perjantai 10. huhtikuuta 2015

Joskus ne osaa, joskus ei


Välillä on jo ollut niinkin mukavia kelejä, että ulkona tarkenee paljain käsin palkata koiraa. Tokossa olemme siis avanneet ulkotreenikauden! Tähtäimessä on, että uskaltautuisin sen kanssa kisoihin ennen kuin säännöt muuttuvat 1.8. ja yritettäis se ykkönen saada näillä vanhoilla säännöillä. Jännittää ajatuskin kisoista, mutta pakko on jossain vaiheessa ylittää ensimmäisen kisan kynnys.

Paljon Lumo jo osaa. Seuraaminen on lyhyen ajan sisällä taas edistynyt paljon. Muissakin liikkeissä joskus menee tosi kivasti, joskus pikku kettu taas keksii nokkelana omat suoritusvaihtoehdot. Se tarvii tosi selkeät ohjeet, mutta tarpeeksi vaihtelua ja haasteita. Minulle on haaste tasapainottaa harjoittelua niin, että touhu olisi Lumon mielestä tarpeeksi vaihtelevaa ja yllätyksellistä, muttei kuitenkaan mentäisi ylikierroksien puolelle Lumon viretilassa. Yksi huomioitava asia tällä hetkellä on myös treenaaminen eri paikoissa, vierailla kentillä.

Jonkin aikaa on jo näyttänyt juoksu lähestyvän Lumolla. Merkkailee ja on hyvin kiinnostunut hajuista. Käytiin treenaamassa Nuuskujen kentällä, eikä hommasta meinannut tulla mitään kun loskainen kenttä kätki sisäänsä niiiiiin huikean hajumaailman Lumpetin mielestä. Mikä lie oli syy, mutta muissa paikoissa haisteluun jumittuminen on ollut onneksi ihan satunnaista ja keskittyminen suoritukseen hyvää. Tässä pari pätkää pääsiäisen ajalta:

Seuraamista


Luoksetulo


Ja sitten aiheeseen Kiira. Tämä arvonsa tunteva leidi oli myös mukana Nuuskujen kentällä käydessämme. Ei mennyt senkään hommat ihan putkeen. Kentän laidalla hömpöteltiin kontaktitreeniä ja helppoja liikkeitä, mutta voi sitä reppanaa kun sen on vaikea tuollaisissa tilanteissa rentoutua! Kontrollifriikki haluaisi huolestuneena pitää vieraiden ihmisten ja koirien touhuja silmällä, purkaa hermostuneisuutta haistelemalla, piippaa ja yrittää varmuuden vuoksi rähähtää liian läheltä kulkeville koirille. Lisäksi Kiira aiheutti pahennusta karkaamalla autosta pienelle kunniakierrokselle, joka loppui kyllä lyhyeen kun hihnasta saatiin kiinni. Sirkusta kerrakseen!

En oikein osaa päättää, olisiko sille parempi jäädä aina suosiolla kotiin vai roikkua mukana treeneissä. Tämä oli nimittäin jo toinen kerta, kun sillä tulee illalla kotona maha kipeäksi sen jälkeen kun se on ollut treeneissä mukana. Epäilen, että johtuu stressistä. Selvästi ainoastaan silloin tällöin mukaan tuleminen ei tee sille hyvää. Parempi olisi joko tai, aina kotona tai säännöllisesti mukana tottumassa. Se tykkää kyllä hirveästi tehdä tokoa, mutta vielä enemmän se tykkää tehdä sitä rauhallisessa ja tutussa ympäristössä. Toisaalta se luultavasti tottuisi nopeasti treeniporukkaan ja rupeaisi edes hieman rennommaksi, jos sitoutuisin pitämään sen joka kerta mukana. Ehkä saatan kokeilla.

Tavoitteena ei Kiiran kohdalla ole enää muuta kuin meidän molempien hyvinvointi. Hyväksynyt olen, että sen luonne aiheuttaa joitakin ehtoja meidän arkeen. Niin paljon sen kanssa on yritetty, tehty ja edistyttykin kyllä, että nyt sen ollessa jo 8-vuotias en jaksa enää paljon muuta kuin todeta että "näillä mennään". Kiirasta ei tule vahvahermoista tai sosiaalista, ei millään keinolla. Minun tehtävänä on huolehtia, että se heikkouksistaan huolimatta saa elää sellaista elämää, josta nauttii.

7 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! :) Pitäiskös käydä joku kerta yhessä treenaileen?

      Poista
  2. Käydään ihmeessä!! Joko oot tehny ilmon kokeeseen? ;)

    VastaaPoista
  3. Hieno blogi! Mulla on puoliksi perro, 4,5kk vanha Onni-poika, josta pidän blogia

    www.radianceheartpaw.blogspot.fi

    Uusi blogi, joten lukijapula mutta postailen 2-6kertaa viikossa:) J seuraan toki takasin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kehuista! Pitääpä käydä kurkkimassa blogiasi. :)

      Poista
  4. Välttämättä ei tarvitse aina edes varsinaisesti treenailla vieraissa paikoissa, omille koirille usein riittää se, että käydään vaan hetkisen leikkimässä ja pitämässä hauskaa, niin ne yleistää, että kaikissa paikoissa tehdään yhdessä juttuja hyvällä fiiliksellä ja siihen on sitten helppo yhdistää sitä treenaamistakin, kun yleisfiilis on luotu ennakkoon positiiviseksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä aivan totta. Paljon auttaa sekin, että sitä yhteistyötä vaaditaan ihan tavallisissa arkitilanteissakin lenkillä jne. Ei sitten rajoitu se yhdessä tekeminen vain treenihetkiin. :)

      Poista