maanantai 28. syyskuuta 2015

Vakautta ja selkeyttä tokoon

Eilen olin Lumon kanssa Oili Huotarin tokokoulutuspäivässä. Jokaiselle koirakolle oli varattu puoli tuntia yksityisopetusaikaa ja puolivälissä päivää pidettiin kaikille yhteinen ryhmätreeni. Kylläpä tuli taas uutta ajateltavaa ja kokeiltavaa! Hyvä että päätin osallistua. Tässä meidän osalta tärkeimmät asiat purettuna kirjalliseen muotoon. Mahdollisimman pikkutarkasti. :D

Päivän aikana käsiteltiin paljon Oilin näkemystä siitä, että koiralle tulisi kertoa että se epäonnistui. Hänen näkemyksensä mukaan koiraa ei kehuta ja sanota "hyvä", jos suoritus ei ollut oikeasti hyvä (sen hetkiseen osaamis- ja vaatimustasoon nähden). Ennemminkin todetaan, että "oho, olipas huono, tehdään uudestaan paremmin". Jos oikeanlaista suoritusta ei meinaa tulla vaikka koiran pitäisi osata, koiraa autetaan ja sanotaan että "näin se tehdään, muistatkos", muttei palkata. Sitten kokeillaan taas, ja palkka ja kehut annetaan vasta suorituksen onnistuessa ensimmäisellä käskyllä kerralla. Tavoitteena selkiyttää koiralle, mitä sen oikeasti tarkalleen pitää tehdä. Koiran motivaatio ei laske jos lakataan palkkaamasta niistä "melkein hyvistä" suorituksista, mutta se laskee jos koira ei tiedä mitä sen pitäisi tehdä. 

Lumon kanssa käsiteltäväksi asiaksi olin valinnut kontaktin kestävyyden ja häiriönsietämisen. Pikkuneiti kiinnostuu ja innostuu niin kovasti kaikesta, että sen on vaikea malttaa pitää kontaktia yhtäjaksoisesti jos ympärillä tapahtuu jotain kivaa. Sillä on kova motivaatio tehdä minun kanssa hommia, mutta vilkkauden takia sen huomio herpaantuu helposti jos vaikka jollain muulla koiralla on kivat leikit meneillään tai kentällä muuta tosi kiinnostavaa. Kovasti kieltäminen saa Lumon kierrokset vain nousemaan ja sähläyksen lisääntymään (eli juuri se toiminta lisääntyy josta yritettiin kieltää). Olen siis tähän asti yrittänyt palkkaamalla rakentaa sille niin suuren motivaation, että sen mielestä minulta tulisi ne parhaat jutut eikä muualle tarvitsisi olla menossa. Osittain on toiminut, osittain ei. Nimittäin eihän me koko ajan voida leikkiä ja riehua, kun välillä pitää harjoitella ihan vaan esimerkiksi sivulla pitkään istumistakin ynnä muuta rauhallista ja tylsää. Sellaisia harjoituksia varten lelupalkka nostattaa Lumon kierroksia liikaa, mutta namipalkka ei vedä vertoja jos samaan aikaan jossakin tapahtuu jotain tarpeeksi kiinnostavaa. Erittäin perustavanlaatuinen ongelma siis, joka on yksi syy sille, miksei olla vielä startattu tokokisoissa.

Saatiin tuohon häiriöihin reagoimiseen tosi hyvin apuja! Päästiin ongelman ytimeen, eli siihen, että Lumo ei tiedä, että tokossa ympäristön huomioiminen ei käy päinsä. Se tietää, että pitäessään minuun kontaktia se saa palkkaa ja meillä on kivaa, mutta kun sen huomio herpaantuu muualle se ei tiedä, ettei se saa suunnata huomiotaan muualle. Se ei tiedä, että ympäristön tapahtumista huolimatta sen pitäisi pitää vakaasti kontaktia. Tätä on varmasti vahvistaneet taipparitreenit, koska niissä nimenomaan tulee koko ajan huomioida ympäristöä.

Tehtiin harjoitusta, jossa Lumo oli käskyn alla minun sivulla ja Oili houkutteli sitä lähtemään mukaansa. Heilutteli namia ihan vieressä ja puheli koiralle että "voi tulehan katsomaan kun ihanaa herkkua täällä". Lumohan oli heti messissä että tulen tottakai jee kivaa. :D Minun tehtävänä oli rauhallisesti suuttumatta, mutta jämäkästi ihan vain kieltää, ja käskeä koira takaisin heti jos se edes katsoi houkuttelijaan päin. Jos ei tehonnut, piti ottaa (edelleen ystävällisesti ja rauhallisesti mutta määrätietoisesti) koiraa pannasta kiinni ja muistuttaa, että "etkös kuunnellut, nyt pitää olla sivulla". Pannasta ottaminen katkaisi koiran häseltämisen ja sai sen rauhoittumaan ja kuulolle. Lumo ei tästä ahdistunut, vaikka toki alkuun oli vähän hölmistyneen näköinen. Palkkaa ja kehuja tuli vain, jos koira käskyn saatuaan ei herpaantunut. Ei siis silloin, jos käänsi huomionsa takaisin jo herpaannuttuaan. Eli palkattiin siitä, kun se ei lähtenyt huomioimaan ärsykettä.

Hetken aikaa kun tehtiin harjoitusta, niin kyllä Lumo sitten ihan oikeasti kykeni pitämään kontaktin. Kyse oli vain siitä, että sen piti tajuta, ettei oikeasti saa lähteä houkutuksen tielle. Ja minun piti oppia se sille kertomaan rauhallisesti ja loogisesti, jotten vain nostata sen kierroksia, vaan rauhoitan ja vakautan. Samankaltaista harjoitusta tehtiin myös niin, että käskin Lumon istumaan eteeni, ja Oili koitti saada sen huomiota ja käskeä sitä maahan. Jonkin aikaa siinä värkättiin, kunnes Lumo hoksasi pysyä hievahtamatta istumassa häiriöstä huolimatta. Hyvä treenihetki oli myös porukalla tehdyn paikkamakuun lopetushetki, kun muut palkkasivat koiriaan leikillä ja minä vain namilla sivulle, kontaktia edelleen vaatien. Nyt noissa kaikissa harjoituksissa Lumon piti olla paikallaan, mutta myöhemmin sama homma voidaan toteuttaa esim. seuraamisen yhteydessä niin, että joku houkuttelee sitä omille teilleen.

Oilin mielestä Lumo menee lelupalkasta vähän liian sekaisin, kun taas namipalkan avulla saa vahvistettua juuri sitä vakautta, jota se tarvitsee. Hänen mukaansa minun ei missään nimessä tarvitse yrittää "järjestää koiralle parempia bileitä kuin muilla", vaan voin vaatia koiraa jättämään muiden leikkisessiot huomiotta ja palkata itse namilla kun se siitäkin kuitenkin palkkaantuu hyvin ja sen eteen tekee yhtälailla iloisesti hommia. Sinänsä simppeliä ja loogista. Sen verran hyvin tuolla koulutuksessa Lumo vastasi näihin toimintatapoihin, että varmasti aivan täysin ratkaistavissa on tämä meidän probleema. Muutenkin Lumo sai kehuja, että on tosi kiva ja hyvinkin potentiaalinen toko-tolleri. Vielä kun osais tollasta tättähäärää opettaa! :D Tässä koiraharrastuksessa riittää kyllä opittavaa, mutta on huippua oivailtaa uusia juttuja. Nyt ei muuta kun laittamaan uusia oivalluksia käytäntöön!

2 kommenttia:

  1. Tässä oli identtinen kertomus Sulon lauantaista 😄

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eii! :D Sukulaisiksi tunnistaa siis. Harmi että oltiin eri päivinä, ois ollu kiva nähdä teidänkin vuoro. Ois ilmeisesti voinu vähän niinkun katsella omaa suoritusta tilanteen ulkopuolelta. :D Muistinhan tähän vuodattaa kaiken oleellisen? Me käytiin jo jalkapallokentän laidalla harjottelemassa häiriönsietoa tänään.

      Poista