lauantai 5. heinäkuuta 2014

Synttärijuhlia ja möllitaippareita

Paljon on tapahtunut viime päivityksen jälkeen ja aiheita riittäisi useammallekin päivitykselle. Päätin kuitenkin kirjoittaa tähän samaan kaiken, vaikka postauksesta tulee vähän sillisalaatti. Asetan tavoitteeksi kirjoittaa nyt ytimekkäästi ja antaa kuvien puhua puolestaan. Katsotaan, miten onnistuu...

Lumo täytti juhannussunnuntaina 1 vuotta. Luultavasti neitokaisen omasta mielestä juhlaa ei olisi paremmin voinut viettää kuin nyt. Olimme nimittäin juhannusviikonlopun mökkeilemässä, joten Lumo sai uida, rallitella metsässä ja pelata jalkapalloa sydämensä kyllyydestä, saaden vieläpä kaiken huomion ollessaan ainoa koira reissulla. Kiira kun vietti juhannuksen Oulussa äidin hoivissa.

1-vuotiskuva kotilenkkipolulta Rovaniemeltä





Lumosta on kyllä vuoden aikana tullut korvaamaton palanen meidän "perhettä". Se on iloinen pieni söpöilijä. Kaikkien kaveri ja innokas oppimaan uusia juttuja. Kiirasta ja Lumosta on tullut ihan bestiksiä, vaikka ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Lumossa on paljon potentiaalia eri harrastuslajeihin ja aika paljon ollaan ehditty jo erilaisia juttuja aloitella. Kerrassaan ihana koira!

vauvakuva

Viime viikonloppuna saimme sitten ihania yövieraita, kun Krista ja Hilla-bretoni pysähtyivät Rovaniemellä matkallaan pohjoisen mökiltään etelämpään. Kiiran mielestä Hillan ja Lumon riehuleikit olivat lapsellisia, mutta nuorisolla itsellään oli hauskaa. Ihmisväki keskittyi sekoittamaan unirytminsä juoruilemalla ties mistä yömyöhään. Aamulla ehdittiin tehdä koirille vielä pieni treeni, josta todisteena muutama Kristan ottama kuva.

Kirppu tomerana sivulla

täysiiiii

Lumo-riepu raahaa Hillan isoa damia

Hilla 2v. ja Lumo 1v.

Seuraava etappi koirarintamalla olikin Lumon möllitaipumuskoe. Odotuksia ei oikeastaan ollut, vaan pyrin pitämään fiiliksen sellaisena kuin olisimme menossa treeneihin. Treeniähän tuo koe oikeasti vasta olikin, toki mukaillen oikeaa koetilannetta. 

Vesityö meni todella hyvin. Lumo syöksyi innolla veteen ja toi lokit rantaan asti. Olin rantatöyräällä vastassa niin ettei palauttamisen kanssa tarvinnut sen enempää kikkailla. Tokaa lokkia (veneestä heitettyä) ei kylläkään enää pidemmälle uituaan nähnyt laineiden takia, joten palasi lopulta takaisin tuoden lumpeenlehden. :) Heitto tehtiin sitten uusiksi ja tuomarin mukaan tämä ei olisi virallisissakaan taippareissa haitannut yhtään kun on vielä nuori ja kokematon koira. Vesityöskentelystä tuli oikeastaan siis vain positiivista palautetta, kuulemma oli ilo katsella. 

Siirryttiinpä sitten hakuruudulle, jossa variksia ja paljon hajuja neljän eri koiran työskenneltyä samalla paikalla juuri ennen meitä. Alku näytti hyvältä. Lähti kivasti ruutuun, mutta siellä alkoi epävarmana pysähdellä ja haistella maata ja ilmaa. Mitä lie mörköjä oli huomaavinaan. Löysi variksen, kovaa kyytiä tuli luo, mutta tiputti linnun noin 3 m ennen perille saapumista. Seuraavien kahden vaakun kanssa sama kuvio toistui, mutta olivat kauempana ja tuomarin piti lähteä tueksi käveleskelemään ruutuun. Ote oli pinnallinen muttei sentään riepottanut yhtään. Tuomarin mukaan tässä näkyi itseluottamuksen ja kokemuksen puute, ja rutiinin kertyessä koira varmasti selviäisi vaadituista tehtävistä.

Saimme tehdä vielä kanijäljen, jolla kuitenkin sama epävarmuus jatkui. Jäljentekijä ei ollut lähettyvillä, eikä kania meinannut löytyä. Päätettiin tehdä sitten motivoituna, eli jäimme tienvarteen Lumon kanssa katsomaan, kun kania lähdettiin vetämään metsään. Lähetys jäljelle kun jäljentekijä oli päässyt takaisin tielle. Tämä meni sitten kuin oppikirjasta, eli jälkeä pitkin ripeästi suoraan kanille, jonka jälkeen täysiä takaisin ja kani mulle käteen asti.

Liikaa en ole halunnut ruveta tuota mörköilyä pohtimaan, sillä vaihtoehtoja syyksi on monia. Ekat juoksut antavat vielä odottaa itseään, eli nuoren neidin mieli voi ailahdella hormonien vaikutuksesta. Koiran saattoi tehdä epävarmaksi myös palkkaamattomuus, osioiden putkeen tekeminen ekaa kertaa, kiusaavat mäkäräiset, minun erilainen käytös (vaikka yritin olla normaali enkä edes omasta mielestäni jännittänyt), tai väsymys Hillan yökyläilyn jäljiltä. Onneksi saatiin loppuun kuitenkin hieno onnistuminen ja varmistus sille, että Lumo pystyy pääsemään yli mörköfiiliksestä kunhan tietää mitä täytyy tehdä.

Möllitaippareista ei ole kuvia, mutta loppuun iso pläjäys erinäisiä otoksia. Kävipä nimittäin niin, että syntymäpäiviään on ehtinyt juhlia myös kirjoittaja itse, saaden lahjaksi pitkäaikaisen haaveensa, eli uuden kameran! Nyt opetellaan siis kuvaamaan Canon EOS M -mikrojärkkärillä. Opeteltavaa riittää, mutta alla muutama harjoitusotos.

nenu


lenkki ilta-auringossa

isännän kanssa treeniä


askarteluja......

yli odotusten onnistunut synttärikakku

kukkia synttärilahjaksi :)

tytöt odottaa kun piilottelen dameja pusikkoon

Kirppu-rouva villinä


vauhtia ei ainakaan puutu
hailakat värit, mutta hauska ilme ja asento koiralla

"Ota jo. Tää valuu..."

"Nyt sitä aamuruokaa kiitos!"



4 kommenttia:

  1. Hauskoja kuvia :) Ihanan näköinen mansikkakakku, löytyykö tuohon jostain ohjetta? :D

    VastaaPoista
  2. Kiitos :) Kakku oli mun oma sovellus tästä ohjeesta: http://www.kinuskikissa.fi/vaniljainen-mansikkakeikaus?hakusivu=1 mutta väleihin tulevan kääretorttupohjan tein gluteenittomana tällä ohjeella: http://www.kinuskikissa.fi/kookosunelmatorttu?hakusivu=1 ja tuli tosi hyvä! Ja hmm mikähän se mun oma sovellus täytteeksi olikaan... :D Öö taisin laittaa yhden vaniljarahkan, yhden purkin vispikermaa ja yhden vaahtoutuvaa vaniljakastiketta (vaahdotin ne yhdessä), 400g pussin pakastevadelmia ja oisko menny vielä yks purkki maitorahkaa (ja tietty liivatteet). Sopivan kokoista kulhoa ei ollut, mutta marokkolaisen padan kansi nurinpäin ajoi saman asian, kun veti juurikin 2 litraa. Siitä siis tuo vuorimainen muoto. :)

    VastaaPoista
  3. Kiitti, täytyy ehdottomasti testata tuota joskus! :)

    VastaaPoista