei meinannut ensin nostaa, joten naksuttelin muutaman kerran vain haistelusta ja kun vähän kokeili sitä suuhun tarttumatta kunnolla. En antanut mitään käskyjä, koska tavoitteena on spontaani nosto. Jos tarjosi pitkään vain katsekontaktia, niin saatoin vähän tökkäistä lintua, ettei odottelussa menisi koko iltaa. Kun sai naksautuksen, namipalkan ja kehut monta kertaa peräkkäin pelkästä varikseen koskemisesta, sai myös itsevarmuutta ja alkoi itse tarjota linnun nostamista. Aina suorituksen selkeästi parantuessa sai superkehut ja kourallisen palkkaa. Kun saatiin muutama oikein varma nosto ja hetken pito, lopetettiin isojen kehujen kera.

Treeni 2

Taas pohjustettiin tehtävää damilla, kun niillä kaikki sujuu niin hyvin. Koira hihnassa, dami maassa. Kuljettiin damin ohi ja kun nappasi sen mukaan, naksuttimella naks, dami mulle käteen ja palkkaus. Kuljettiin hihnassa damia kantaen myös vähän pidempää matkaa. Tätä pitää nyt tehdä enemmän. Selvästi rauhoitti kantamista. Vielä viime kesänä tämä oli melkein mahdotonta, koska Lumolla oli kierroksia ihan liikaa ja se yritti koko ajan mennä täysillä, jolloin kiristyvä hihna häiritsi kantamista. Nyt kulki damin kanssa minun rinnalla ja piti katsekontaktia.

Ja taas vaihdettiin damin tilalle varis ja sama homma. Meni tosi hyvin! Alkuun ja välillä myöhemminkin otteet vähän pinnallisia, mutta paranivat selvästi toistojen myötä. Taas lopetettiin kun oli muutama oikein hyvä suoritus alla ja sitten superpalkka. Onneksi meillä oli isäntä mukana toimittamassa naksuttelijan virkaa. Olisi minulta muuten loppuneet kädet kesken. Naksutin selvästi selkeyttää ja tsemppaa Lumoa. Se taitaa olla koira, jolle täytyy kertoa tosi selkeästi, mitä siltä halutaan. Sitten kyllä tekee hyvin ja täysillä.


Treeni 3

Tällä kertaa treenattiin kanilla. Koitettiin vähän samantyylistä treeniä kuin edellisellä kerralla variksella. Eli ihan vain pitoja ja kantamista hihnassa. Alkuun hiukan damin kantamista, jotta ehkä saisi jonkun noutomoodin päälle. :D Päästessään kania haistelemaan meni Lumo ihan kierroksille innosta. Noh, kanin käsittely meinasi mennä vähän pelleilyksi sitten kierrosten takia, kun Lumo ois mielellään antanut kanille aika kovaa kyytiä... Huoh, tässä vaiheessa tuli taas vähän sellainen eitästämitääntule-olo. Olen nyt huomannut, että selvästikin minä ja Lumo lietsomme toisiamme kierroksille vähän liiaksi. Jos Lumo häslää, turhaudun liian herkästi ja ärsyyntymiseni nostaa Lumon kierroksia entisestään. Onneksi meillä oli taas isäntä mukana pitämässä minun kierroksia aisoissa ja miettimässä yhdessä sopivia keinoja, jotta homma saataisiin toimimaan.

Lopulta tehtiin monta toistoa niin, että isäntä talutti Lumoa ja naksutteli kaniin tarttumisista. Minä kävin viemässä kanin varvikkoon piiloon niin, että se jäi meidän väliin ja annoin koiralle noutokäskyn. Isäntä talutti koiran kanin ohi, se joutui vähän haistelemalla etsimään sitä (haistelu rauhoitti!), jos ei heti tarttunut tai tiputti niin vedettiin hihnasta ohi vaan. Kun kani pysyi suussa niin isäntä talutti koiran suoraan minun luo ja minulta namipalkka. Tarkoitus saada koira tarttumaan heti ja kunnolla, muuten matkaa joutuu jatkamaan ilman riistaa. Hiljalleen homma alkoi toimia paremmin, otteet paranivat ja Lumo oikeasti toi kania minulle, eikä yrittänyt jäädä vain leikkimään sillä. Monenmonta toistoa tehtiin ja viimeiseksi jäi sellainen, että oikein polleana toi kanin mulle käteen asti. Ehkä se tästä. On tämä kyllä yhdenlaista touhua...

