maanantai 30. marraskuuta 2015

Eka tokostartti

Blogi on niin sanotusti levähdellyt jonkin aikaa. Lumo piti juoksujen takia taukoa treeneistä, ja itse keskitin energiani uudessa työpaikassa aloittamiseen. Ei oikeastaan ole ollut siis mitään kummempaa kerrottavaa. 

Ennen kuin nyt.

Kävin nimittäin Lumon kanssa kahdestaan kisareissun kotopuolessa Oulussa. Nämä olivat ne meidän The Ekat Tokokisat, joihin olin kehittänyt itselleni hirveän kynnyksen ja jännityksen. Oli silti sellainen olo, että jo se on aikakin astua kynnyksen yli ja startata.

En edes muista, milloin olisin viimeksi jännittänyt niin kovasti kuin kisa-aamuna. Jännitys kyllä sitten laantui aika pian kun kisapaikalla ilmoittautumisen jälkeen hain Lumon halliin ja typykkä oli niin rentoreiskana uudessa paikassa.

Tässä listattuna etukäteisvalmistelut:
- hihnalenkki ennen kisapaikalle lähtöä
- kisapaikalla pissatukset ja koira hetkeksi halliin tutustelemaan
- koira autoon odottamaan
- hetki ennen oman luokan alkua vielä pissatukset ja halliin
- muutamia (ei monta) helppoja liikkeitä superherkkupalkalla -> lopetus kun tosi kivaa
- odottelua tekemättä mitään, kunnes juuri ennen omaa vuoroa taas pari helppoa juttua superherkkupalkalla
- mukavalla ja luottavaisella fiiliksellä kehään :)

Edellä oleva lista on ensi kertaa varten muistutuksena siitä, että nämä valmistelut olivat ihan toimivia. Meillä nimittäin meni tosi hyvin! Lumo oli juuri sopivassa vireessä ja teki kaiken niin hyvin kuin osasi. Uskomaton otus, kun kisatilanteet selkeästi jopa parantavat sen tekemisen tasoa.

Pisteet:

Seuraaminen 9. Kuulemma tosi nättiä seuraamista. Viimeinen perusasento oli vino. Huomaamattani pidin vasenta kättä vähän epäluonnollisesti (olisi voitu tulkita käsiavuksi koiralle), ja tästä tuomari käski pyrkiä eroon jatkossa.

Liikkeestä maahanmeno 10. Nopea maahanmeno oli.

Luoksetulo 10. Täysillä luo, eikä edes törmännyt kuten joskus meinaa tehdä.

Noutoesineen pitäminen 8½. Pistevähennykset minun omasta mokasta. Jäin liian kauas koiran eteen, joten kapulan antaminen ja ottaminen olivat jotenkin hätäisiä. Koiran olisi pitänyt saada paremmin rauhassa itse ottaa ja luovuttaa kapula.

Kauko-ohjaus 7½. Istumaannousussa pompahti eteenpäin aika paljon. Tämä on ollut treeneissä uusi ongelma, joka on tullut välimatkan kasvattamisen myötä. Tyytyväinen olen silti, sillä aiemmin ongelmana oli se, että Lumo jäi maahan vain jumittamaan.

Estehyppy 10. Tämän jälkeen kehuin koiraa että "loistava", ja tuomarikin totesi että "se oli loistava". :)

Paikkamakuu 9½. Hassusti paikallaolo tehtiin viimeisenä liikkeenä, mikä oli kyllä toisaalta ihan hyvä. Oli koirat saaneet purkaa ensin höyryjä yksilöliikkeissä. Lumo pari kertaa vilkuili ympärilleen ja lötsähti vähän toiselle lonkalleen. Lumon mittakaavassa kuitenkin hyvin levollinen paikallaolo. :)

Kokonaisvaikutus 9½.

Tulos 186 pistettä, ALO1, KP ja sijoitus 2./12. Jippii!!

Älyttömän tyytyväinen olen kyllä Lumoon! (Ja vähän itseenikin, kun en enempiä kämmäillyt.) Seuraavaksi tähtäimessä onkin sitten avoin luokka. Paljon on tekemistä ennen kuin siellä voidaan kisata, mutta mukava ruveta opettelemaan uutta.

perjantai 9. lokakuuta 2015

Pieni ystävä

Meidän Lumolla on uusi ystävä. Hän on hyvin pieni ja asuu ihan naapurissa. Hän on tolleripoika Rory, joka on niin söpö, että pakko oli laittaa pari kuvaa tännekin.





torstai 8. lokakuuta 2015

Rally-tokotreenit ja syksyn viimeiset jäljestykset

Maanantain rally-tokotreenit on jääneet kirjaamatta, niistä siis ensin lyhyesti. Tehtiin kisapituista rataa, jossa ALO-luokan kylttejä. Tein Lumon kanssa radan kahdesti, ensin ilman hihnaa ja sitten hihnan kanssa. Kontaktitreenien hyöty näkyi taas, sillä yhteistyö radalla pelasi huippuhyvin. Tosin ihan aluksi Lumo teki sellaisen tempun, että kyykistyi pissalle heti lähtökyltillä....... Voi hitsi, kaikkea se keksii! Juoksujen tuloon liittyvää merkkailua taisi olla. Vedin koiran heti pois ja lähdin käyttämään ulkona, ja siellä pissasi kahdesti. Tulis ja menis ne juoksut jo! Noh, näiden toimituksien jälkeen treeniradat meni tosiaan hyvin. Vähän meinaa koira vielä sekoilla selän takaa tehtävässä täyskäännöksessä (vai mikä sen liikkeen nimi ikinä onkaan). Tarvii vain varmuutta tietääkseen mitä pitää tehdä. Tötsien pujottelussa meinaa seuraaminen välillä hiukan levitä, joten sitä pitää vähän hioa. Itse muistin olla tosi rauhallinen ja selkeä, ja vissiin hiljalleen alkaa kyltitkin tulla tutuksi kun nekin kaikki muistin radalla.

Tänään käytiin taas mejähommia treenailemassa. Eilen vedettyjä jälkiä pääsivät ajamaan Kiira, Lumo ja Iidan Mysli-kelpie. Kaikkien jäljet olivat aika lyhyitä. Lumolle olisi voinut pidemmänkin vetää, mutta kiireessä ei ehditty. Kiiran jäljelle tehtiin yksi kulma, Lumolle kaksi. Luultavasti nämä olivat nyt viimeiset jäljet tälle syksylle.

Kiiran jäljen alusta on lyhyt videonpätkä. Siinä tekee oikein hyvää työtä. Kulman jälkeen oli taas lähdössä seuraamaan joitain muita jälkiä (kuten teki viimeksi melkein koko treenijäljen ajan), mutta kun jämäkästi komensin että "jälki", niin palasi oikealle jäljelle takaisin. Ongelma ei siis ole siinä, etteikö se tietäisi missä oikea jälki menee. Jääräpäinen mummeli vissiin vaan haluaa mennä omia polkujaan, tässäkin asiassa. Veikkaan että ne on jänisten tai porojen hajuja jotka meinaa kiinnostaa enemmän. Jäljen päästä löytyi sorkan lisäksi taas lempilelu frisbee, josta oli mummukoira kyllä mielissään. 


Loppupalkaksi vähän loikkimista frisbeen perässä.



