torstai 24. heinäkuuta 2014

Päänkasvatushommia

Pitkän ja tuskaisen empimisen jälkeen päätin nyt jättää Lumon ilmoittamatta taippareihin vielä tälle kesälle. Lopulta se tuntui parhaalta ratkaisulta, vaikka itsellä onkin kova polte päästä hankkimaan tuloksia naperolle (tai ainakin yrittämään, heh...). Mistä lie putkahtanut tämä koehuuma minuun, kun en ole ikinä edes ollut mitenkään kilpailuorientoitunut tyyppi. Toisaalta, eihän taippareissa koiria paremmuusjärjestykseen laiteta, joten tässä kyse on vain itsensä ylittämisestä. Sama homma taitaa olla niissäkin lajeissa/koemuodoissa, joissa paremmuusjärjestys muodostetaan: mulle tärkeintä on se meidän oma hieno tulos, hyvä fiilis yhdessä tekemisestä koiran kanssa ja ylpeys omasta saavutuksesta. Ei se oltiinko parempia kuin muut vai ei.

Päätin jättää Lumperon taipuilut ensi kesälle ihan siitä syystä, ettei se minusta ole vielä valmis. Haluan mennä kokeeseen sellaisella fiiliksellä, että tiedän koiran osaavan, ellei mitään yllättävää tapahdu. Lumo ei vielä kaikkia juttuja osaa ihan täysin, vaikka on hyvällä mallilla. Lisäksi se kaipaa itsevarmuutta. Se on oikeastaan ehkä se pääjuttu, ja siihen keskitytään nyt eniten. Annetaan pääkopan kypsyä ajan kanssa ja tehdään treeneistä sellaisia, että koira saa ajatella olevansa huippuhyvä ja taitava. Tekniset asiat ehtii kyllä oppimaan, mutta ihan kaikkea tekemistä varten haluan yrittää huolella luoda sitä oikeanlaista mielentilaa pohjalle. Mikään nössö Lumo ei ole, mutta vähän ailahtelevaisessa teini-iässä (ekaa juoksua odotellaan edelleen). Reilumpaa ehkä siis koiraakin kohtaan viedä se taippareihin myöhemmin, ettei jää turhia epävarmuusmielikuvia koetilanteista.

"Minäkö muka epäkypsä?"

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Sääskimyrkyn ja mäntysuovan tuoksuisia kuvia

Viimeisen viikon sisällä on tullut kannettua kameraa mukana parilla metsälenkillä. Tykkään hirveästi tuosta alueesta jolla usein käydään, vaikka sinne joutuu autolla ajamaan. Helteelläkin sopiva paikka koiria juoksuttaa, kun pääsevät uimaan lampeen. Kuvia olisi tullut otettua varmaan enemmänkin, mutta aina pysähtyessä hyttyset hyökkäsivät kimppuun. Offia on kulunut jonkin verran, kun ilman sitä minishortseissa ja topissa olisi ollut aika suojaton syötti noille raakalaisille.

<3


naurattaa
 


mutakylvyt


vesipeto






Kun on koirilla ollut tarpeeksi tekemistä, on emäntäkin voinut hyvällä omatunnolla kuluttaa osan hellepäivistään esimerkiksi hienostuneesti teatterissa (suosittelen Rovaniemen Valdemarissa pyörivää Hetki lyö -musiikkiteatteriesitystä kaikille) tai vähemmän hienostuneesti mattopyykillä.

muutama muukin oli matonpesurantaan eksynyt


Kaikki treenailut on olleet aika vähäisiä nyt hetken. Lumon kanssa on tehty pientä olkkarinomea ja -tokoa, eli sisätiloissa ihan lyhyitä pito- ja luovutusharkkoja ja maahanmenoa. Teemana on back to basics! Tavoitteena kasvattaa varmuutta ja itseluottamusta pikkuketulle.

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kiira lampaiden vaatteissa



... vaan eipä ole enää!

ennen

jälkeen
Pieni silkkinen silakka on siis taas täällä. :)

torstai 10. heinäkuuta 2014

Aurinko-armas pohjoisen kiertueella

Lämpöä on riittänyt viime päivinä ja koirien lenkitykset olleet pitkälti uintipainotteisia. Kiiralla etenkin suht pitkä turkki tekee olon tukalaksi ulkona jos liikutaan (tarkoitus hurauttaa turkki pois lähipäivinä), mutta parvekkeella espanjatar mielellään ottaa aurinkoa reteästi loikoillen. Myös Lumo viettää aikaansa parvekkeella, tosin katsellen viereisen jalkapallokentän tapahtumia huokailujen kera kun ei itse pääse mukaan pallopeleihin.

espanjatar elementissään





Sunnuntaina Lumo pääsi uintitreffeille Unna-tollerin kanssa. Tytsyt ovat samaa ikäluokkaa, Unna vain 3 kk nuorempi. Oletetusti otuksilla synkkasi heti - kumpikin samanlaisia villiviikareita. Uusi kamerakin pääsi tositoimiin kun näistä pikku Ferrareista yritin ottaa kuvia.













Hellyyttävä parivaljakko! :)


lauantai 5. heinäkuuta 2014

Synttärijuhlia ja möllitaippareita

Paljon on tapahtunut viime päivityksen jälkeen ja aiheita riittäisi useammallekin päivitykselle. Päätin kuitenkin kirjoittaa tähän samaan kaiken, vaikka postauksesta tulee vähän sillisalaatti. Asetan tavoitteeksi kirjoittaa nyt ytimekkäästi ja antaa kuvien puhua puolestaan. Katsotaan, miten onnistuu...

Lumo täytti juhannussunnuntaina 1 vuotta. Luultavasti neitokaisen omasta mielestä juhlaa ei olisi paremmin voinut viettää kuin nyt. Olimme nimittäin juhannusviikonlopun mökkeilemässä, joten Lumo sai uida, rallitella metsässä ja pelata jalkapalloa sydämensä kyllyydestä, saaden vieläpä kaiken huomion ollessaan ainoa koira reissulla. Kiira kun vietti juhannuksen Oulussa äidin hoivissa.

1-vuotiskuva kotilenkkipolulta Rovaniemeltä





Lumosta on kyllä vuoden aikana tullut korvaamaton palanen meidän "perhettä". Se on iloinen pieni söpöilijä. Kaikkien kaveri ja innokas oppimaan uusia juttuja. Kiirasta ja Lumosta on tullut ihan bestiksiä, vaikka ovat luonteeltaan hyvin erilaisia. Lumossa on paljon potentiaalia eri harrastuslajeihin ja aika paljon ollaan ehditty jo erilaisia juttuja aloitella. Kerrassaan ihana koira!

vauvakuva

Viime viikonloppuna saimme sitten ihania yövieraita, kun Krista ja Hilla-bretoni pysähtyivät Rovaniemellä matkallaan pohjoisen mökiltään etelämpään. Kiiran mielestä Hillan ja Lumon riehuleikit olivat lapsellisia, mutta nuorisolla itsellään oli hauskaa. Ihmisväki keskittyi sekoittamaan unirytminsä juoruilemalla ties mistä yömyöhään. Aamulla ehdittiin tehdä koirille vielä pieni treeni, josta todisteena muutama Kristan ottama kuva.

Kirppu tomerana sivulla

täysiiiii

Lumo-riepu raahaa Hillan isoa damia

Hilla 2v. ja Lumo 1v.

Seuraava etappi koirarintamalla olikin Lumon möllitaipumuskoe. Odotuksia ei oikeastaan ollut, vaan pyrin pitämään fiiliksen sellaisena kuin olisimme menossa treeneihin. Treeniähän tuo koe oikeasti vasta olikin, toki mukaillen oikeaa koetilannetta. 

