Niinhän se sanonta kuuluu, että terveyttä ei osaa arvostaa ennen kuin sen menettää. En voisi olla enempää samaa mieltä, puhuttiin sitten ihmisten tai koirien terveydestä. Tätä aihetta olen pohtinut viime aikoina paljon, joten innostuinpa tilittämään mietteeni tännekin.
Koirien jalostusta kritisoivia tekstejä tulee vastaan tasaisin väliajoin. Kaikki tietävät, kuinka jalostuksen myötä monet sairaudet ovat yleistyneet eri koiraroduissa ja joidenkin rotujen ulkomuotoa on kehitetty niin hurjaksi, etteivät nuo rodut ilman eläinlääketiedettä olisi edes elinkelpoisia enää. Aiheesta on tehty dokumentteja ja niitä kauhisteltu.
Kauhistelu jää usein melko yleiselle tasolle. Puhutaan, kuinka se koiranjalostus on nykyään niin kauheaa. Jalostus ei kuitenkaan ole mikään iso paha henkilö jossain tekemässä kaikkea pahaa piittaamatta koirien terveydestä. Jalostus on kaikkien niiden ihmisten summa, jotka teettävät koirillansa pentuja. Niiden yksittäisten, ihan tavallisten ihmisten, jos nyt koiraihmisiä voi tavallisiksi kutsua. ;) Joukossa on paljon hyvin vastuuntuntoisia henkilöitä, jotka oikeasti ottavat jalostuskoiriensa suvuissa olevat terveydelliset riskit huomioon (esimerkiksi kumpikin meidän koirien kasvattajista). Ja sitten on niitä, jotka eivät riskeistä piittaa.
Koirien terveysongelmista ja jalostuksesta olen eniten miettinyt viime aikoina sitä, MIKSI jotkut pentuja koirillaan teettävät eivät välitä, vaikka käyttämiensä koirien taustalla olisi perinnöllisiä terveysongelmia. Täysin terveitä sukuja ei olekaan ja ikäviä yllätyksiä voi tulla, mutta miksi niitä riskejä ei aina edes selvitetä ja ennen kaikkea punnita? Tai pyritä jollain keinolla minimoimaan? Miten tällainen henkilö perustelee noiden asioiden tekemättä jättämisen itselleen?
Sairaudet aiheuttavat kärsimystä koirille, mutta myös omistajalle. On tuskallista nähdä lemmikillä olevan huono olla, yrittää jatkuvasti tulkita oireilua ja löytää sopivia hoitomuotoja. Ovatko nuo terveysriskeistä piittaamattomat ihmiset itse koskaan omistaneet sairasta koiraa? Eikö empatiakykyä ole tarpeeksi, jotta kokisi epäeettiseksi tuottaa kärsiviä koiria ja suurta mielipahaa niiden omistajille?
Raha kai monia vie. Minä en vain mitenkään kykene samastumaan sellaiseen ajatusmaailmaan, että teetänpä sairaalla tai vahvasti sairaan sukutaustan omaavalla koirallani pentuja, jotta saisin vähän lompakontäytettä. Tai yrittäisin säästää jättämällä tekemättä jalostukseen käytettävien koirieni terveystutkimukset, tai en kertoisi esiin tulleista sairauksista, jotta pennut menisivät kaupaksi. Eikö tosiaan löydy sitä empatiakykyä koiria tai niiden ostajia kohtaan? Rahan ansaitsemiseen löytyy varmasti muitakin keinoja.
Tietämättömyyden vielä ymmärrän syyksi, mutta vain jos tietoa on kuitenkin tosissaan yritetty hankkia. Koiramaailman kiemuroissa, sukutauluissa ja perinnöllisissä sairauksissa on paljon opittavaa. Virheitä voi sattua, mutta niistä täytyisi oppia.
Tahallaan piittaamattomasti ja epäeettisesti toimiminen tässä asiassa on sellaista, mitä en kerta kaikkiaan ymmärrä. Miksi niin tehdään?
Lisäys: Haluan vielä tarkentaa, että tämä teksti ei ole syntynyt esimerkiksi pettymyksestä tai katkeruudesta omia koiriani kohtaan. Tällä hetkellä elämme suht huoletonta ja tasaista aikaa terveysasioiden suhteen. Ajatus lähti siitä, kun omien koirien pikkuvaivatkin tuottavat paljon ylimääräistä huolta, enkä ymmärrä, miksi jotkut eivät piittaa riskeistä tuottaa paljon suurempiakin koirien terveyteen liittyviä huolenaiheita.
Koirien terveysongelmista ja jalostuksesta olen eniten miettinyt viime aikoina sitä, MIKSI jotkut pentuja koirillaan teettävät eivät välitä, vaikka käyttämiensä koirien taustalla olisi perinnöllisiä terveysongelmia. Täysin terveitä sukuja ei olekaan ja ikäviä yllätyksiä voi tulla, mutta miksi niitä riskejä ei aina edes selvitetä ja ennen kaikkea punnita? Tai pyritä jollain keinolla minimoimaan? Miten tällainen henkilö perustelee noiden asioiden tekemättä jättämisen itselleen?
Sairaudet aiheuttavat kärsimystä koirille, mutta myös omistajalle. On tuskallista nähdä lemmikillä olevan huono olla, yrittää jatkuvasti tulkita oireilua ja löytää sopivia hoitomuotoja. Ovatko nuo terveysriskeistä piittaamattomat ihmiset itse koskaan omistaneet sairasta koiraa? Eikö empatiakykyä ole tarpeeksi, jotta kokisi epäeettiseksi tuottaa kärsiviä koiria ja suurta mielipahaa niiden omistajille?
Raha kai monia vie. Minä en vain mitenkään kykene samastumaan sellaiseen ajatusmaailmaan, että teetänpä sairaalla tai vahvasti sairaan sukutaustan omaavalla koirallani pentuja, jotta saisin vähän lompakontäytettä. Tai yrittäisin säästää jättämällä tekemättä jalostukseen käytettävien koirieni terveystutkimukset, tai en kertoisi esiin tulleista sairauksista, jotta pennut menisivät kaupaksi. Eikö tosiaan löydy sitä empatiakykyä koiria tai niiden ostajia kohtaan? Rahan ansaitsemiseen löytyy varmasti muitakin keinoja.
Tietämättömyyden vielä ymmärrän syyksi, mutta vain jos tietoa on kuitenkin tosissaan yritetty hankkia. Koiramaailman kiemuroissa, sukutauluissa ja perinnöllisissä sairauksissa on paljon opittavaa. Virheitä voi sattua, mutta niistä täytyisi oppia.
Tahallaan piittaamattomasti ja epäeettisesti toimiminen tässä asiassa on sellaista, mitä en kerta kaikkiaan ymmärrä. Miksi niin tehdään?
Lisäys: Haluan vielä tarkentaa, että tämä teksti ei ole syntynyt esimerkiksi pettymyksestä tai katkeruudesta omia koiriani kohtaan. Tällä hetkellä elämme suht huoletonta ja tasaista aikaa terveysasioiden suhteen. Ajatus lähti siitä, kun omien koirien pikkuvaivatkin tuottavat paljon ylimääräistä huolta, enkä ymmärrä, miksi jotkut eivät piittaa riskeistä tuottaa paljon suurempiakin koirien terveyteen liittyviä huolenaiheita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti