Mökkihöperöt metsällä

Ette uskokaan, kuinka paljon olin tätä odottanut! Pitkästä aikaa pääsin käymään mökillä, tuolla minulle niin rakkaalla ja muistojentäyteisellä paikalla. Siellä sitä lapsena vietettiin järvessä uiden jokunen tovi, leikittiin ratsastuskoulua kuistin kaiteilla (jokaisella kaiteenpätkällä = hevosella oli toki oma nimensä, jotka vieläkin muistan), laskettiin suksilla rinnettä alas ja leikittiin parvella. Useilla mökeillä olen vieraillut, mutta tuo paikka on minulle The Mökki. Ei sähköä, ei juoksevaa vettä, saati sitten sisävessaa. Kauniit maisemat, rauha ja hiljaisuus sekä kynttilänvalo. Vasta nyt aikuisempana sen tajuaa, kuinka etuoikeutettu onkaan päästessään tuollaiseen paikkaan.

 Tällä mökkireissulla ei nukuttu pitkään, vaan kumpanakin kahtena aamuna heräsimme vielä pimeän aikaan ja körryyttelimme metsästysmaille auringonnousua odottelemaan. Kanalinnut ovat olleet tänä vuonna vähissä, ja meidänkin koko reissun saldo oli lopulta pyöreä nolla. Ampumaan päästiin vain yksi laukaus, joka sekin tiheässä vitikossa meni puuta päin. Kaikesta huolimatta Lumolle suuret propsit näppärästä käyttäytymisestä metsällä! Ensimmäinen kerta kakaralla tuollaisella reissulla, jossa ei odotella passissa vaan liikutaan, ja aivan selvästi sillä oli jo käry siitä mitä ollaan tekemässä. 

Välillä pidin Lumoa vierellä kulkemassa, mutta paljon se sai kulkea itsenäisesti edellämme etsien hajuja. Koko ajan pysyi oikein sopivalla etäisyydellä ja piti yhteyttä. Selkeästi myös löysi juuri lintujen hajuja ja nokan käyttö tuntui parantuvan jo noiden kahden päivän aikana. Tuon ainoan ampumatilanteenkin meille mahdollisti nostamalla pyyn puuhun. Nyt metsästäjät hoi, olisi mukava saada kokemuksia, neuvoja ja mielipiteitä noutajan käytöstä metsällä! Pidättekö koiraa vierellä seuraamassa ja annatte vain noutaa, vai käytättekö koiraa ylösajavana? Tuleeko mieleen jotain tärkeitä pointteja, joita tällaisen ensimmäistä metsästysnoutajaansa kouluttavan olisi hyvä tietää? Suurkiitos, jos joku innostuisi kommentoimaan!

höpsöt

Mökillä sitten syötiin hyvin ja saunottiin maailman parhaassa saunassa. Kiira joutui linnustusreissujen ajan odottelemaan meitä mökillä, mutta muuten kumpikin koira sai juosta ja nuuskutella pitkin metsikköä päivät. Taitaa koko meidän pieni lauma toivoa pääsevänsä mökkeilemään pian uudelleen. :)

Kotona taas!