Treenit x-y

Tämä postaus on ollut luonnoksiin tallennettuna ja tarkoitus oli kirjata jokainen treeni erikseen tänne. Noh, enpä muistanut noiden ensimmäisten jälkeen, enkä enää niin tarkkaan muista mitä milloinkin on tehty. Oli miten oli, variksilla on tehty tarttumis- ja kantamisharkkoja hihnassa ja sitten ihan hakua taipparityyliin 1-2 linnulla. Aina se on vaakut metsästä tuonut, mutta ote on ollut useimmiten pinnallinen, eikä aina ensimmäisellä lähetyksellä ole tarttunut. Motivoitu on härnäämällä/leikkimällä variksella koiran edessä, sekä namipalkalla. Edistystä on saatu aikaan, eikä nyt ole ravistellut lintuja. Aika puurtamista on ollut, mutta onneksi koira on aina innolla tekemässä. Isäntä on ohjannut koiraa joillakin treenikerroilla, mikä on tehnyt mulle hyvää. Ratkaisuja ongelmiin on jotenkin niin paljon helpompi nähdä, kun keskittyy vain katsomaan vierestä.


Tokavika treeni ennen uutta taippariyritystä

Nyt päätettiin tehdä lyhyt ja motivoiva treeni, jos vaan kerralla onnistuisi. Aiemmat treenit ovat välillä sisältäneet aika moniakin toistoja, joten nyt oli sellainen "kerta riittää" -asenne. Mukana oli varis ja kani. Variksella härnättiin koiraa niin, että se oli hihnassa, eikä päässyt siihen tarttumaan, vaikka nokan edessä heiluteltiin. Sitten koiran nähden heitettiin ja koira hakemaan. Ei jäänyt pitkäksi aikaa haistelemaan lintua, vaan nopeasti haistoi ja otti suuhun (jes!). Täysillä meni linnulle ja täysillä tuli linnun kanssa takaisin. Ainoat miinukset oli, että ote ei ollut syvä vaan roikotti siivestä ja lintu ei pysynyt suussa käteen asti vaan sylkäisi sen jalkojen juureen. Pikkuvikoja, pääasia että lintu palautui! Tästä namipalkkaa ja hurjat kehut.

Kanilla tehtiin taipparityylinen laahausjälki. Tämä meni ihan todella hyvin!!! Ote oli tosi hyvä ja täysillä sinne ja takaisin. Kaninkin tipautti mun jalkojen juureen, mutta aivan sama. Hurjia edistysaskeleita siitä, mitä oli viimeisissä treeneissä ennen viime taippareita. Hyvä Lumo!

Viimeinen treeni ennen uutta taippariyritystä

Tehtiin yksi nouto sellaisella variksella, johon Lumo ei ollut aiemmin koskenut. Saatiin heittäjäksi Iida, pitkästä aikaa joku muu kuin minä tai isäntä.  Päätettiin uskaltaa nyt olla hetsaamatta koiraa variksella ennen heittoa, kun eipä sitä taippareissakaan hetsailla. Suunniteltiin, että jos ei ota, niin sitten uusi yritys hetsauksen kanssa. Eipä tarvinnut uutta yritystä. Lumo meni luvan saatuaan tapansa mukaan täysillä linnulle, otti suuhun heti ja hyvällä otteella, parin metrin jälkeen tiputti ja nuuhkaisi nopeasti, otti taas hyvän syvän otteen ja toi perille. Ei kylläkään jälleen kerran ihan käteen asti, mutta siitä me ei nyt välitetä, kun on harjoiteltu sitä, että vaakut ylipäätään tulee sieltä. Oikein hyvä kenraaliharkka siis!

Meillä on nyt taas koepaikka tiedossa. Saapa nähdä miten siellä käy! Mikään varma olo ei ole läpipääsystä, mutta on se aivan täysin mahdollista. Jos ei mene läpi nytkään, niin sitten tavoitteena on yrittää keväällä uudestaan.

"Mitähän jekkuja tällä kertaa siellä taippareissa keksisin?"

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Turkki jäi kotiin

Lumo kävi Rovaniemen ryhmänäyttelyssä 29.8. esiintymässä tyylilleen uskollisesti iloisena, vauhdikkaana ja reippaana. Edellisenä päivänä oli naksuttimen kanssa vahvistettu seisomista silloinkin, kun häntään ja housukarvoihin kosketaan. Oulussa viimeksi pakeni hännän koskemista istumalla, ja sitä istumisen välttämistä nyt harjoiteltiin (yli kuukausi olisi ollut aikaa treenata, mutta ruvettiinpa sitten näyttelyä edeltävänä päivänä :D ). Taisi se nyt näyttelyssä kerran istahtaa, mutta sain sen takaisin pystyyn ja pysymäänkin. Lumon mielestä takapuolen kopelointi nimittäin häiritsee hänen namin tuijotustaan. Höpsö.