Lumolla jälleen häntä viuhtoi eestaas koko jäljen ajan, kun oli niin kivaa. Kävelin koko ajan niin, että hiukan hidastin koiraa. Ekalla kulmalla teki tarkastuspyörähdyksen kulman ympäri, hetken haki ja löysi jatkosuunnan. Toisella kulmalla hiukan oikaisi, eikä tainnut kyllä merkata makausta oikein mitenkään. En oikein tiedä pitäisikö vahvempaa makausten merkkausta sen kanssa vahvistaa vai ei, ja jos, niin millä keinolla. Loppusuoralla haistoi ilmavainulla sorkan jo kaukaa ja painatti sitä kohti vähän sivussa jäljestä. Selvästi pikkuneiti on syttynyt tähän lajiin, jee!



sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Edistystä häiriönsietoon

Oili Huotarin tokokoulutuksen jälkeen olen tehnyt Lumon kanssa kontaktitreenejä niillä ohjeilla, mitä saatiin koulutuksesta. Lähinnä pelkkää perusasennossa olemista häiriössä, kontaktia vaatien. Treenattu on jalkapallokentän laidalla (Lumo on hulluna palloihin) ja kotona, jolloin isäntä tai kyläilemässä ollut kaveri on toiminut häiriönä, eli koittanut houkutella Lumoa karkaamaan kontaktista. Selkeästi koira on hoksannut nyt mitä vaaditaan, mutta paljon on vielä työstettävää tuossa asiassa. Haluan paljon lisää varmuutta.

Edistys kontaktitreenailussa näkyi tokotreeneissä heti kivasti. Tulipa hyvä fiilis treeneistä! Alun alkaenkin kontakti oli tiiviimpää ja jos herpaantui niin korjasi tosi hyvin viimeistään napakalla huomautuksella. Hyvin kykeni luopumaan hankalistakin häiriöistä, kuten treenikaverin tennispallopalkkaleikeistä (Lumo siis tosiaan on hulluna niihin palloihin... :D ). Näitä liikkeitä tehtiin:

Paikkamakuu

Kiireessä toin Lumon paikkamakuuseen melkein suoraan autosta. Selvästi olisi tarvinnut lämmittelyksi pari liikettä alle, kun jumppaili maahanmenoja ja sivulle tuloja vähän miten sattuu. :D Ennakoi ja ekaa kertaa ikinä meni toisen koirakon käskystä, huoh. Virtaa oli liikaa. Varsinaiset paikkamakuut pysyi kyllä hyvin. Tein sitten rauhallisia palkkaamisia oikeista asennonvaihdoista. Namipalkan sai luopumisen kautta, eli namikäsi aukesi vasta kun koira katsoi silmiin. Auttoi keskittymään ja kuuntelemaan, kun ei höyrynnyt niin palkan perään. Tein myös koiran sivulle palaamisia niin, että lähdinkin takaisin pois ja pyörin ympärillä ja seisoin sivulla tosi pitkään. Lopuksi vapautin maasta. Jospa oppisi olemaan ennakoimatta perusasentoa.

Seuraaminen

Katsottiin liikkeellelähtöjä ja käännöksiä paikallaan. Minun pitää muistaa kääntyä rauhallisesti, niin koirakin käyttää kroppaansa tarkemmin. Muuten sillä menee käännökset aika öh.. hektiseksi, heh. Liikkuen käännöksiä voisi treenata tekemällä S-kirjaimen mallista seuruuta ja pieniä ympyröitä. Liikkeellelähtöjä ihan parin askeleen verran olisi hyvä tehdä, ja keskittyä siihen että kontakti pitää myös lähtiessä. Herkästi Lumo tekee liikkeellelähdössä sellaisen nyökkäyksen, että katsahtaa eteenpäin.

Kaukokäskyt

Näissä Lumo on viime aikoina jumittanut, etenkin istumaannousussa jäänyt jumittamaan maahan. Nyt meni tosi hyvin, ei huomautettavaa. Kotona näitä onkin hinkattu. Seuraavaksi vois alkaa lisäämään matkaa reilummin.

Hyppy

Muutama toisto, pari vähän vinoakin. Tosi hyviä jokainen toisto ja perusasennotkin suoria. Este oli vanhanlainen. Uutta Lumo ei ole tainnut nähdä, pitää se sille pian esitellä.

Muuta

Ruutuun lähetyksiä namialustalle. Hyvin meni nämäkin, vielä en ole opettanut pysähtymään ruudussa vaan menin perässä palkkaamaan. Yritin myös tehdä kaikki siirtymiset hallissa "tässä"-käskyllä hallitusti. Ihan ok jaksoi olla kuulolla. Noita liikkeiden välejä pitäis muistaa enemmän harjoitella.

maanantai 28. syyskuuta 2015

Vakautta ja selkeyttä tokoon

Eilen olin Lumon kanssa Oili Huotarin tokokoulutuspäivässä. Jokaiselle koirakolle oli varattu puoli tuntia yksityisopetusaikaa ja puolivälissä päivää pidettiin kaikille yhteinen ryhmätreeni. Kylläpä tuli taas uutta ajateltavaa ja kokeiltavaa! Hyvä että päätin osallistua. Tässä meidän osalta tärkeimmät asiat purettuna kirjalliseen muotoon. Mahdollisimman pikkutarkasti. :D

Päivän aikana käsiteltiin paljon Oilin näkemystä siitä, että koiralle tulisi kertoa että se epäonnistui. Hänen näkemyksensä mukaan koiraa ei kehuta ja sanota "hyvä", jos suoritus ei ollut oikeasti hyvä (sen hetkiseen osaamis- ja vaatimustasoon nähden). Ennemminkin todetaan, että "oho, olipas huono, tehdään uudestaan paremmin". Jos oikeanlaista suoritusta ei meinaa tulla vaikka koiran pitäisi osata, koiraa autetaan ja sanotaan että "näin se tehdään, muistatkos", muttei palkata. Sitten kokeillaan taas, ja palkka ja kehut annetaan vasta suorituksen onnistuessa ensimmäisellä käskyllä kerralla. Tavoitteena selkiyttää koiralle, mitä sen oikeasti tarkalleen pitää tehdä. Koiran motivaatio ei laske jos lakataan palkkaamasta niistä "melkein hyvistä" suorituksista, mutta se laskee jos koira ei tiedä mitä sen pitäisi tehdä. 

Lumon kanssa käsiteltäväksi asiaksi olin valinnut kontaktin kestävyyden ja häiriönsietämisen. Pikkuneiti kiinnostuu ja innostuu niin kovasti kaikesta, että sen on vaikea malttaa pitää kontaktia yhtäjaksoisesti jos ympärillä tapahtuu jotain kivaa. Sillä on kova motivaatio tehdä minun kanssa hommia, mutta vilkkauden takia sen huomio herpaantuu helposti jos vaikka jollain muulla koiralla on kivat leikit meneillään tai kentällä muuta tosi kiinnostavaa. Kovasti kieltäminen saa Lumon kierrokset vain nousemaan ja sähläyksen lisääntymään (eli juuri se toiminta lisääntyy josta yritettiin kieltää). Olen siis tähän asti yrittänyt palkkaamalla rakentaa sille niin suuren motivaation, että sen mielestä minulta tulisi ne parhaat jutut eikä muualle tarvitsisi olla menossa. Osittain on toiminut, osittain ei. Nimittäin eihän me koko ajan voida leikkiä ja riehua, kun välillä pitää harjoitella ihan vaan esimerkiksi sivulla pitkään istumistakin ynnä muuta rauhallista ja tylsää. Sellaisia harjoituksia varten lelupalkka nostattaa Lumon kierroksia liikaa, mutta namipalkka ei vedä vertoja jos samaan aikaan jossakin tapahtuu jotain tarpeeksi kiinnostavaa. Erittäin perustavanlaatuinen ongelma siis, joka on yksi syy sille, miksei olla vielä startattu tokokisoissa.

Saatiin tuohon häiriöihin reagoimiseen tosi hyvin apuja! Päästiin ongelman ytimeen, eli siihen, että Lumo ei tiedä, että tokossa ympäristön huomioiminen ei käy päinsä. Se tietää, että pitäessään minuun kontaktia se saa palkkaa ja meillä on kivaa, mutta kun sen huomio herpaantuu muualle se ei tiedä, ettei se saa suunnata huomiotaan muualle. Se ei tiedä, että ympäristön tapahtumista huolimatta sen pitäisi pitää vakaasti kontaktia. Tätä on varmasti vahvistaneet taipparitreenit, koska niissä nimenomaan tulee koko ajan huomioida ympäristöä.

Tehtiin harjoitusta, jossa Lumo oli käskyn alla minun sivulla ja Oili houkutteli sitä lähtemään mukaansa. Heilutteli namia ihan vieressä ja puheli koiralle että "voi tulehan katsomaan kun ihanaa herkkua täällä". Lumohan oli heti messissä että tulen tottakai jee kivaa. :D Minun tehtävänä oli rauhallisesti suuttumatta, mutta jämäkästi ihan vain kieltää, ja käskeä koira takaisin heti jos se edes katsoi houkuttelijaan päin. Jos ei tehonnut, piti ottaa (edelleen ystävällisesti ja rauhallisesti mutta määrätietoisesti) koiraa pannasta kiinni ja muistuttaa, että "etkös kuunnellut, nyt pitää olla sivulla". Pannasta ottaminen katkaisi koiran häseltämisen ja sai sen rauhoittumaan ja kuulolle. Lumo ei tästä ahdistunut, vaikka toki alkuun oli vähän hölmistyneen näköinen. Palkkaa ja kehuja tuli vain, jos koira käskyn saatuaan ei herpaantunut. Ei siis silloin, jos käänsi huomionsa takaisin jo herpaannuttuaan. Eli palkattiin siitä, kun se ei lähtenyt huomioimaan ärsykettä.

Hetken aikaa kun tehtiin harjoitusta, niin kyllä Lumo sitten ihan oikeasti kykeni pitämään kontaktin. Kyse oli vain siitä, että sen piti tajuta, ettei oikeasti saa lähteä houkutuksen tielle. Ja minun piti oppia se sille kertomaan rauhallisesti ja loogisesti, jotten vain nostata sen kierroksia, vaan rauhoitan ja vakautan. Samankaltaista harjoitusta tehtiin myös niin, että käskin Lumon istumaan eteeni, ja Oili koitti saada sen huomiota ja käskeä sitä maahan. Jonkin aikaa siinä värkättiin, kunnes Lumo hoksasi pysyä hievahtamatta istumassa häiriöstä huolimatta. Hyvä treenihetki oli myös porukalla tehdyn paikkamakuun lopetushetki, kun muut palkkasivat koiriaan leikillä ja minä vain namilla sivulle, kontaktia edelleen vaatien. Nyt noissa kaikissa harjoituksissa Lumon piti olla paikallaan, mutta myöhemmin sama homma voidaan toteuttaa esim. seuraamisen yhteydessä niin, että joku houkuttelee sitä omille teilleen.

Oilin mielestä Lumo menee lelupalkasta vähän liian sekaisin, kun taas namipalkan avulla saa vahvistettua juuri sitä vakautta, jota se tarvitsee. Hänen mukaansa minun ei missään nimessä tarvitse yrittää "järjestää koiralle parempia bileitä kuin muilla", vaan voin vaatia koiraa jättämään muiden leikkisessiot huomiotta ja palkata itse namilla kun se siitäkin kuitenkin palkkaantuu hyvin ja sen eteen tekee yhtälailla iloisesti hommia. Sinänsä simppeliä ja loogista. Sen verran hyvin tuolla koulutuksessa Lumo vastasi näihin toimintatapoihin, että varmasti aivan täysin ratkaistavissa on tämä meidän probleema. Muutenkin Lumo sai kehuja, että on tosi kiva ja hyvinkin potentiaalinen toko-tolleri. Vielä kun osais tollasta tättähäärää opettaa! :D Tässä koiraharrastuksessa riittää kyllä opittavaa, mutta on huippua oivailtaa uusia juttuja. Nyt ei muuta kun laittamaan uusia oivalluksia käytäntöön!

perjantai 25. syyskuuta 2015

Vielä ehtii jäljestää

Kesällä jossain välissä kerroin meidän aktiivisista mejä-treenailuista. Into ja aktiivisuus lopahti hetkeksi, kun en onnistunut saamaan koepaikkaa kuluneelle kesälle. Nyt syksyn saavuttua herättiin taas tekemään jälkiä, kun vielä ehtii ennen lumen tuloa. Eilen käytiin vetämässä ja tänään ajamassa jäljet Kiiralle, Lumolle sekä Iidan Mysli-kelpielle. Kaikille tehtiin sellaiset aika lyhyet itseluottamuksenvahvistusjäljet. Jokaisen jäljessä oli vain yksi kulma, jolla makaus. Kun kerran oli niin lyhyet jäljet, niin päätettiin videoida suoritukset kokonaan.

Lumo oli ihan fiiliksissä. Minun mielestä eteni sopivalla vauhdilla. Kulmassa ajautui jotenkin vähän ohi ja teki lenkin jäljen sivussa. Koko ajan silti etsi jälkeä ja löysikin sille takaisin. Hieman autoin parissa kohdassa pysähtymällä, ettei päässyt ajautumaan liian kauaksi jäljestä. Mitään sanallisia apuja tai käsimerkkejä tms. en antanut aloituksen jälkeen koko jäljellä. Lumo palkkautui kovasti sorkan löytymisestä, ja vielä extrana oli sorkan ja sammalen alle piilotettu rasia, jossa ruokapalkka. Lopuksi kokeilin saada Lumon kantamaan sorkkaa, mutta oli se niin painava että vähän oli hankalaa. :D


Olipas iso ja vaikea kantaa!



Kiiran jäljellä meni ilmeisesti paljon joitakin muita hajuja, sillä se ei meinannut pysyä jäljellä. Välillä oli ihan kivoja (lyhyitä) pätkiä, mutta herpaantui helposti ja loikki ihan vääriin suuntiin. Mikä lie nenää vei, sillä tämän kesän aiemmat jäljet se on mennyt päättäväisenä jälkitarkasti. Ensin en edes meinannut viitsiä laittaa Kiiran videota tänne, mutta mitäpä sitä turhia kaunistelemaan. Eiköhän niitä huonoja päiviä ole kaikilla. Koitetaan saada videolle Kiiralta parempaa työskentelyä toisella kertaa. Kiiraa sorkka ei niin hirveästi motivoi, joten sorkan alle oli piilotettu Kiiran lempilelu frisbee. Siitä kyllä sitten palkkaantui, joten käytetään sitä toistekin tähän.





Kaipaisin kyllä kovasti kokeneempien vinkkejä mejä-treenailuihin. Niin että hei, jos tätä sattuu lukemaan joku vähän kokeneempi (meihin verrattuna siihen ei paljoa tarvita) mejäilijä, niin ei muuta kuin omaa tietoutta ammentamaan vaikkapa tuohon alle kommenttiboksiin! ;-D

maanantai 21. syyskuuta 2015

Taas treenipäivistä

Voisin ottaa tavaksi kirjata treenipäiväkirjaa ohjatuista treeneistä. Meillä on tokot ja rallyt peräkkäisinä päivinä, joten treenirustailut on helppo niputtaa yhteen postaukseen. Pakko aina kirjoittaa mahdollisimman pian treenien jälkeen, muuten unohtuu mitä tehtiin.

TOKO

Ohjatulla pisteellä ruudun alkeita. Lumolle tämä oli eka kerta. Vietiin lelu yhdessä koiran kanssa ruutuun, sitten heti reilusti matkaa ja lähetys lelulle "ruutuun"-käskyllä. Ennen lähetystä hetsasin vähän kuiskimalla "missä ruutu?". Jospa oppisi sitten bongaamaan ruudun tuon avulla. Kun koira pääsi lelulle, isot kehut ja juoksin perässä leikittämään sitä ruudussa. Vähän hämmentyi alkuun kun juoksin perään, muttei pahasti. :) Tehtiin muutama kerta lähetystä eri suunnista. Hyvin aina meni.

Itsenäisesti seuraamisen liikkeellelähtöjä. Vaikeinta Lumolle on, jos pitää pitkään olla sivulla katsekontaktissa ennen liikkeellelähtöä. Tarvittaisiin kestävyyttä katsekontaktin pitämiseen, sillä nyt kääntyy välillä katselemaan muiden treenaajien touhuja. Nostaa kyllä itse katseensa takaisin, ja siitä palkkailin naksun kanssa. Täytyy kyllä nyt palkkailla enemmän kontaktin kestostakin, eikä pelkästään kontaktin ottamishetkestä. Tässä kävi pikku vahinkokin, kun kääntyi katselemaan treenikaverin leikkiä kentän toisella puolen, ja sehän näytti niin kivalta että yritti karata mukaan karkeloihin. Kääntyi sitten takaisin puolimatkassa, onneksi. Hitsi! Koitin sen jälkeen itse palkkailla lelulla aika paljon, että hoksaisi minulta tulevan ne parhaat bileet. :)

Hiukan naksuttelin siinä sivussa merkin kiertoa ja koitin olla antamatta vartaloapuja yhtään. Kivasti meni, tosin matkaa merkille oli ehkä vasta pari metriä parhaimmillaan.

Paikkamakuussa meni maahan ekalla käskyllä ilman apuja, kun sitä on nyt viikon aikana kovasti vahvistettu. Tehtiin kaksi tosi lyhyttä paikkamakuuta. Ekalla kerralla lopuksi nousi kyllä käskystä sivulle, mutta pomppasi heti takaisin maahan... ja uudestaan... ja taas. :D Niin. Tosiaan ollaan niitä maahanmenoja vahvistettu. :D Noh, tokalla paikkamakuukerralla nousi ja pysyi kerralla silloin kuin pitikin.

Muita huomioita: Lumo on jo jonkin aikaa merkkaillut vähän väliä ja treeneissä näkyy pientä haihattelua. Juoksut on varmaan siis tulossa, mutta kuka tietää milloin. Viimeksikin se teki niitä tooosi kauan. Suunnitelmissa olisi kisata nyt syyskaudella, mutta katsellaan puuttuuko luonto peliin. :D


RALLY-TOKO 

Tällä kertaa tutustuttiin muutamiin ylempien luokkien vähän temppumaisempiin liikkeisiin. Oli hyppyä, merkille menoa, peruuttamista edessä ja sivulla sekä pyörimistä vierellä. Tosi kivasti Lumo hoksaili uusia juttuja. Pyöriminen ei meinannut ensin onnistua, en vain saanut sitä pyörähtämään millään. Saatiin sitten huippuvinkki naksutella hetki pyörimistä niin, että etutassut on ympäri käännetyn pesuvadin päällä ja takajaloilla menee vadin ympäri. Sen Lumo hoksasi nopeasti, ja sen jälkeen onnistui sivulla pyöriminenkin heti. Koira taisi hoksata, että sillä on takajalat. :D

Lopuksi tehtiin rataa, jossa pääosin tuttuja kylttejä. Varsinaisissa liikkeissä ei suurempaa ongelmaa, hiomista lähinnä. Tiukoissa ympäri käännöksissä koira meinaa istua vaikkei saisi ja eteentulossa asettuu vinoon. Ei siis mitään älyttömiä probleemia. Ekaa kertaa rataa mennessämme Lumo kuitenkin keskittyi tosi huonosti, haahuili ja haisteli. Kuulemma itsekin siinä häselsin ja kiirehdin, joten toka yrittämällä keskityin olemaan rauhallisempi ja hengähtämään pysähdyskohdissa. Heti oli koirakin skarpimpi ja palkkailin sitten sopivissa väleissä. Kylläpä opittiin taas uutta!

Terveydeksi!

On taas aika päivittää tänne meidän koirien tilannetta terveysasioiden suhteen. Aiemmista terveystilannepostauksista on ollut helppo tarkistaa asioita jälkeen päin, joten pidetään yllä tätä tapaa näistä jutuista tänne kirjoitella.

Kuvituskuvina kesän ajalta kertyneitä otoksia sieltä täältä.

Kiiran maha on ollut nyt noin vuoden kohtalaisen rauhallisena. Se syö (jäätävän kallista) Royal Canin anallergenic -nappulaa ja säännöllisesti sekaan vähän raakalihoja, ei kuitenkaan joka aterialla. Ruokavalio on ollut pakko pitää todella tasaisena ja muuttumattomana. Selvästi sillä jokin ruoka-aineallergia on, sillä vähän aikaa sitten kokeilin jotakin ihan perus eläinkaupan nappulaa lisätä vähitellen allergiaruuan sekaan ja Kiiran tassunpohjat alkoivat parissa päivässä tulehtua. 


Allergiaruuassa ei ole oikein mitään, proteiinitkin on jostain ihme höyhenistä tehty. Vähän tuntuu, että karvanlaatu on tuon ruuan myötä hiukan heikennyt. Mieluummin syöttäisin vaikka täysin raakaruokaa Kiirallekin, mutten uskalla alkaa fiksaamaan ruokavaliota. Pelottaa, että mahakipuiluoireet taas pahenevat. Nykyään sillä on ollut (näkyvää) mahakipuilua silloin tällöin hetkittäin, ja ne on menneet ohi nopeasti zitac-happosalpaajalääkkeen puolikkaalla. 


Kipuilu tuntuu olevan ikään kuin jotain stressiperäistä närästystä. Keväällähän Kiiran maha tuli kipeäksi sen jälkeen, kun se oli ollut mukana tokotreeneissä (hermoili vierasta treeniporukkaa). Kotona ruokintatilanteita on pitänyt rauhoittaa, sillä joskus Kiira-raasu on vetänyt ruokaa henkeen hermoillessaan sitä, että Lumo on syötyään oman ruokansa tullut Kiiran viereen kärkkymään, milloin saisi tarkistaa Kiiran kupin (vaihtavat aina kuppeja syötyään omansa tyhjäksi). Ruuan "väärään kurkkuun menemisestä" on aiheutunut mahakipuilua. Toisaalta, ei sen maha aina tule kipeäksi stressitilanteista. Onneksi.

Lumon terveysasioista ajankohtaisin on se, että pikkuneiti kävi jokin aika sitten virallisissa terveystutkimuksissa. Kyynärät ja polvet olivat kummatkin 0/0, lonkat C/B. Selkätuloksina VA0, SP0 ja LTV1.


Lumon sisaruksista kaikilla on tähän mennessä lonkat olleet A/A-paria, joten Lumon lonkkatulos vähän yllätti. En oikein vieläkään tiedä, miten tuohon suhtautua. Toisaalta ei pitäisi olla mitään meidän elämään vaikuttavaa ongelmaa tuossa C-lonkassa, mutta vähänhän se silti huolettaa. Samoin tuota selän LTV1-tulosta ensin säikähdin, mutta hetken googlailtuani sain selville, että nykytutkimuksen valossa sen ei pitäisi aiheuttaa oireita.


Täytyy olla onnellinen, ettei kuvista löytynyt mitään pahempaa! Vaikka noiden tulosten pitäisi olla sinänsä harmittomia, eivätkä aiheuta rajoituksia meidän harrastuksiin, niin luultavasti tulen kuitenkin vähän huolta kantamaan ja tarkkailemaan Lumon liikkeitä tarkemmin. Onneksi meidän harrastusrepertuaariin ei kuulu agility, sillä se on ehkä ainoa laji jonka suhteen olisi jouduttu miettimään, uskaltaako jatkaa vai ei. Lumo kuitenkin olisi agilityssä pienikokoinen maxi.

Kutinat on Lumolla pysyneet aisoissa raakaruualla. Ei se ihan täysin kutinaton ole, mutta ei kyllä tarvitse mitään lääkitystäkään. Raapiminen ja hankaaminen on ihan satunnaista ja toooosi pientä vuodentakaiseen verrattuna. Silloin se oli jatkuvaa, voimakasta, pakonomaista ja kutina selvästi häiritsi koiraa lähes koko ajan. Toivottavasti hyvä tilanne jatkuu. Tosin nyt selvitellään sitten, miten saataisiin vältettyä Lumolla ajoittain ilmenevä närästys. Googlettelu kertoi, että närästystä voi aiheuttaa melkein mikä vaan ruuassa. Yksi epäilys on Lumon kohdalla runsas rasvan määrä. Se on nimittäin saanut aika paljon erilaisia rasvoja ja öljyjä ihon kuntoa parantamaan ja jotta vähän lihoisi. Täytyy jatkaa selvittelyjä tämän suhteen...


keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Tokot ja rally-tokot

Tähän väliin vähän treenipäiväkirjaa Lumon viimeisimmistä ohjatuista harkoista.