Vesityö meni todella hyvin. Lumo syöksyi innolla veteen ja toi lokit rantaan asti. Olin rantatöyräällä vastassa niin ettei palauttamisen kanssa tarvinnut sen enempää kikkailla. Tokaa lokkia (veneestä heitettyä) ei kylläkään enää pidemmälle uituaan nähnyt laineiden takia, joten palasi lopulta takaisin tuoden lumpeenlehden. :) Heitto tehtiin sitten uusiksi ja tuomarin mukaan tämä ei olisi virallisissakaan taippareissa haitannut yhtään kun on vielä nuori ja kokematon koira. Vesityöskentelystä tuli oikeastaan siis vain positiivista palautetta, kuulemma oli ilo katsella. 

Siirryttiinpä sitten hakuruudulle, jossa variksia ja paljon hajuja neljän eri koiran työskenneltyä samalla paikalla juuri ennen meitä. Alku näytti hyvältä. Lähti kivasti ruutuun, mutta siellä alkoi epävarmana pysähdellä ja haistella maata ja ilmaa. Mitä lie mörköjä oli huomaavinaan. Löysi variksen, kovaa kyytiä tuli luo, mutta tiputti linnun noin 3 m ennen perille saapumista. Seuraavien kahden vaakun kanssa sama kuvio toistui, mutta olivat kauempana ja tuomarin piti lähteä tueksi käveleskelemään ruutuun. Ote oli pinnallinen muttei sentään riepottanut yhtään. Tuomarin mukaan tässä näkyi itseluottamuksen ja kokemuksen puute, ja rutiinin kertyessä koira varmasti selviäisi vaadituista tehtävistä.

Saimme tehdä vielä kanijäljen, jolla kuitenkin sama epävarmuus jatkui. Jäljentekijä ei ollut lähettyvillä, eikä kania meinannut löytyä. Päätettiin tehdä sitten motivoituna, eli jäimme tienvarteen Lumon kanssa katsomaan, kun kania lähdettiin vetämään metsään. Lähetys jäljelle kun jäljentekijä oli päässyt takaisin tielle. Tämä meni sitten kuin oppikirjasta, eli jälkeä pitkin ripeästi suoraan kanille, jonka jälkeen täysiä takaisin ja kani mulle käteen asti.

Liikaa en ole halunnut ruveta tuota mörköilyä pohtimaan, sillä vaihtoehtoja syyksi on monia. Ekat juoksut antavat vielä odottaa itseään, eli nuoren neidin mieli voi ailahdella hormonien vaikutuksesta. Koiran saattoi tehdä epävarmaksi myös palkkaamattomuus, osioiden putkeen tekeminen ekaa kertaa, kiusaavat mäkäräiset, minun erilainen käytös (vaikka yritin olla normaali enkä edes omasta mielestäni jännittänyt), tai väsymys Hillan yökyläilyn jäljiltä. Onneksi saatiin loppuun kuitenkin hieno onnistuminen ja varmistus sille, että Lumo pystyy pääsemään yli mörköfiiliksestä kunhan tietää mitä täytyy tehdä.

Möllitaippareista ei ole kuvia, mutta loppuun iso pläjäys erinäisiä otoksia. Kävipä nimittäin niin, että syntymäpäiviään on ehtinyt juhlia myös kirjoittaja itse, saaden lahjaksi pitkäaikaisen haaveensa, eli uuden kameran! Nyt opetellaan siis kuvaamaan Canon EOS M -mikrojärkkärillä. Opeteltavaa riittää, mutta alla muutama harjoitusotos.

nenu


lenkki ilta-auringossa

isännän kanssa treeniä


askarteluja......

yli odotusten onnistunut synttärikakku

kukkia synttärilahjaksi :)

tytöt odottaa kun piilottelen dameja pusikkoon

Kirppu-rouva villinä


vauhtia ei ainakaan puutu
hailakat värit, mutta hauska ilme ja asento koiralla

"Ota jo. Tää valuu..."

"Nyt sitä aamuruokaa kiitos!"