Tuomari mittasi Lumon ja vähäsen se mittakeppiä jännitti, mutta hyvin meni. Kuulemma heilutti tuomarille häntää niin kovasti että vatkasi koko koira. On tuo kyllä niin valloittava otus. Hienosti esittää itsensä, eikä tarvi paljon asetella. Ja saa hyvälle mielelle minut ja muut.

Kehät olivat ihanan isot ja Lumo oli avoimen luokan nartuista ensimmäinen, joten pääsi hyvin näyttämään liikkeensä. Lumon liikkeet ovat parhaimmillaan kun sen kanssa menee oikeasti lujaa. Pienissä kehissä liikkuminen on jatkuvaa kiihdyttelyä ja jarruttelua.

Tuomarilla oli hirveän kiva ja positiivinen asenne hommaansa ja koiriin. Saatiin hauska arvostelu, mutta koska Lumo on nyt niin huonossa turkissa niin laatuarvosteluksi ei EH:ta enempää. Onhan se karvaton ja vähän keskenkasvuisen näköinen vielä, vaikka tänä kesänä onkin saanut lisää massaa ja jäntevyyttä. Ensi kerran mennään näyttelyihin vasta kun sitä turkkia oikeasti on. Laitoin tähän näyttelyyn ilmot menemään kun turkki näytti alkavan taas kasvaa, mutta turhat oli luulot. Jospa se pakkasilla viimeistään lähtis runsastumaan...

arvostelu:

Feminiininen, elegantti, erinomainen rotutyyppi, hyvät mittasuhteet, feminiininen kaunis pää, tyylikäs kaula, vahva selkä. Runko saa vielä täyttyä ja eturinta kehittyä, erinomaiset kulmaukset, hyvä raajaluusto. Liikkuu vaivattomasti kevein, tehokkain askelein. Valitettavasti tänään pikkuneiti on jättänyt turkin kotiin. Kaunis väritys, esiintyy reippaasti. AVO-EH. (tuomari Kati Heiskanen)

(lisään tähän jonkun sivuprofiilikuvan Lumosta, kunhan saan otettua sellaisen)

lauantai 29. elokuuta 2015

Kesä löytyi Sallatunturilta



Käytiin tekemässä parin yön vaellusreissu tuossa jo melkein kaksi viikkoa sitten. Reissua suunniteltaessa mietittiin aluksi Kevon reittiä tai Pallas-Hetta-aluetta. Lopulta ei kuitenkaan haluttu tällä kertaa tuhlata ajomatkoihin ihan hirvittävästi aikaa, joten päätettiin suunnata seikkailemaan Sallatunturin ympärille. Kevolle mennään joku toinen kerta.




Koko kesä on ollut kylmä ja sateinen, mutta reissun ajaksi paukahti helteet. Eipähän tarvinnut palella tai kastua, ja kuvista tuli kivoja kauniissa säässä. Rinkka selässä rinteitä noustessa helle oli kyllä vähän ahdistavaakin ja aiheutti päänsäryn. Noh, tulipahan vihdoin vähän rusketuttuakin tälle kesälle. Koirien onneksi matkan varrella oli jatkuvasti lammikoita ja puroja, joissa viilentyä. Hyvin jaksoivat.






Tarkkaa reittisuunnitelmaa ei ollut etukäteen, vaan mentiin vähän fiiliksen mukaan. Koko ajan kuljettiin kuitenkin merkittyjä retkeilyreittejä pitkin. Jos nälätti, valittiin risteyksessä se suunta, josta kartan mukaan tulisi nopeiten tulentekopaikka vastaan. Kun särki päätä, käännyttiin helpompikulkuiselle pätkälle. Kun haluttiin haasteita, lähdettiin jyrkkien nousujen suuntaan. Sallatunturin ympäristön reitit tarjosivat hyvän mahdollisuuden tehdä oman maun mukainen rengasreitti. Käytiin laskettelukeskuksen pohjois- ja eteläpuolilla ja ehdottomasti enemmän tykättiin eteläpuolesta. Pohjoispuolella oli huonokuntoisia pätkiä, polut märän kesän jäljiltä mutalällyä tai pitkospuut lahonneita. Toki Isonpyhän näkötornilta oli hienot näkymät. Eteläpuolella kaikki kulkemamme reitit olivat hyvässä kunnossa, eikä metsä ollut niin tiheää, joten maisema oli avarampaa.