TOKO

Noutokapulan pitoa tsekkailtiin. Vähäsen sillä on levoton suu, ei kuitenkaan pureskele. Kai se on tuollaisella vilkkaalla koiralla, että kun muuten pitää pysyä paikallaan niin joku osa kropasta kuitenkin on pakko pitää liikkeessä, nyt siis suu. :D Vinkkejä suun rauhoittamiseen: paljon lyhyitä pitoja ja niistä palkkaa, palkka voi olla polvella näkyvissä jos itse kyykyssä, voi tukea varovasti kädellä leuasta, kapulaa ei saa antaa liian syvälle suuhun, kapulan kantamista voi tehdä esim. seuraten niin on muutakin mihin keskittyä kuin pito.

Paikkamakuussa pysyi kyllä varsinaisen paikallaoloajan hienosti, mutta sivulta maahanmeno tökki. Ehkä olen liikaa aina antanut käsiapuja, kun ekalla käskyllä ilman apuja ei meinaa tollerin päässä piuhat yhdistyä. Tähän läksyksi tehokuuri maahanmenoja ilman vartaloapuja, ja kaikissa liikkeissä huomion kiinnittämistä apujen pois jättämiseen. Taas pitää myös muistutella, että maasta ei pompata ylös kun alan palkkaamaan. Kesän mittainen tokotauko näkyy, vähän ollaan ruosteessa. :) Vinkkejä: paljon maahanmenoja eri paikoissa ja ilman käsiapuja, palkkausta voi kokeilla namialustalle/maahan koiran eteen niin että koiralla ei houkuttaisi niin paljoa pompata namikäden perään. 

Merkin kiertoa tehtiin itsenäisellä pisteellä. Lumo ei ollut tätä ennen tehnytkään. Hoksasi nopeasti, mutta taas tukeutui kovasti vartaloapuihin. Pitääpä nyt kiinnittää huomiota siihen, että oppisi rohkeammin tarjoamaan toimintaa itse. Nopeasti se kuitenkin oppii.

RALLY-TOKO

Tulipa huomattua, että kesätauon aikana seuraaminen(kin) on päässyt vähän ruostumaan. Ihme haahuilua, eikai sillä vielä juoksut ole tulossa!? Tietty taippari- ja metsästyshommissa ei ole tarvinnut seurata katsekontaktissa, mutta eipä niissä hommissa käytetä samaa käskyäkään. Nooh, hetken muistuttelulla homma lähti toimimaan vähän paremmin, joten tätäkin pitää nyt vaan treenata, erityisesti liikkeellelähtöjä. Treeniradalla useimmat kyltit sisälsivät tokosta tuttuja juttuja vähän erilaisina variaatioina. Kivaa vaihtelua! 

Sivulta eteen tulossa Lumo meinaa jäädä vähän vinoon vasemmalle päin, koska on niin lukkiutunut tokossa vasemmalle sivulle. Tähän voisi auttaa seinän vieressä treenailu, tai että opettaa sen tulemaan myös oikealle sivulle niin ei tiedä kumpaan suuntaan edestä käsketään tulla. Oikealta takaa sivulle tulo sujui hienosti, sitä oltiinkin kotona harjoiteltu. Tiukoissa käännöksissä ja ympäripyörähdyksissä Lumo meinaa herkästi istua, joten minun pitää liikkua nopeammin ja välttää töksähtelyjä.

Rutiinia pitää kyllä tässä lajissa saada siihen, että muistan mitä mikäkin kyltti tarkalleen tarkoittaa. Vähän väliä piti hetken aikaa tuumailla edellisellä kyltillä, että mitä tuolla seuraavalla pitikään tehdä. Vaikka rataan oli tutustuttu. Eiköhän se siitä. Kivaa hommaa. :)

maanantai 14. syyskuuta 2015

Mökillä metsällä

Ihana oli käydä taas mökillä. Kelit oli kohdillaan ja puut alkaa olla jo nätisti ruskassa.


Ohjelmassa oli lintu- ja jänisjahtia. Minä kuljin mukana koiranohjaajana kun kanalintuja etsittiin Lumon kanssa. Lintuja nähtiin muutama, mutta ovelasti karkasivat aina tiheän puuston taakaa kauemmas. Oli kuitenkin kiva huomata, että Lumo selvästi tiesi mitä ollaan etsimässä. Huomattiin kyllä myös, että tositilanteet kuumuttavat sitä niin paljon, ettei meinaa malttaa noissa tilanteissa totella luoksetulokäskyä. Nyt siis pillillä luoksetulot ja pysäytykset tehotreeniin! Oikeastaan pitää olla ihan tyytyväinen että lintuja ei tippunut, niin koira ei ainakaan saanut karkailusta noutoa palkaksi.


Tyhjin käsin ei kotiin tarvinnut lähteä, vaikkei lintuja tullutkaan. Porukassamme oli mukana tomera jäniskoira, jonka ajosta isäntä ampui jäniksen. Taisi innostua hommasta, kun heti se täällä jo haaveilee omasta jäniskoirasta... Huhhuh, kyllä kaksi koiraa riittää tähän talouteen nyt. Sitä paitsi Kiira on aika kiihkona jäniksiin, joten olisi hauska joskus kokeilla kauanko se jaksaisi ajella jos ihan luvan kanssa saisi jahdata. :D


Kiira oli reissussa mukana seuraneitinä. Se odotteli mökillä kun kuljettiin metsällä, mutta pääsi muuten sitten uimaan ja juoksemaan ulkona. Tiesin jo etukäteen, että se stressaisi vieraiden (ihminen ja koira) takia aika kovasti, ja alkuun stressasikin (mm. ekana yönä piti meitä hereillä ihan kiitettävän raivostuttavalla vinkunalla). Hiljalleen kuitenkin tottui tilanteeseen. Kiira oli siis koko ajan eri tilassa kuin mukana ollut sille vieras koira. Toisaalta hyvä että Kirppu sai taas kokemuksen siitä, ettei mitään kamalaa tapahtunut. Toisaalta tiedän, ettei se ikinä tule oppimaan stressaamattomaksi, joten en mielelläni sitä usein vie kovin stressaaviin tilanteisiin. Se ei niistä nauti, ja varmasti vie stressiherkältä koiralta hetken aikaa palautua hermoilusta. Onneksi on useimmiten mahdollista järjestää sen elämästä suht tasaista ja yllätyksetöntä, niin pysyy rouvan mieli levollisena. :)


maanantai 7. syyskuuta 2015

Talvilajien vuoro

Kesäkausi taitaa olla kohta paketissa. Ennen lumien tuloa meinataan käydä vielä useampaan otteeseen metsällä ja treenata vähän mejää. Hiukan jäi harmittamaan, ettei tälle kesälle saatu mejäkokeeseen paikkaa. Tunkua tuntuu niihin olevan, mutta jospa ensi kesänä sitten. 

Lumo harjoittelee maastoutumista lintupassissa
Talvellakaan aktiiviharrastaja Lumo ei kerkeä liikaa lepäilemään. En osannut päättää hakisinko sen kanssa talvikaudelle toko- vai rally-tokoryhmään, joten laitoin haut kumpaankin... ja päästiin kumpaankin. :D Ekat rallytreenit olivat jo ja kylläpä meni kivasti. Rääpäle oli oikein pätevänä, kuin vanha tekijä. Ja taas kaikki luulivat sitä pennuksi, heh. Kasvaakohan se ikinä aikuiseksi? Kotiläksynä mulle tutustua tarkemmin sääntöihin, Lumolle kotiläksyksi opetella tulemaan suoraan eteen istumisessa ja muistutella liikkeestä maahanmenoa paremmin mieleen.

Tokotreenien alkamista odotellaan myös innolla. Ihana päästä viikottain treenaamaan ohjatussa ryhmässä. Aiemmin ollaan treenattu vain itseohjautuvassa ryhmässä. Kesä ollaan oltu totaalisella tokotauolla ja nyt olisi tarkoitus vihdoin hioa varmuutta liikkeisiin ja uskaltautua kokeeseen. Alkaa jo kyllästyttää tämä oma nynnyily. Kauhea kynnys startata ekan kerran, vaikkei mitään syytä. Kaikenlaisia ongelmia sitä ihminen itselleen kehittääkin... Onneksi työpari sentään osaa ottaa rennosti, kuten kuvasta näkyy:


perjantai 4. syyskuuta 2015

Taipparit läpi!!!

Tähän kohtaan riehakkaat voitontanssit ja tuuletukset! Ne ihan oikeasti meni läpi, jee! :)

Käytiin siis Lumon kanssa keskiviikkona Haukiputaan iltakokeessa. Ilmeisesti tehtiin treenatessa jotain oikein, koska selvästi Lumolla oli nyt jokin lamppu syttynyt homman suhteen. Se teki niin hyvää työtä läpi kokeen, etten vieläkään oikein meinaa uskoa. Upea pikkukoira!

Tässä arvostelu:

Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu myönteisesti vieraisiin ihmisiin ja koiriin. Hyväksytty.

Uimahalu: Syöksyy innokkaasti veteen, ui vauhdikkaasti ja noutaa linnut ohjaajan läheisyyteen. Hyväksytty.

Hakuinto: Aloittaa haun hyvällä innolla kattaen aluetta mukavasti, saaden riistoja talteen. Jaksaa hyvällä innolla tehtävän loppuun asti. Hyväksytty.

Noutohalu: Ottaa oma-aloitteisesti linnut sekä kanin. Hyväksytty.

Nouto-ote: Hieman pinnalliset otteet linnuista sekä kanista. Hyväksytty.

Palauttaminen: Palauttaa riistat ohjaajan läheisyyteen suoraviivaisesti. Palauttaa kanin ohjaajalleen. Hyväksytty.

Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen, rauhallinen. Hyväksytty.

Itseluottamus ja aloitekyky: Suoriutuu tehtävästä toisella yrittämällä. Hyväksytty.

Yhteistyö: Hyvä. Hyväksytty.

Yleisvaikutelma: Innokkaan ja vauhdikkaan oloinen koira, joka suoriutuu hyvin vesityöstä. Koira esittää tänään hyvää ja vauhdikasta hakutyötä saaden mukavasti riistoja talteen. Kokeen lopuksi koira suoriutuu jäljestystehtävästä. Hyväksytty.


Matkalla koepaikalle mulla oli ihan hyvä fiilis, vaikka vähän tietty jännitti. Kovin varma olo ei silti tainnut olla, sillä en esimerkiksi ottanut evästä mukaan koepaikalle, kun ajattelin että eikai siellä nyt niin kauaa mene, kun tuskin jäljelle päästään... Hieman alkoi loppuillasta jo heikottaa. :D Vähän jännitin etukäteen sitä, kestääkö Lumon motivaatio pelkällä kehupalkalla, kun on viime taippareiden jälkeen saanut namipalkan varmaan jokaisesta riistanoudosta. Turha huoli oli sekin. Nameja mulla ei ollut edes mukana koko koereissulla, ja silti Lumo teki hommia täysillä. Säästelin kehuja aina siihen vaiheeseen, kun sain siltä riistan otettua. Siinä kohti kehuin niin vuolaasti kuin pystyin ja tsemppasin sillä uuteen noutoon.

Vesityö on sen lemppari ja siinä en edes epäillyt olevan ongelmaa. Hakuruudussa toi variksia ihan hirmu kivasti! Ei jäänyt roikkumaan variksille, vaan nappasi suuhun ja lähti tuomaan. Otteet oli tosi hyvät verraten siihen mitä ne on alkujaan olleet. Kaikki riistat tosin tiputti maahan mun lähelle, eikä käteen asti, mutta eipä me olla nyt niitä palautuksia hiottukaan. 

Kun Lumo lähti jo kolmatta varista hakemaan innokkaasti ja määrätietoisesti, mietin että alan kohta nauramaan ääneen, kun homma sujui niin hienosti. :D Kerran ajautui lähetyspaikan taakse varislaatikolle, josta piti käskeä pois ja lähettää uudelleen ruutuun. Arvasin, että neljä varista ei riitä tuomarille, ja viidennelle lähettäessäni alkoi jännittää, että toivottavasti ei nyt tule tässä vaiheessa enää mokailuja. Hienosti toi viidennenkin ja tuomari käski vihdoin kytkeä koiran. Huokaisin helpotuksesta ääneen ja tuomaria nauratti. :) Sitten vain jälkeä odottelemaan.

Jäljelle lähtiessä Lumo oli ihan kiihkona menossa. Päästin irti kun sai hajun ja sehän paukkasi heti niin täysillä etsimään että meni jäljestä ohi. Teki pitkän kierroksen vapaata hakua jossain näkymättömissä, mutta lopulta palasi näkösälle etsimään jälkeä uudelleen. Tuomarin kehoituksesta näytin alun uudestaan, ja lähti vähän tarkemmin. Taas viipyi tovin ja koitin vain ajatella kuulemaani mantraa, että "kaikki on niin kauan hyvin kun koiraa ei näy". Sieltä se lopulta tuli kania tuoden. Voi että olin koirasta ylpeä! 

Tällaiselle ensimmäisen noutajan omistajalle tämä oli nyt kyllä hienolta tuntuva saavutus! Etenkin, kun treenaaminen ei ole ollut ihan mutkatonta. Nyt sitten uusia haasteita kohti!


maanantai 31. elokuuta 2015

Taipparitreenailuja

Nyt on pohdittu ja työstetty sitä variksiin ja kaniin tarttumista ja kantamista oikein urakalla. Aika yleistä tuntuu olevan tuo varisten hyljeksiminen, vaikka koira toimisi käytännön metsällä hyvin. Lumo on aina ollut tosi kiinnostunut variksista, mutta nyt sille on alkanut tulla jokin ällötysmielleyhtymä siinä vaiheessa, kun vaakku pitäisi nostaa suuhun. Innoissaan niitä kyllä etsii.

"Kyllä mää näitä voisin hakea!"

Lähdin liikkeelle miettimällä, miten oli treenattu keväällä ja alkukesästä kun vaakut saatiin nousemaan tosi hyvin. Ehkä jossain kohti vaikeutettiin liikaa tai jotain, miksi suoritukset huononivat? Nyt on sitten pyritty nostattamaan Lumon itseluottamusta ja motivaatiota varisten kanssa. Riistalla on treenattu tosi tiiviisti, useamman kerran viikossa. Tähän olen kirjannut treenejä, joita on tehty nollaksi jääneen taippariyrityksen jälkeen.

Treeni 1

Otin käyttöön taas naksuttimen, jotta saan merkattua oikean toiminnan mahdollisimman tarkasti. Ensin istuttiin koiran kanssa vastakkain ja naksuttelin pelkistä damin pidoista ja nostoista. Välillä annoin damin suuhun, välillä nosti sen maasta ihan edestään. Helppo homma.

Sitten vaihdettiin damin tilalle varis. Ei meinannut ensin nostaa, joten naksuttelin muutaman kerran vain haistelusta ja kun vähän kokeili sitä suuhun tarttumatta kunnolla. En antanut mitään käskyjä, koska tavoitteena on spontaani nosto. Jos tarjosi pitkään vain katsekontaktia, niin saatoin vähän tökkäistä lintua, ettei odottelussa menisi koko iltaa. Kun sai naksautuksen, namipalkan ja kehut monta kertaa peräkkäin pelkästä varikseen koskemisesta, sai myös itsevarmuutta ja alkoi itse tarjota linnun nostamista. Aina suorituksen selkeästi parantuessa sai superkehut ja kourallisen palkkaa. Kun saatiin muutama oikein varma nosto ja hetken pito, lopetettiin isojen kehujen kera.

Treeni 2

Taas pohjustettiin tehtävää damilla, kun niillä kaikki sujuu niin hyvin. Koira hihnassa, dami maassa. Kuljettiin damin ohi ja kun nappasi sen mukaan, naksuttimella naks, dami mulle käteen ja palkkaus. Kuljettiin hihnassa damia kantaen myös vähän pidempää matkaa. Tätä pitää nyt tehdä enemmän. Selvästi rauhoitti kantamista. Vielä viime kesänä tämä oli melkein mahdotonta, koska Lumolla oli kierroksia ihan liikaa ja se yritti koko ajan mennä täysillä, jolloin kiristyvä hihna häiritsi kantamista. Nyt kulki damin kanssa minun rinnalla ja piti katsekontaktia.

Ja taas vaihdettiin damin tilalle varis ja sama homma. Meni tosi hyvin! Alkuun ja välillä myöhemminkin otteet vähän pinnallisia, mutta paranivat selvästi toistojen myötä. Taas lopetettiin kun oli muutama oikein hyvä suoritus alla ja sitten superpalkka. Onneksi meillä oli isäntä mukana toimittamassa naksuttelijan virkaa. Olisi minulta muuten loppuneet kädet kesken. Naksutin selvästi selkeyttää ja tsemppaa Lumoa. Se taitaa olla koira, jolle täytyy kertoa tosi selkeästi, mitä siltä halutaan. Sitten kyllä tekee hyvin ja täysillä.


Treeni 3

Tällä kertaa treenattiin kanilla. Koitettiin vähän samantyylistä treeniä kuin edellisellä kerralla variksella. Eli ihan vain pitoja ja kantamista hihnassa. Alkuun hiukan damin kantamista, jotta ehkä saisi jonkun noutomoodin päälle. :D Päästessään kania haistelemaan meni Lumo ihan kierroksille innosta. Noh, kanin käsittely meinasi mennä vähän pelleilyksi sitten kierrosten takia, kun Lumo ois mielellään antanut kanille aika kovaa kyytiä... Huoh, tässä vaiheessa tuli taas vähän sellainen eitästämitääntule-olo. Olen nyt huomannut, että selvästikin minä ja Lumo lietsomme toisiamme kierroksille vähän liiaksi. Jos Lumo häslää, turhaudun liian herkästi ja ärsyyntymiseni nostaa Lumon kierroksia entisestään. Onneksi meillä oli taas isäntä mukana pitämässä minun kierroksia aisoissa ja miettimässä yhdessä sopivia keinoja, jotta homma saataisiin toimimaan.

Lopulta tehtiin monta toistoa niin, että isäntä talutti Lumoa ja naksutteli kaniin tarttumisista. Minä kävin viemässä kanin varvikkoon piiloon niin, että se jäi meidän väliin ja annoin koiralle noutokäskyn. Isäntä talutti koiran kanin ohi, se joutui vähän haistelemalla etsimään sitä (haistelu rauhoitti!), jos ei heti tarttunut tai tiputti niin vedettiin hihnasta ohi vaan. Kun kani pysyi suussa niin isäntä talutti koiran suoraan minun luo ja minulta namipalkka. Tarkoitus saada koira tarttumaan heti ja kunnolla, muuten matkaa joutuu jatkamaan ilman riistaa. Hiljalleen homma alkoi toimia paremmin, otteet paranivat ja Lumo oikeasti toi kania minulle, eikä yrittänyt jäädä vain leikkimään sillä. Monenmonta toistoa tehtiin ja viimeiseksi jäi sellainen, että oikein polleana toi kanin mulle käteen asti. Ehkä se tästä. On tämä kyllä yhdenlaista touhua...

Treenit x-y

Tämä postaus on ollut luonnoksiin tallennettuna ja tarkoitus oli kirjata jokainen treeni erikseen tänne. Noh, enpä muistanut noiden ensimmäisten jälkeen, enkä enää niin tarkkaan muista mitä milloinkin on tehty. Oli miten oli, variksilla on tehty tarttumis- ja kantamisharkkoja hihnassa ja sitten ihan hakua taipparityyliin 1-2 linnulla. Aina se on vaakut metsästä tuonut, mutta ote on ollut useimmiten pinnallinen, eikä aina ensimmäisellä lähetyksellä ole tarttunut. Motivoitu on härnäämällä/leikkimällä variksella koiran edessä, sekä namipalkalla. Edistystä on saatu aikaan, eikä nyt ole ravistellut lintuja. Aika puurtamista on ollut, mutta onneksi koira on aina innolla tekemässä. Isäntä on ohjannut koiraa joillakin treenikerroilla, mikä on tehnyt mulle hyvää. Ratkaisuja ongelmiin on jotenkin niin paljon helpompi nähdä, kun keskittyy vain katsomaan vierestä.


Tokavika treeni ennen uutta taippariyritystä

Nyt päätettiin tehdä lyhyt ja motivoiva treeni, jos vaan kerralla onnistuisi. Aiemmat treenit ovat välillä sisältäneet aika moniakin toistoja, joten nyt oli sellainen "kerta riittää" -asenne. Mukana oli varis ja kani. Variksella härnättiin koiraa niin, että se oli hihnassa, eikä päässyt siihen tarttumaan, vaikka nokan edessä heiluteltiin. Sitten koiran nähden heitettiin ja koira hakemaan. Ei jäänyt pitkäksi aikaa haistelemaan lintua, vaan nopeasti haistoi ja otti suuhun (jes!). Täysillä meni linnulle ja täysillä tuli linnun kanssa takaisin. Ainoat miinukset oli, että ote ei ollut syvä vaan roikotti siivestä ja lintu ei pysynyt suussa käteen asti vaan sylkäisi sen jalkojen juureen. Pikkuvikoja, pääasia että lintu palautui! Tästä namipalkkaa ja hurjat kehut.

Kanilla tehtiin taipparityylinen laahausjälki. Tämä meni ihan todella hyvin!!! Ote oli tosi hyvä ja täysillä sinne ja takaisin. Kaninkin tipautti mun jalkojen juureen, mutta aivan sama. Hurjia edistysaskeleita siitä, mitä oli viimeisissä treeneissä ennen viime taippareita. Hyvä Lumo!

Viimeinen treeni ennen uutta taippariyritystä

Tehtiin yksi nouto sellaisella variksella, johon Lumo ei ollut aiemmin koskenut. Saatiin heittäjäksi Iida, pitkästä aikaa joku muu kuin minä tai isäntä.  Päätettiin uskaltaa nyt olla hetsaamatta koiraa variksella ennen heittoa, kun eipä sitä taippareissakaan hetsailla. Suunniteltiin, että jos ei ota, niin sitten uusi yritys hetsauksen kanssa. Eipä tarvinnut uutta yritystä. Lumo meni luvan saatuaan tapansa mukaan täysillä linnulle, otti suuhun heti ja hyvällä otteella, parin metrin jälkeen tiputti ja nuuhkaisi nopeasti, otti taas hyvän syvän otteen ja toi perille. Ei kylläkään jälleen kerran ihan käteen asti, mutta siitä me ei nyt välitetä, kun on harjoiteltu sitä, että vaakut ylipäätään tulee sieltä. Oikein hyvä kenraaliharkka siis!

Meillä on nyt taas koepaikka tiedossa. Saapa nähdä miten siellä käy! Mikään varma olo ei ole läpipääsystä, mutta on se aivan täysin mahdollista. Jos ei mene läpi nytkään, niin sitten tavoitteena on yrittää keväällä uudestaan.

