Koiraihmisen kevätsesonki

Huh, miten paljon koiraharrastusjuttuja tähän toukokuuhun onkaan mahtunut ja lisää vielä piisaa. Taitaa olla meneillään sellainen kevätsesonki. Aika, jolloin koiraihmiset villiintyvät siitä, että ulkona tarkenee taas treenailla koirien kanssa.

Lumon tokotreeneissä on käyty ja siihen päälle vielä treenien vetämiset. Olen kyllä tykännyt kouluttaa nyt muitakin, vaikka oman lisänsä sekin on tuonut tähän kiireeseen. Lumon kanssa tokohommat junnaa nyt turhauttavasti paikoillaan kun ei ole ehditty hirveästi kotona treenailemaan. Onneksi kesällä on enemmän aikaa.

Viikko sitten käytiin tolleriporukalla mejäilemässä. Oli ihan hurjan mukavaa ja antoisaa, kiitos vielä järjestäjälle! Lumo pääsi ajamaan kaksi jälkeä. Ensimmäinen oli hyvin kuivaan ja tasaiseen maastoon edellisenä päivänä vedetty pidempi jälki kahdella kulmalla. Alkusuoralle lähtiessään Lumo vähän sähläsi ja kierteli jäljen ympärillä. Sitten sai jäljestä kiinni ja tosi hyvin meni loppuun asti. Maasto oli sellaista, että hajua oli varmasti melko vähän. Vuoden ensimmäiseksi jäljeksi oikein hyvä suoritus siis! Toinen jälki oli tuore, lyhyempi ja yhdellä kulmalla. Se meni ihan superisti, ei ongelmaa. Sorkankin otti lopussa suuhun ja toi mulle. Makaukset Lumo merkkaa tosi hätäisesti. Katsotaanko aletaanko sitä jotenkin työstämään kesän aikana. Mejä on kyllä niin Lumperon laji. Missään muualla sen häntä ei vihdo yhtä onnellisena. <3

Vajaa viikko sitten startattiin myös meidän ensimmäisissä rally-tokokisoissa. Minun piti olla talkoilemassa kisoissa koko päivä, mutta edellisenä päivänä podin vielä oksennustautia. Jätin talkoilut välistä ja päätin käydä vain oman startin jos vointi sallii. Aika heikko olo oli kyllä, mutta startattiin ja saatiin kokoon 83 pistettä, eli ALOHYV tulos. Kovin skarppia ei minun ohjaus ollut, joten olosuhteisiin nähden hyvin tyytyväinen saa olla. Lumo työskenteli innokkaasti hyvässä kontaktissa koko radan, paitsi viimeisenä kylttinä olleen pujottelun edestakaisin. Rassukka innostui merkit nähdessään, että "jes, tokon merkinkiertoa", ja kun hihna kiristyi eikä päässytkään kiertämään, niin hämmentyi ja rupesi haistelemaan maata. Ehkä skarpimpi ohjaaja olisi osannut ohjeistaa ja ennakoida vähän paremmin. :D

Tänään Lumo Pamela pääsi rentoutumaan RoiRexissä hieronnassa. Onpahan koira kunnossa kesän harrastuksiin, ja kun on se sterilointikin takana, niin siksikin hyvä käydä tsekkauksessa. Ei ollut mitään hälyyttävää, mutta joitakin kireyksiä löytyi. Niin olin arvellutkin, kun koira on tuollainen rämäpäisesti liikkuva kiituri. Parin viikon päästä käydään sitten vielä toinen kerta, niin näkee onko jumit pysyneet auki.

Toko- ja nometreenien antia

Pikapäivitys. Päässä pyörii tokotreeneistä sekä nomekoulutuksesta saadut vinkit, joten pakko koota ne tänne ennen kuin unohtuu.

Tokoa on treenattu viikon sisällä useampana päivänä eri porukoissa. Meidän kesäkauden viikoittainen ryhmäkin alkoi, ja tosi innolla odotan mitä kaikkea opitaan kesän aikana. Tässä muutamia vinkkejä ja ideoita, joita pitää muistaa treenata:

- jos koira ei keskity ja näyttää yrittävän ennakoida, anna joku ihan muu käsky, jotta oppisi olemaan kuulolla

- paikallaoloihin tehotreeniä siihen, ettei sivuille vilkuilu ala heti kun lähden

- paikallaoloissa takaisin perusteisiin: lyhyempää matkaa, takapalkka välillä, levollisuutta 

