maanantai 17. elokuuta 2015

Vepe-kipinä ja linnustuskauden aloitus

Tänään olin apuohjaajana vesipelastuksen soveltuvuuskokeessa Iidalle ja Mysli-kelpielle. Muutamissa treeneissä olin ollut mukana, jotta tiesin mitä tehdä. Apuohjaajaa tarvitaan vepessä siis sellaisissa liikkeissä, joissa toisen täytyy olla rannalla ja toisen veneessä. Alemmissa luokissa apuohjaaja saa olla omasta takaa, muutoin tehtävän hoitaa koetoimitsija. Oma apuohjaaja saa ohjata ja käskyttää koiraa kuten varsinainen ohjaajakin. Mysli hoiti homman kotiin (mistä ei ollut epäilystä) ja ohjauksetkin menivät nappiin kun tuloksena täydet 100 pistettä, jee!

Vepe-treeneissä ja kokeessa mukana ollessa olen päässyt tutustumaan tuohon lajiin ja hups vaan on kipinä iskenyt! Tosi kivaa ja olisi varmasti Lumolle mielekästä touhua. Ja eipä hullummat oltavat olleet tänään Kemijärven kokeessa ihmisilläkään paistatellessa näissä maisemissa:

Mysli hakee hukkuvaa

Tästä taitaa tulla meille yksi uusi kesälaji! Harmi, että kipinä iski näin loppukesästä. Katsellaan josko ehdittäisi vielä pohjustamaan alkeita ennen kuin ilmat kylmenevät liikaa. Meillä alkaa näitä kesälajeja kertyä kun taipparitreenailut ja mejä keskittyvät myös sulan maan ajalle. Jospa talvella jaksettaisiin sitten tankata tokoa.

Syksyä kai tämä vuodenaika kohta alkaa olla ja Lumo on päässyt korkkaamaan jo linnustuskaudenkin. Se oli yhden aamun passittamassa kyyhkysiä ja kuulemma oli osannut olla tosi hienosti rauhassa. Pudotuksia ei ollut tullut ennen kuin päivemmällä, jolloin Lumo oli ollut muun väen mukana mustikassa. Oli kuitenkin sitten myöhemmin saanut tutustua kyyhkyyn ja kantaa sitä. Taisikin päästä nyt ekaa kertaa kosketuksiin kyyhkysaaliin kanssa.

Lumon ollessa reissussa isännän kanssa on Kiira saanut muutaman päivän nauttia laatuaikaa ainoana koirana. Ja se on kyllä tosiaan nauttinut. Miettinyt varmaan taukoamatta, että "Kerrankin saa olla rauhassa!" Kiirasta tulee ilman Lumoa ollessaan leikkisämpi ja kontaktinhakuisempi. Ei ole ketään rääpälettä viemässä kaikkia leluja ja huomiota. Onneksi välillä tulee näitä ajanjaksoja, että kumpikin koira saa hetken nauttia ainoana koirana olosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti