No niin. Nyt niitä metsästysjuttuja.
Kaksi reissua Rantsilaan on tässä vaiheessa ehditty tehdä. Viime viikolla passitettiin parina päivänä kyyhkyjä, eilen lisäksi sorsia. Rakensimme naamioverkosta passisuojan, jossa sitten kököteltiin. Itse olen ollut mukana vain ohjaamassa koiraa ja suurimman osan ajasta olemmekin viettäneet metsässä kolmestaan: minä, Lumo sekä tuo meidän perheen pyssymies. Kokemattoman koiran kannalta on ollut hyvä, ettei ole ollut liikaa härdelliä ympärillä, vaan on oltu liikkeellä pienellä porukalla.
Saalis on ollut tiukassa, kun lintujen määrä on ollut aika vähäinen (ja jokusen kerran niistä vähäisistä on ammuttu ohikin). Liekö löytäneet jostain paremman ruokailupaikan. Ekan reissun saldo oli vain rutkasti passiharjoitusta Lumolle, mikä näin jälkikäteen ajateltuna tuli tarpeeseen. Pikku kettu rauhoittui yllättävän hienosti vetelemään tirsoja pusikoiden kätköissä.
Aivan tyhjin käsin ei tuolloin tarvinnut kotiin lähteä kuitenkaan, sillä sankollisen mittainen hetki vietettiin mustikkametsässä. Lumo fiksuna tyttönä söi marjoja suoraan varvikosta.
 |
| puhdasta oli ilma kun naavaakin löytyi |
Eilen tosiaan sitten alkoi sorsastuskausi ja pääsi Lumokin töihin. Kolme heinäsorsaa sai vedestä hakea. Ensimmäinen oli hyyyvin jännittävä ja hetken Lumpero sitä uiden kiersi ja pari kertaa haukahtikin, ennen kuin uskalsi suuhun ottaa. Seuraaviin tarttui sitten ongelmitta. :-) Ekaa kertaa Lumo nyt siis näki sorsaa tai ylipäätään lämmintä riistaa. Kolme oli ihan sopiva määrä aloittelevan koiran kannalta. Sillä ehti itseluottamus nousta, muttei joutunut tekemään liikaa. Passiinkin malttoi rauhoittua uudelleen hienosti. Olemme siis hyvin tyytyväisiä!
Lopuksi vielä jokunen kuva noilta seuduilta, vaikkei ihan metsästystilanteissa ehtinytkään kuvia räpsimään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti