Uutta vuotta!

Niin on taas kerran joulut ja vuodenvaihteet lusittu. Mukava ja rentouttava joululoma oli minulla ainakin. Koirilla sen sijaan pientä sairastelua: Lumo poti muutaman päivän kennelyskää ja Kiira on joutunut hengailemaan kaulurin kanssa parin tulehtuneen finninsä takia. Ei siis onneksi kuitenkaan mitään maatakaatavaa.

Pitäisikö nyt sitten kirjoittaa perinteisesti koontia viime vuodesta? Noh, jospa lyhyesti. 

Lumo harrasti vuonna 2015 useampaa lajia. Erityisen onnellinen olen taippareiden läpäisystä sekä tokokisoista saamastamme ALO1-tuloksesta. Mejäkoepaikkaa ei valitettavasti saatu, mutta mejää treenailtiin, kokeiltiin vesipelastusta ja aloitettiin rally-toko. Ainiin ja saihan se karvaton rimpula näyttelyistäkin ekat ERI:nsä. Syksyllä Lumpero kävi metsällä ja nautti siitä täysillä. Virallisissa terveystutkimuksissakin Lumo ehti käymään, ja vaikkei tulokset ihan täysin priimaa kaikilta osin olleetkaan, niin ei niissä onneksi näkynyt mitään meidän elämään tai harrastuksiin vaikuttavaa häikkää. Allergiakutinatkin on pysyneet poissa ja Lumo on ollut iloinen ja helppo kaveri arjessa. 

Kiira jatkoi varhaiseläkettään virallisista harrastuksista, mutta treenaili vuoden aikana mejää ja silloin tällöin kotitokoa. Onnellinen olen siitä, että se on sekä fyysisesti että henkisesti (voiko koirasta niin sanoa? :D ) pysynyt meidän arkielämän menossa mukana. Tuolla fyysisellä puolella tarkoitan esimerkiksi sitä, että Kiiran mahakivut ovat pysyneet kurissa, vaikka uhkarohkeasti vaihdoimme hiukan edullisempaan ruokaan (ennen söi RC Anallergenic -nappulaa, nyt saman merkin Hypoallergenic). Pari päivää maha vaikutti hiukan kipeältä ruuanvaihdon yhteydessä, mutta asettui sitten. Henkisellä puolella tarkoitan, että Kiiran stressailut, epäluuloisuudet ja reagoinnit ovat pysyneet sillä tasolla, että kaikki arkielämän tilanteet on pystytty järjestelemään sujuviksi. Nyt vanhemmalla iällä Kiiran on ikään kuin vaikeampi hyväksyä uusia ihmisiä samalla tavalla kuin se nuorena teki, ja se aiheuttaa välillä haasteita. Nuorena Kiira muisti kaikki lyhyestikin tapaamansa ja hyväksymänsä ihmiset pitkänkin ajan päästä kohdatessaan heidät uudestaan. Nykyään näyttää siltä, kuin uudet ihmiset eivät enää jäisi niin hyvin mieleen, ja Kiira suhtautuisi heihin uudestaan kohdatessaan kuin outoihin, eli pääsääntöisesti epäluuloisesti. Liekö vanhuus alkaa jo hiljalleen painaa. Helpottaakseni sekä Kiiran että myös omaa stressiäni Kiira rajataan joissakin tilanteissa (esim. joidenkin vieraiden kyläillessä) toiseen huoneeseen, eikä sitä oteta mukaan sellaisille reissuille, joille koiran pystyisi ottamaan, mutta jotka olisivat Kiiralle luultavasti turhan stressaavia. On suuri onni, että tähän mennessä on tarvittaessa aina löytynyt luotettava ja Kiiralle tuttu hoitaja. Pääosin kuvailisin Kiirankin vuoden sujuneen hyvin.

Vuodelle 2016 toivon molemmille koirille terveyttä ja että meidän koira-arki sujuisi mukavasti ilman suurempia vastoinkäymisiä. Kiira jatkakoon eläkettään harrastusrintamalta, mutta Lumon suhteen olisi muutamia tavoitteenpoikasia. Tähtäimessä on vuoden aikana startata tokon AVO-luokassa ja käydä ensimmäiset startit rally-tokossa ja mejässä. Jos se keksisi turkin kasvattaa, niin voisin sen johonkin näyttelyynkin viedä. Lisäksi Lumon tavoitteena on treenailla kesällä vesipelastusta ja syksyllä saada uusia oppimiskokemuksia metsästysreissuilta. Eiköhän siinä ole tavoitetta riittämiin, ja jos jotain muuta vielä keksitään, niin se on sitten vaan plussaa!

Eka tokostartti

Blogi on niin sanotusti levähdellyt jonkin aikaa. Lumo piti juoksujen takia taukoa treeneistä, ja itse keskitin energiani uudessa työpaikassa aloittamiseen. Ei oikeastaan ole ollut siis mitään kummempaa kerrottavaa. 

Ennen kuin nyt.

Kävin nimittäin Lumon kanssa kahdestaan kisareissun kotopuolessa Oulussa. Nämä olivat ne meidän The Ekat Tokokisat, joihin olin kehittänyt itselleni hirveän kynnyksen ja jännityksen. Oli silti sellainen olo, että jo se on aikakin astua kynnyksen yli ja startata.

En edes muista, milloin olisin viimeksi jännittänyt niin kovasti kuin kisa-aamuna. Jännitys kyllä sitten laantui aika pian kun kisapaikalla ilmoittautumisen jälkeen hain Lumon halliin ja typykkä oli niin rentoreiskana uudessa paikassa.

Tässä listattuna etukäteisvalmistelut:

- hihnalenkki ennen kisapaikalle lähtöä

- kisapaikalla pissatukset ja koira hetkeksi halliin tutustelemaan

- koira autoon odottamaan

- hetki ennen oman luokan alkua vielä pissatukset ja halliin

- muutamia (ei monta) helppoja liikkeitä superherkkupalkalla -> lopetus kun tosi kivaa

- odottelua tekemättä mitään, kunnes juuri ennen omaa vuoroa taas pari helppoa juttua superherkkupalkalla

- mukavalla ja luottavaisella fiiliksellä kehään :)

Edellä oleva lista on ensi kertaa varten muistutuksena siitä, että nämä valmistelut olivat ihan toimivia. Meillä nimittäin meni tosi hyvin! Lumo oli juuri sopivassa vireessä ja teki kaiken niin hyvin kuin osasi. Uskomaton otus, kun kisatilanteet selkeästi jopa parantavat sen tekemisen tasoa.

Pisteet:

Seuraaminen 9. Kuulemma tosi nättiä seuraamista. Viimeinen perusasento oli vino. Huomaamattani pidin vasenta kättä vähän epäluonnollisesti (olisi voitu tulkita käsiavuksi koiralle), ja tästä tuomari käski pyrkiä eroon jatkossa.

Liikkeestä maahanmeno 10. Nopea maahanmeno oli.

Luoksetulo 10. Täysillä luo, eikä edes törmännyt kuten joskus meinaa tehdä.

Noutoesineen pitäminen 8½. Pistevähennykset minun omasta mokasta. Jäin liian kauas koiran eteen, joten kapulan antaminen ja ottaminen olivat jotenkin hätäisiä. Koiran olisi pitänyt saada paremmin rauhassa itse ottaa ja luovuttaa kapula.

Kauko-ohjaus 7½. Istumaannousussa pompahti eteenpäin aika paljon. Tämä on ollut treeneissä uusi ongelma, joka on tullut välimatkan kasvattamisen myötä. Tyytyväinen olen silti, sillä aiemmin ongelmana oli se, että Lumo jäi maahan vain jumittamaan.