Vielä olisi tarkoitus käydä toinen vaellusreissu tälle syksylle. Siitä lisää myöhemmin!


maanantai 17. elokuuta 2015

Vepe-kipinä ja linnustuskauden aloitus

Tänään olin apuohjaajana vesipelastuksen soveltuvuuskokeessa Iidalle ja Mysli-kelpielle. Muutamissa treeneissä olin ollut mukana, jotta tiesin mitä tehdä. Apuohjaajaa tarvitaan vepessä siis sellaisissa liikkeissä, joissa toisen täytyy olla rannalla ja toisen veneessä. Alemmissa luokissa apuohjaaja saa olla omasta takaa, muutoin tehtävän hoitaa koetoimitsija. Oma apuohjaaja saa ohjata ja käskyttää koiraa kuten varsinainen ohjaajakin. Mysli hoiti homman kotiin (mistä ei ollut epäilystä) ja ohjauksetkin menivät nappiin kun tuloksena täydet 100 pistettä, jee!

Vepe-treeneissä ja kokeessa mukana ollessa olen päässyt tutustumaan tuohon lajiin ja hups vaan on kipinä iskenyt! Tosi kivaa ja olisi varmasti Lumolle mielekästä touhua. Ja eipä hullummat oltavat olleet tänään Kemijärven kokeessa ihmisilläkään paistatellessa näissä maisemissa:

Mysli hakee hukkuvaa

Tästä taitaa tulla meille yksi uusi kesälaji! Harmi, että kipinä iski näin loppukesästä. Katsellaan josko ehdittäisi vielä pohjustamaan alkeita ennen kuin ilmat kylmenevät liikaa. Meillä alkaa näitä kesälajeja kertyä kun taipparitreenailut ja mejä keskittyvät myös sulan maan ajalle. Jospa talvella jaksettaisiin sitten tankata tokoa.

Syksyä kai tämä vuodenaika kohta alkaa olla ja Lumo on päässyt korkkaamaan jo linnustuskaudenkin. Se oli yhden aamun passittamassa kyyhkysiä ja kuulemma oli osannut olla tosi hienosti rauhassa. Pudotuksia ei ollut tullut ennen kuin päivemmällä, jolloin Lumo oli ollut muun väen mukana mustikassa. Oli kuitenkin sitten myöhemmin saanut tutustua kyyhkyyn ja kantaa sitä. Taisikin päästä nyt ekaa kertaa kosketuksiin kyyhkysaaliin kanssa.

Lumon ollessa reissussa isännän kanssa on Kiira saanut muutaman päivän nauttia laatuaikaa ainoana koirana. Ja se on kyllä tosiaan nauttinut. Miettinyt varmaan taukoamatta, että "Kerrankin saa olla rauhassa!" Kiirasta tulee ilman Lumoa ollessaan leikkisämpi ja kontaktinhakuisempi. Ei ole ketään rääpälettä viemässä kaikkia leluja ja huomiota. Onneksi välillä tulee näitä ajanjaksoja, että kumpikin koira saa hetken nauttia ainoana koirana olosta.

keskiviikko 12. elokuuta 2015

NOU0, mutta hyvä koira!

Kolmisen viikkoa sitten hehkuttelin täällä hyvin menneitä taipparitreenejä. En tiedä mitä oikein tapahtui pari viikkoa sitten, kun yhtäkkiä muutama treeni menikin huonosti. Varis ja kani eivät meinanneet Lumon suuhun olla enää mieluisia. En tiedä ällöttikö vai jännittikö sitä. Jäi roikkumaan (haistelemaan riistaa nostamatta sitä) ja houkuttelulla tarttui, mutta pinnallisella otteella ja saattoi ravistaa (ja minä kun olin jo niin huojentunut että ravistelu olisi menneen talven lumia)... Saatiin kyllä muutama ihan ok nouto, mutta yleensä niitä edelsi jotain värkkäämistä. Vesinoudossa sentään ei mitään ongelmaa. Vedestä se varmaan hakisi mitä vaan.

Saatiinpa sitten peruutuspaikka Muhoksen taippareihin. Viimeisimpien treenien jälkeen osasin arvata, että läpi ei mene, vaikka ihan viimeiset treenit tehtiin dameilla ja ne meni superisti. Hirveän hyvä kokemus kuitenkin oli käydä taippareita kokeilemassa. 

Matkalla koepaikalle jännitin vähän, mutta paikanpäällä oli niin rento tunnelma ja mukavia ihmisiä, että rennoin mielin mentiin suorittamaan omalla vuorolla. Lumo ei ole koko kesänä tainnut kuulla laukauksia ja muiden suoritusten aikana se vähän kuumui paukuista. Äänteli välillä ja olisi jo halunnut suorituspaikalle. Oman suorituksen aikana ei äännellyt yhtään, vaan oli tosi sopivassa vireessä ja kuuliainen. Tykkäsin myös suorituspaikasta, vaikka kumpparit olivat soisessa maastossa tarpeen. 

Vesityö meni tosi hyvin kuten uskalsin olettaakin. Vauhdilla ja innolla veteen ja lokit rantaan. Rantapenger oli jyrkkä, joten tuomari kehotti ottamaan lokin koiralta heti kun se on rannassa, että koiran on helpompi punnertaa itsensä ylös ilman lintua. Tästä siis hyväksytty ja matka jatkui hakuruutuun.

Alku näytti lupaavalta, sillä Lumo lähti innokkaasti ensimmäiselle varikselle. Jäi kuitenkin hetkeksi roikkumaan ja lähti sitten etsimään lisää lintuja nostamatta ensimmäistä ylös. Tuomari meni heittämään varista uudelleen, jotta koira kiinnostuisi tarttumaan. Ottihan se sen sitten ja toi minun jalkojen juureen. Lähetin seuraavalle ja teki tosi hienoa hakutyötä. Tuomari kehui, että liikkuu tosi hyvin hakuruudussa. Löysi variksia, mutta kahdella linnulla jäi taas roikkumaan ja jatkoi etsimään seuraavaa. Kolmannen löytäessään lähti sitä tuomaan, mutta harmiksi se tippui puolimatkaan kun ote oli niin pinnallinen, eikä Lumo lähtenyt enää hakemaan sitä uudelleen. Tässä vaiheessa tuomari sitten sanoi, että joutuu valitettavasti hylkäämään. Niin paljon oli koira jo saanut apuja ja niin monesti kieltäytynyt nostamasta riistaa spontaanisti. Sain kuitenkin treeninä hakea Lumon kanssa yhdessä sen puolimatkaan tippuneen linnun. Kävelin lintua lähelle, jolloin Lumo otti sen ja yhdessä juostiin lähetyspaikalle. Lumpero sai loppuun isot kehut kantamisesta.

Tuomari oli todella kannustava ja positiivinen. Sanoi, että tässä koirassa on ehdottomasti enemmän hyvää kuin huonoa ja että kaikki muu on kunnossa, paitsi variksien huoliminen. Kuulemma mulla on hyvä koira, ja kun saan sille varmuutta varisten nostamiseen ja kantamiseen, niin siitä tulee pirun hyvä. Näiden sanojen jälkeen ei pahemmin harmittanut, vaan sain lisää sisua saada hommat kuntoon. 

Tuomarilta ja muilta osallistujilta sain vielä rutkasti erilaisia vinkkejä treenaamiseen. Tässäpä niitä muistiin ettei unohdu:

* Treenaa riistaan tarttuminen nopeaksi. Mitä kauemmin jää riistaa tutkiskelemaan, sitä epätodennäköisemmin sen nostaa. Tähän vinkkinä päästää koira hakemaan heitettyä riistaa ja pillittää luoksetulokutsu juuri ennen kuin se on riistalla. Koiralle tulee kiire takaisin, joten nappaa riistan nopeasti.

* Tehdään riistasta kiinnostava leikkimällä, heittelemällä ja vetämällä sitä maata pitkin. Esimerkiksi ohjaaja voi härnätä koiraa riistalla ja "leikkiä" sillä, viedä sen kauemmaksi ja päästää koira noutoon. Riistan voi myös laittaa pois kun koira alkaa sitä himoitsemaan, jotta siitä tulee harvinainen herkku, ei itsestäänselvyys.

* Tehokuuri variksella treenaamista. Näytetään varista esim. kolmesti viikossa muutaman viikon ajan ja tehdään joka kerralla jokin pieni treeni. Variksesta tulee arkipäiväisempi, varmasti tuttu.

* Kantamiseen varmuutta niin, että hihnassa mennään tasaisella juoksuvauhdilla pidempiä matkoja riista suussa.

* Treenaamista eri variksilla, jotta treenilinnut eivät ole aina koiralle ne tutut, samat ja omat.

* Treenaamista variksilla, joita muut koirat ovat jo kantaneet.


Nyt täytyy tehdä jonkinlainen sotasuunnitelma ja ruveta sitä toteuttamaan. Jospa ne vaakut rupeais sieltä nousemaan. Olo on toiveikas ainakin.