"Mitähän jekkuja tällä kertaa siellä taippareissa keksisin?"

sunnuntai 30. elokuuta 2015

Turkki jäi kotiin

Lumo kävi Rovaniemen ryhmänäyttelyssä 29.8. esiintymässä tyylilleen uskollisesti iloisena, vauhdikkaana ja reippaana. Edellisenä päivänä oli naksuttimen kanssa vahvistettu seisomista silloinkin, kun häntään ja housukarvoihin kosketaan. Oulussa viimeksi pakeni hännän koskemista istumalla, ja sitä istumisen välttämistä nyt harjoiteltiin (yli kuukausi olisi ollut aikaa treenata, mutta ruvettiinpa sitten näyttelyä edeltävänä päivänä :D ). Taisi se nyt näyttelyssä kerran istahtaa, mutta sain sen takaisin pystyyn ja pysymäänkin. Lumon mielestä takapuolen kopelointi nimittäin häiritsee hänen namin tuijotustaan. Höpsö.

Tuomari mittasi Lumon ja vähäsen se mittakeppiä jännitti, mutta hyvin meni. Kuulemma heilutti tuomarille häntää niin kovasti että vatkasi koko koira. On tuo kyllä niin valloittava otus. Hienosti esittää itsensä, eikä tarvi paljon asetella. Ja saa hyvälle mielelle minut ja muut.

Kehät olivat ihanan isot ja Lumo oli avoimen luokan nartuista ensimmäinen, joten pääsi hyvin näyttämään liikkeensä. Lumon liikkeet ovat parhaimmillaan kun sen kanssa menee oikeasti lujaa. Pienissä kehissä liikkuminen on jatkuvaa kiihdyttelyä ja jarruttelua.

Tuomarilla oli hirveän kiva ja positiivinen asenne hommaansa ja koiriin. Saatiin hauska arvostelu, mutta koska Lumo on nyt niin huonossa turkissa niin laatuarvosteluksi ei EH:ta enempää. Onhan se karvaton ja vähän keskenkasvuisen näköinen vielä, vaikka tänä kesänä onkin saanut lisää massaa ja jäntevyyttä. Ensi kerran mennään näyttelyihin vasta kun sitä turkkia oikeasti on. Laitoin tähän näyttelyyn ilmot menemään kun turkki näytti alkavan taas kasvaa, mutta turhat oli luulot. Jospa se pakkasilla viimeistään lähtis runsastumaan...

arvostelu:

Feminiininen, elegantti, erinomainen rotutyyppi, hyvät mittasuhteet, feminiininen kaunis pää, tyylikäs kaula, vahva selkä. Runko saa vielä täyttyä ja eturinta kehittyä, erinomaiset kulmaukset, hyvä raajaluusto. Liikkuu vaivattomasti kevein, tehokkain askelein. Valitettavasti tänään pikkuneiti on jättänyt turkin kotiin. Kaunis väritys, esiintyy reippaasti. AVO-EH. (tuomari Kati Heiskanen)

(lisään tähän jonkun sivuprofiilikuvan Lumosta, kunhan saan otettua sellaisen)

lauantai 29. elokuuta 2015

Kesä löytyi Sallatunturilta



Käytiin tekemässä parin yön vaellusreissu tuossa jo melkein kaksi viikkoa sitten. Reissua suunniteltaessa mietittiin aluksi Kevon reittiä tai Pallas-Hetta-aluetta. Lopulta ei kuitenkaan haluttu tällä kertaa tuhlata ajomatkoihin ihan hirvittävästi aikaa, joten päätettiin suunnata seikkailemaan Sallatunturin ympärille. Kevolle mennään joku toinen kerta.




Koko kesä on ollut kylmä ja sateinen, mutta reissun ajaksi paukahti helteet. Eipähän tarvinnut palella tai kastua, ja kuvista tuli kivoja kauniissa säässä. Rinkka selässä rinteitä noustessa helle oli kyllä vähän ahdistavaakin ja aiheutti päänsäryn. Noh, tulipahan vihdoin vähän rusketuttuakin tälle kesälle. Koirien onneksi matkan varrella oli jatkuvasti lammikoita ja puroja, joissa viilentyä. Hyvin jaksoivat.






Tarkkaa reittisuunnitelmaa ei ollut etukäteen, vaan mentiin vähän fiiliksen mukaan. Koko ajan kuljettiin kuitenkin merkittyjä retkeilyreittejä pitkin. Jos nälätti, valittiin risteyksessä se suunta, josta kartan mukaan tulisi nopeiten tulentekopaikka vastaan. Kun särki päätä, käännyttiin helpompikulkuiselle pätkälle. Kun haluttiin haasteita, lähdettiin jyrkkien nousujen suuntaan. Sallatunturin ympäristön reitit tarjosivat hyvän mahdollisuuden tehdä oman maun mukainen rengasreitti. Käytiin laskettelukeskuksen pohjois- ja eteläpuolilla ja ehdottomasti enemmän tykättiin eteläpuolesta. Pohjoispuolella oli huonokuntoisia pätkiä, polut märän kesän jäljiltä mutalällyä tai pitkospuut lahonneita. Toki Isonpyhän näkötornilta oli hienot näkymät. Eteläpuolella kaikki kulkemamme reitit olivat hyvässä kunnossa, eikä metsä ollut niin tiheää, joten maisema oli avarampaa.


Vielä olisi tarkoitus käydä toinen vaellusreissu tälle syksylle. Siitä lisää myöhemmin!


maanantai 17. elokuuta 2015

Vepe-kipinä ja linnustuskauden aloitus

Tänään olin apuohjaajana vesipelastuksen soveltuvuuskokeessa Iidalle ja Mysli-kelpielle. Muutamissa treeneissä olin ollut mukana, jotta tiesin mitä tehdä. Apuohjaajaa tarvitaan vepessä siis sellaisissa liikkeissä, joissa toisen täytyy olla rannalla ja toisen veneessä. Alemmissa luokissa apuohjaaja saa olla omasta takaa, muutoin tehtävän hoitaa koetoimitsija. Oma apuohjaaja saa ohjata ja käskyttää koiraa kuten varsinainen ohjaajakin. Mysli hoiti homman kotiin (mistä ei ollut epäilystä) ja ohjauksetkin menivät nappiin kun tuloksena täydet 100 pistettä, jee!

Vepe-treeneissä ja kokeessa mukana ollessa olen päässyt tutustumaan tuohon lajiin ja hups vaan on kipinä iskenyt! Tosi kivaa ja olisi varmasti Lumolle mielekästä touhua. Ja eipä hullummat oltavat olleet tänään Kemijärven kokeessa ihmisilläkään paistatellessa näissä maisemissa:

Mysli hakee hukkuvaa

Tästä taitaa tulla meille yksi uusi kesälaji! Harmi, että kipinä iski näin loppukesästä. Katsellaan josko ehdittäisi vielä pohjustamaan alkeita ennen kuin ilmat kylmenevät liikaa. Meillä alkaa näitä kesälajeja kertyä kun taipparitreenailut ja mejä keskittyvät myös sulan maan ajalle. Jospa talvella jaksettaisiin sitten tankata tokoa.

Syksyä kai tämä vuodenaika kohta alkaa olla ja Lumo on päässyt korkkaamaan jo linnustuskaudenkin. Se oli yhden aamun passittamassa kyyhkysiä ja kuulemma oli osannut olla tosi hienosti rauhassa. Pudotuksia ei ollut tullut ennen kuin päivemmällä, jolloin Lumo oli ollut muun väen mukana mustikassa. Oli kuitenkin sitten myöhemmin saanut tutustua kyyhkyyn ja kantaa sitä. Taisikin päästä nyt ekaa kertaa kosketuksiin kyyhkysaaliin kanssa.

Lumon ollessa reissussa isännän kanssa on Kiira saanut muutaman päivän nauttia laatuaikaa ainoana koirana. Ja se on kyllä tosiaan nauttinut. Miettinyt varmaan taukoamatta, että "Kerrankin saa olla rauhassa!" Kiirasta tulee ilman Lumoa ollessaan leikkisämpi ja kontaktinhakuisempi. Ei ole ketään rääpälettä viemässä kaikkia leluja ja huomiota. Onneksi välillä tulee näitä ajanjaksoja, että kumpikin koira saa hetken nauttia ainoana koirana olosta.