Estehyppy 10. Tämän jälkeen kehuin koiraa että "loistava", ja tuomarikin totesi että "se oli loistava". :)

Paikkamakuu 9½. Hassusti paikallaolo tehtiin viimeisenä liikkeenä, mikä oli kyllä toisaalta ihan hyvä. Oli koirat saaneet purkaa ensin höyryjä yksilöliikkeissä. Lumo pari kertaa vilkuili ympärilleen ja lötsähti vähän toiselle lonkalleen. Lumon mittakaavassa kuitenkin hyvin levollinen paikallaolo. :)

Kokonaisvaikutus 9½.

Tulos 186 pistettä, ALO1, KP ja sijoitus 2./12. Jippii!!

Älyttömän tyytyväinen olen kyllä Lumoon! (Ja vähän itseenikin, kun en enempiä kämmäillyt.) Seuraavaksi tähtäimessä onkin sitten avoin luokka. Paljon on tekemistä ennen kuin siellä voidaan kisata, mutta mukava ruveta opettelemaan uutta.

Pieni ystävä

Meidän Lumolla on uusi ystävä. Hän on hyvin pieni ja asuu ihan naapurissa. Hän on tolleripoika Rory, joka on niin söpö, että pakko oli laittaa pari kuvaa tännekin.

Rally-tokotreenit ja syksyn viimeiset jäljestykset

Maanantain rally-tokotreenit on jääneet kirjaamatta, niistä siis ensin lyhyesti. Tehtiin kisapituista rataa, jossa ALO-luokan kylttejä. Tein Lumon kanssa radan kahdesti, ensin ilman hihnaa ja sitten hihnan kanssa. Kontaktitreenien hyöty näkyi taas, sillä yhteistyö radalla pelasi huippuhyvin. Tosin ihan aluksi Lumo teki sellaisen tempun, että kyykistyi pissalle heti lähtökyltillä....... Voi hitsi, kaikkea se keksii! Juoksujen tuloon liittyvää merkkailua taisi olla. Vedin koiran heti pois ja lähdin käyttämään ulkona, ja siellä pissasi kahdesti. Tulis ja menis ne juoksut jo! Noh, näiden toimituksien jälkeen treeniradat meni tosiaan hyvin. Vähän meinaa koira vielä sekoilla selän takaa tehtävässä täyskäännöksessä (vai mikä sen liikkeen nimi ikinä onkaan). Tarvii vain varmuutta tietääkseen mitä pitää tehdä. Tötsien pujottelussa meinaa seuraaminen välillä hiukan levitä, joten sitä pitää vähän hioa. Itse muistin olla tosi rauhallinen ja selkeä, ja vissiin hiljalleen alkaa kyltitkin tulla tutuksi kun nekin kaikki muistin radalla.

Tänään käytiin taas mejähommia treenailemassa. Eilen vedettyjä jälkiä pääsivät ajamaan Kiira, Lumo ja Iidan Mysli-kelpie. Kaikkien jäljet olivat aika lyhyitä. Lumolle olisi voinut pidemmänkin vetää, mutta kiireessä ei ehditty. Kiiran jäljelle tehtiin yksi kulma, Lumolle kaksi. Luultavasti nämä olivat nyt viimeiset jäljet tälle syksylle.

Kiiran jäljen alusta on lyhyt videonpätkä. Siinä tekee oikein hyvää työtä. Kulman jälkeen oli taas lähdössä seuraamaan joitain muita jälkiä (kuten teki viimeksi melkein koko treenijäljen ajan), mutta kun jämäkästi komensin että "jälki", niin palasi oikealle jäljelle takaisin. Ongelma ei siis ole siinä, etteikö se tietäisi missä oikea jälki menee. Jääräpäinen mummeli vissiin vaan haluaa mennä omia polkujaan, tässäkin asiassa. Veikkaan että ne on jänisten tai porojen hajuja jotka meinaa kiinnostaa enemmän. Jäljen päästä löytyi sorkan lisäksi taas lempilelu frisbee, josta oli mummukoira kyllä mielissään. 

Loppupalkaksi vähän loikkimista frisbeen perässä.

Lumolla jälleen häntä viuhtoi eestaas koko jäljen ajan, kun oli niin kivaa. Kävelin koko ajan niin, että hiukan hidastin koiraa. Ekalla kulmalla teki tarkastuspyörähdyksen kulman ympäri, hetken haki ja löysi jatkosuunnan. Toisella kulmalla hiukan oikaisi, eikä tainnut kyllä merkata makausta oikein mitenkään. En oikein tiedä pitäisikö vahvempaa makausten merkkausta sen kanssa vahvistaa vai ei, ja jos, niin millä keinolla. Loppusuoralla haistoi ilmavainulla sorkan jo kaukaa ja painatti sitä kohti vähän sivussa jäljestä. Selvästi pikkuneiti on syttynyt tähän lajiin, jee!

Edistystä häiriönsietoon

Oili Huotarin tokokoulutuksen jälkeen olen tehnyt Lumon kanssa kontaktitreenejä niillä ohjeilla, mitä saatiin koulutuksesta. Lähinnä pelkkää perusasennossa olemista häiriössä, kontaktia vaatien. Treenattu on jalkapallokentän laidalla (Lumo on hulluna palloihin) ja kotona, jolloin isäntä tai kyläilemässä ollut kaveri on toiminut häiriönä, eli koittanut houkutella Lumoa karkaamaan kontaktista. Selkeästi koira on hoksannut nyt mitä vaaditaan, mutta paljon on vielä työstettävää tuossa asiassa. Haluan paljon lisää varmuutta.

Edistys kontaktitreenailussa näkyi tokotreeneissä heti kivasti. Tulipa hyvä fiilis treeneistä! Alun alkaenkin kontakti oli tiiviimpää ja jos herpaantui niin korjasi tosi hyvin viimeistään napakalla huomautuksella. Hyvin kykeni luopumaan hankalistakin häiriöistä, kuten treenikaverin tennispallopalkkaleikeistä (Lumo siis tosiaan on hulluna niihin palloihin... :D ). Näitä liikkeitä tehtiin:

Paikkamakuu

Kiireessä toin Lumon paikkamakuuseen melkein suoraan autosta. Selvästi olisi tarvinnut lämmittelyksi pari liikettä alle, kun jumppaili maahanmenoja ja sivulle tuloja vähän miten sattuu. :D Ennakoi ja ekaa kertaa ikinä meni toisen koirakon käskystä, huoh. Virtaa oli liikaa. Varsinaiset paikkamakuut pysyi kyllä hyvin. Tein sitten rauhallisia palkkaamisia oikeista asennonvaihdoista. Namipalkan sai luopumisen kautta, eli namikäsi aukesi vasta kun koira katsoi silmiin. Auttoi keskittymään ja kuuntelemaan, kun ei höyrynnyt niin palkan perään. Tein myös koiran sivulle palaamisia niin, että lähdinkin takaisin pois ja pyörin ympärillä ja seisoin sivulla tosi pitkään. Lopuksi vapautin maasta. Jospa oppisi olemaan ennakoimatta perusasentoa.

Seuraaminen

Katsottiin liikkeellelähtöjä ja käännöksiä paikallaan. Minun pitää muistaa kääntyä rauhallisesti, niin koirakin käyttää kroppaansa tarkemmin. Muuten sillä menee käännökset aika öh.. hektiseksi, heh. Liikkuen käännöksiä voisi treenata tekemällä S-kirjaimen mallista seuruuta ja pieniä ympyröitä. Liikkeellelähtöjä ihan parin askeleen verran olisi hyvä tehdä, ja keskittyä siihen että kontakti pitää myös lähtiessä. Herkästi Lumo tekee liikkeellelähdössä sellaisen nyökkäyksen, että katsahtaa eteenpäin.

Kaukokäskyt

Näissä Lumo on viime aikoina jumittanut, etenkin istumaannousussa jäänyt jumittamaan maahan. Nyt meni tosi hyvin, ei huomautettavaa. Kotona näitä onkin hinkattu. Seuraavaksi vois alkaa lisäämään matkaa reilummin.

Hyppy

Muutama toisto, pari vähän vinoakin. Tosi hyviä jokainen toisto ja perusasennotkin suoria. Este oli vanhanlainen. Uutta Lumo ei ole tainnut nähdä, pitää se sille pian esitellä.

Muuta

Ruutuun lähetyksiä namialustalle. Hyvin meni nämäkin, vielä en ole opettanut pysähtymään ruudussa vaan menin perässä palkkaamaan. Yritin myös tehdä kaikki siirtymiset hallissa "tässä"-käskyllä hallitusti. Ihan ok jaksoi olla kuulolla. Noita liikkeiden välejä pitäis muistaa enemmän harjoitella.

Vakautta ja selkeyttä tokoon

Eilen olin Lumon kanssa Oili Huotarin tokokoulutuspäivässä. Jokaiselle koirakolle oli varattu puoli tuntia yksityisopetusaikaa ja puolivälissä päivää pidettiin kaikille yhteinen ryhmätreeni. Kylläpä tuli taas uutta ajateltavaa ja kokeiltavaa! Hyvä että päätin osallistua. Tässä meidän osalta tärkeimmät asiat purettuna kirjalliseen muotoon. Mahdollisimman pikkutarkasti. :D

Päivän aikana käsiteltiin paljon Oilin näkemystä siitä, että koiralle tulisi kertoa että se epäonnistui. Hänen näkemyksensä mukaan koiraa ei kehuta ja sanota "hyvä", jos suoritus ei ollut oikeasti hyvä (sen hetkiseen osaamis- ja vaatimustasoon nähden). Ennemminkin todetaan, että "oho, olipas huono, tehdään uudestaan paremmin". Jos oikeanlaista suoritusta ei meinaa tulla vaikka koiran pitäisi osata, koiraa autetaan ja sanotaan että "näin se tehdään, muistatkos", muttei palkata. Sitten kokeillaan taas, ja palkka ja kehut annetaan vasta suorituksen onnistuessa ensimmäisellä käskyllä kerralla. Tavoitteena selkiyttää koiralle, mitä sen oikeasti tarkalleen pitää tehdä. Koiran motivaatio ei laske jos lakataan palkkaamasta niistä "melkein hyvistä" suorituksista, mutta se laskee jos koira ei tiedä mitä sen pitäisi tehdä. 

Lumon kanssa käsiteltäväksi asiaksi olin valinnut kontaktin kestävyyden ja häiriönsietämisen. Pikkuneiti kiinnostuu ja innostuu niin kovasti kaikesta, että sen on vaikea malttaa pitää kontaktia yhtäjaksoisesti jos ympärillä tapahtuu jotain kivaa. Sillä on kova motivaatio tehdä minun kanssa hommia, mutta vilkkauden takia sen huomio herpaantuu helposti jos vaikka jollain muulla koiralla on kivat leikit meneillään tai kentällä muuta tosi kiinnostavaa. Kovasti kieltäminen saa Lumon kierrokset vain nousemaan ja sähläyksen lisääntymään (eli juuri se toiminta lisääntyy josta yritettiin kieltää). Olen siis tähän asti yrittänyt palkkaamalla rakentaa sille niin suuren motivaation, että sen mielestä minulta tulisi ne parhaat jutut eikä muualle tarvitsisi olla menossa. Osittain on toiminut, osittain ei. Nimittäin eihän me koko ajan voida leikkiä ja riehua, kun välillä pitää harjoitella ihan vaan esimerkiksi sivulla pitkään istumistakin ynnä muuta rauhallista ja tylsää. Sellaisia harjoituksia varten lelupalkka nostattaa Lumon kierroksia liikaa, mutta namipalkka ei vedä vertoja jos samaan aikaan jossakin tapahtuu jotain tarpeeksi kiinnostavaa. Erittäin perustavanlaatuinen ongelma siis, joka on yksi syy sille, miksei olla vielä startattu tokokisoissa.

