Miten maailmaan kuuluisi tutustua?

Muutamia ihan hauskoja kuvia Lumosta on jäänyt pitkäksi aikaa jemmaan läppärin tiedostoihin tai muistikortille, vaikka niitä räpsiessä olen miettinyt niiden sopivan blogiin. Ei nyt mitään mestariotoksia, mutta aiheiltaan kivoja. Huomasin näiden kuvien kertovan samasta asiasta: koiran sosiaalistamisesta. Olkoon tämä postaus siis ajatuksenvirtaa aiheesta sosiaalistaminen, kuvien kera.

Omat koirani ovat luonteiltaan hyvin erilaisia, ja kummaltakin olen oppinut paljon koiranpennun ja nuoren koiran sosiaalistamisesta. Kiira on opettanut ehdottomasti enemmän, mutta Lumon kanssa on sitten opeteltu vähän eri asioita koettaessani välttää Kiiran kanssa tekemiäni mokia ja soveltaessani Kiiralta oppimaani Lumon erilaiseen luonteeseen. Mielestäni huolellinen sosiaalistaminen on tärkeimpiä asioita, joita koiran kanssa kannattaa tehdä. Kaikenlaiset temput koira oppii vanhempanakin, mutta jos pentua ei ole sosiaalistettu riittävästi tai oikealla tavalla, on asiaa hankalampi myöhemmin korjata.

TÄSSÄ mielestäni hyvä linkki aiheesta.

Lumo puulaakijalkapallon SM-kisoja seuraamassa (tottumassa ihmispaljouteen, lentäviin palloihin, kaiuttimista tuleviin kuulutuksiin ja rauhassa odotteluun)

Lauri Tähkä -ilme ;D

Periaatteessa sosiaalistaminen ei ole mitään rakettitiedettä. Tavoitteena on koira, jonka kanssa voi kulkea missä vain, tai ainakin niissä paikoissa, joissa koiran omistajat haluavat koiransa kanssa kulkea. Halutaan koiran tottuvan noissa paikoissa esiintyviin asioihin ja oppivan käyttäytymään tilanteisiin sopivalla tavalla. Täytyy siis kuljettaa pentua erilaisissa paikoissa, tehdä niistä sille mukavia ja ohjata sitä käyttäytymään halutulla tavalla. Kuulostaa yksinkertaiselta ja ehkä joidenkin pentujen kanssa sitä onkin.

Sosiaalistamisen haastavuus on mielestäni siinä, että pennut reagoivat uusiin asioihin yksilöllisesti, jolloin pennun reaktioihin pitäisi ihmisen osata reagoida yksilöllisesti pennulle sopivalla tavalla. Pentu näkee asioita kuitenkin vasta ensimmäistä kertaa, joten sen reaktiotapoja ei vielä tunne. Silti täytyisi osata itse reagoida esimerkiksi pennun yllättäviin pelkoihin. Tietty itseään ei kannata liikaa piiskata, sillä suurimmasta osasta koiria kasvaa varmaan ihan mukavia ja järkevästi käyttäytyviä, vaikkei aina itse olisikaan täydellisesti toiminut.

Lumo ihmettelee veljenpojan touhuja

tämä kuva Tanialta

Usein itse ei edes osaa ajatella, kuinka paljon uutta pentu kokee vieraillessaan vaikkapa eläinkaupassa. Liike sijaitsee ehkä vilkasliikenteisen kadun varrella, sinne mennään liukuovista, paikka on täynnä kaikenlaisia hajuja, lattia liukas, pakastin hurisee, myyjä kumartuu rapsuttamaan, ohi juoksee lapsi ja toinen koira haukahtaa. Joku pentu marssii sisälle kuin olisi aina siellä asioinut, toinen pelkää kaikkia edellä mainittuja uusia ärsykkeitä. Arasteleva pentu tarvitsee aikaa tutustua uusiin juttuihin rentoutuakseen niiden keskellä. Lumo pelkäsi pentuna juurikin liukuovia, joten tovi tuli seisoskeltua niiden vieressä syöttäen pennulle herkkuja, siirtyen vähitellen lähemmäksi koiran ehdoilla ja lopulta ovista läpi, jääden edelleen vielä varmuuden vuoksi herkuttelemaan ovien toiselle puolen. Nykyään samaisista ovista kuljetaan kyllä ongelmitta.

Itse ajattelen, että pennun ei tarvitse ihan kaikkea mahdollista nähdä ja kokea. Sen täytyy saada kyllä paljon erilaisia kokemuksia, mutta niiden on oltava hyviä. Koiralle täytyy jäädä olo, että uusissa paikoissa on kivaa tai vähintään että niistä selviää. Jos pentu jännittää kovasti, veisin sen mieluummin useamman kerran samaan paikkaan tottumaan ja saamaan varmuutta, kuin kuljettaisin joka kerta eri paikassa ja sille jäisi joka reissun jälkeen vähän epävarma olo.

Kiiran kanssa olen oppinut myös palautumisen merkityksen. Jos pennulla on ollut kovin jännittävä päivä, on seuraavan päivän hyvä olla rauhallinen. Ellei stressitila ehdi laskea ja tasaantua edellisten koitosten jäljiltä, on koiran hankala käsitellä uusia juttuja. Tässäkin pitää seurailla omaa koiraa, toiset kun tarvitsevat sitä palautumisaikaa enemmän. Kiiran kanssa juostiin ehkä liiankin innokkaasti eri paikoissa, mutta Lumoa maltoin jo välillä jättää kotiinkin, vaikka olinkin menossa asioimaan johonkin hyvään sosiaalistamispaikkaan. 

kahvilasta annettiin koiravieraalle pari koirankeksiä :)

kahvila-asiakas odottaa keksejään

Tykkään pitää koiria paljon mukana sellaisissa paikoissa, joihin ne saa ottaa. Siinäpä saavat virikkeitä, eivätkä joudu olemaan niin paljoa yksin kotona. Lumon sosiaalistaminen on sujunut oikeastaan siinä sitten ihan itsestään. Joskus olemme kyllä lähteneet jossain käymään ihan vain sosiaalistamistarkoituksessakin. Meidän koirat tai vähintään toinen niistä on olleet pentuna (= alle vuoden ikäisenä) mukana esimerkiksi:

- kaupungilla
- ostoskeskuksessa
- torilla
- vierailuilla ystävien luona, lapsiperheissä, koiraperheissä, jne.
- urheilukisoissa
- markkinoilla
- kahvilassa
- liikunnan opintojen suunnistuskerralla
- bussissa ja junassa
- koiratapahtumissa
- ampumaradalla
- mökkireissuilla
- telttaretkellä

Kiiran olen sylissä vienyt pikkupentuna jopa vaatekaupan sovituskoppiin. :D