Saatiin tuohon häiriöihin reagoimiseen tosi hyvin apuja! Päästiin ongelman ytimeen, eli siihen, että Lumo ei tiedä, että tokossa ympäristön huomioiminen ei käy päinsä. Se tietää, että pitäessään minuun kontaktia se saa palkkaa ja meillä on kivaa, mutta kun sen huomio herpaantuu muualle se ei tiedä, ettei se saa suunnata huomiotaan muualle. Se ei tiedä, että ympäristön tapahtumista huolimatta sen pitäisi pitää vakaasti kontaktia. Tätä on varmasti vahvistaneet taipparitreenit, koska niissä nimenomaan tulee koko ajan huomioida ympäristöä.

Tehtiin harjoitusta, jossa Lumo oli käskyn alla minun sivulla ja Oili houkutteli sitä lähtemään mukaansa. Heilutteli namia ihan vieressä ja puheli koiralle että "voi tulehan katsomaan kun ihanaa herkkua täällä". Lumohan oli heti messissä että tulen tottakai jee kivaa. :D Minun tehtävänä oli rauhallisesti suuttumatta, mutta jämäkästi ihan vain kieltää, ja käskeä koira takaisin heti jos se edes katsoi houkuttelijaan päin. Jos ei tehonnut, piti ottaa (edelleen ystävällisesti ja rauhallisesti mutta määrätietoisesti) koiraa pannasta kiinni ja muistuttaa, että "etkös kuunnellut, nyt pitää olla sivulla". Pannasta ottaminen katkaisi koiran häseltämisen ja sai sen rauhoittumaan ja kuulolle. Lumo ei tästä ahdistunut, vaikka toki alkuun oli vähän hölmistyneen näköinen. Palkkaa ja kehuja tuli vain, jos koira käskyn saatuaan ei herpaantunut. Ei siis silloin, jos käänsi huomionsa takaisin jo herpaannuttuaan. Eli palkattiin siitä, kun se ei lähtenyt huomioimaan ärsykettä.

Hetken aikaa kun tehtiin harjoitusta, niin kyllä Lumo sitten ihan oikeasti kykeni pitämään kontaktin. Kyse oli vain siitä, että sen piti tajuta, ettei oikeasti saa lähteä houkutuksen tielle. Ja minun piti oppia se sille kertomaan rauhallisesti ja loogisesti, jotten vain nostata sen kierroksia, vaan rauhoitan ja vakautan. Samankaltaista harjoitusta tehtiin myös niin, että käskin Lumon istumaan eteeni, ja Oili koitti saada sen huomiota ja käskeä sitä maahan. Jonkin aikaa siinä värkättiin, kunnes Lumo hoksasi pysyä hievahtamatta istumassa häiriöstä huolimatta. Hyvä treenihetki oli myös porukalla tehdyn paikkamakuun lopetushetki, kun muut palkkasivat koiriaan leikillä ja minä vain namilla sivulle, kontaktia edelleen vaatien. Nyt noissa kaikissa harjoituksissa Lumon piti olla paikallaan, mutta myöhemmin sama homma voidaan toteuttaa esim. seuraamisen yhteydessä niin, että joku houkuttelee sitä omille teilleen.

Oilin mielestä Lumo menee lelupalkasta vähän liian sekaisin, kun taas namipalkan avulla saa vahvistettua juuri sitä vakautta, jota se tarvitsee. Hänen mukaansa minun ei missään nimessä tarvitse yrittää "järjestää koiralle parempia bileitä kuin muilla", vaan voin vaatia koiraa jättämään muiden leikkisessiot huomiotta ja palkata itse namilla kun se siitäkin kuitenkin palkkaantuu hyvin ja sen eteen tekee yhtälailla iloisesti hommia. Sinänsä simppeliä ja loogista. Sen verran hyvin tuolla koulutuksessa Lumo vastasi näihin toimintatapoihin, että varmasti aivan täysin ratkaistavissa on tämä meidän probleema. Muutenkin Lumo sai kehuja, että on tosi kiva ja hyvinkin potentiaalinen toko-tolleri. Vielä kun osais tollasta tättähäärää opettaa! :D Tässä koiraharrastuksessa riittää kyllä opittavaa, mutta on huippua oivailtaa uusia juttuja. Nyt ei muuta kun laittamaan uusia oivalluksia käytäntöön!

Vielä ehtii jäljestää

Kesällä jossain välissä kerroin meidän aktiivisista mejä-treenailuista. Into ja aktiivisuus lopahti hetkeksi, kun en onnistunut saamaan koepaikkaa kuluneelle kesälle. Nyt syksyn saavuttua herättiin taas tekemään jälkiä, kun vielä ehtii ennen lumen tuloa. Eilen käytiin vetämässä ja tänään ajamassa jäljet Kiiralle, Lumolle sekä Iidan Mysli-kelpielle. Kaikille tehtiin sellaiset aika lyhyet itseluottamuksenvahvistusjäljet. Jokaisen jäljessä oli vain yksi kulma, jolla makaus. Kun kerran oli niin lyhyet jäljet, niin päätettiin videoida suoritukset kokonaan.

Lumo oli ihan fiiliksissä. Minun mielestä eteni sopivalla vauhdilla. Kulmassa ajautui jotenkin vähän ohi ja teki lenkin jäljen sivussa. Koko ajan silti etsi jälkeä ja löysikin sille takaisin. Hieman autoin parissa kohdassa pysähtymällä, ettei päässyt ajautumaan liian kauaksi jäljestä. Mitään sanallisia apuja tai käsimerkkejä tms. en antanut aloituksen jälkeen koko jäljellä. Lumo palkkautui kovasti sorkan löytymisestä, ja vielä extrana oli sorkan ja sammalen alle piilotettu rasia, jossa ruokapalkka. Lopuksi kokeilin saada Lumon kantamaan sorkkaa, mutta oli se niin painava että vähän oli hankalaa. :D

Olipas iso ja vaikea kantaa!

Kiiran jäljellä meni ilmeisesti paljon joitakin muita hajuja, sillä se ei meinannut pysyä jäljellä. Välillä oli ihan kivoja (lyhyitä) pätkiä, mutta herpaantui helposti ja loikki ihan vääriin suuntiin. Mikä lie nenää vei, sillä tämän kesän aiemmat jäljet se on mennyt päättäväisenä jälkitarkasti. Ensin en edes meinannut viitsiä laittaa Kiiran videota tänne, mutta mitäpä sitä turhia kaunistelemaan. Eiköhän niitä huonoja päiviä ole kaikilla. Koitetaan saada videolle Kiiralta parempaa työskentelyä toisella kertaa. Kiiraa sorkka ei niin hirveästi motivoi, joten sorkan alle oli piilotettu Kiiran lempilelu frisbee. Siitä kyllä sitten palkkaantui, joten käytetään sitä toistekin tähän.

Kaipaisin kyllä kovasti kokeneempien vinkkejä mejä-treenailuihin. Niin että hei, jos tätä sattuu lukemaan joku vähän kokeneempi (meihin verrattuna siihen ei paljoa tarvita) mejäilijä, niin ei muuta kuin omaa tietoutta ammentamaan vaikkapa tuohon alle kommenttiboksiin! ;-D