- älä hermostu virheistä tai painosta koiraa, koska se menee siitä vain levottomammaksi

- kapulalla pitotreeniä jotta suu rauhoittuisi -> ojenna kapula ja pidä koko ajan kiinni, niin lyhyitä pitoja että suu pysyy rauhassa tai kapula pois

- treeniä lelujen keskellä, koiran pakko oppia pinnistelemään keskittymistä

- ennen treenejä jotain pientä tekemistä kentällä tai sen sivussa ja vähän kentänkatseluaikaa koiralle, sekä enemmän taas palkkausta oma-aloitteisesta kontaktista

Tänään oltiin nomekoulutuksessa. Aika rennoin mielin menin, kun sen kummempia tavoitteita ei lajin suhteen ole. Sitä paitsi isäntä on aikonut ottaa nomehommista vastuun. Ei vaan päässyt kyseiseen koulutukseen niin minä menin Lumon kanssa. Tuli kyllä taas sellainen olo, että on tuo laji vaan haastavaa! Jotenkin minusta tulee aina nomea treenatessa tietyllä tapaa epävarma. Lajissa olen niin alkeissa, vaikka ne taipparit onkin läpäisty. On vaikeaa reagoida koiran tekemisiin kun oikein mikään ei tule "selkäytimestä" rutiinilla. Noh, vinkkejä isännälle treeneihin:

- koiran "alasajoa" = viretason laskemista, eli paljon istuskelua ja katselua, aina ei tehdä mitään, koiran voi laittaa odottamaan ja viskellä dameja ympäriinsä ja kerätä ne itse pois kun koira on rauhoittunut kunnolla oikeasti, ikinä ei treenata kiireessä

- pillipysäytyksessä koiran aina istuttava -> rauhoittaa

- yhteistyöllä "kuminauha", jonka pituutta venytettävä joskus askel tai pari kerrallaan (liittyen kaukana työskentelyyn ja kaukaa ohjattavuuteen, tämä tosi hyvää asiaa myös tokoon)

- itsenäiselle työskentelijälle paljon (lähes pelkästään) ohjaustreeniä, ei vapaata hakua liikaa

- jos koira vaihtaa damia, noudosta ei kehua vaan todetaan tylysti tyyliin "olipa surkea" (tuntui tehoavan Lumoon)

- luovutuksissa ei kiirettä ottaa damia pois, koira voi istua pidemmänkin aikaa dami suussa

- kakkosmarkkeerauksissa jos ekan noudon jälkeen kääntyy katsomaan jäljellä olevaa muistipaikkaa, päästä nopeasti (korjasin koiran asentoa sivulla ja se ajautui siksi aavistuksen sivuun)

Lumo oli nomekoulutuksessa vähän hämillään (niin kuin minäkin) kun tehtiin meille ihan uusia juttuja. Oli sellaista hölmöä värkkäämistä välillä. Pitkä nometauko näkyi meidän kummankin suorituksessa. Positiivinen yllätys oli kuitenkin se, kuinka hienosti Lumo jaksoi odottaa ja katsella vierestä muiden suoritusvuoroja rauhassa ja hiljaisesti. Ainoastaan pitkät markkeerausheitot ja niille juoksevat koirat saivat pikkutollerin hetkeksi sekaisin. Tämä taisi kuitenkin olla ensimmäinen kerta, kun tuolla tavalla ryhmässä oltiin nomea treenaamassa niin että koirat sai katsella toistensa tekemistä läheltä. 

Heh, hiukan ehkä huomaa noista kummankin lajin listoista, että paljon keskitytään nyt malttitreeneihin. Ja malttitreeniä taidetaan tarvita kumpikin, sekä minä että koira. Oma elämä on ollut viime aikoina tosi kiireistä, ja siksi en ehkä ole ollut mistään kovin kärsivällisimmästä päästä koiranohjaajanakaan. Aika herkästi on ruvennut turhauttamaan ja ärsyttämään. Pitää ruveta psyykkaamaan itseä aina ennen treenejä jonkinlaiseen zen-mielentilaan, niin ei Lumon kanssa kovin pahasti lietsottaisi enää toisiamme ylikierroksille. Se olkoon yksi kesän tavoitteista!

Kevään puuhat

Lumo toipui sterilointileikkauksesta todella hyvin ja on jo pidemmän aikaa saanut elää ihan normaalielämää. Mitään negatiivisia sivuvaikutuksia leikkauksesta en ole ainakaan vielä havainnut. Meneillään ollut karvanlähtöaika hiipui leikkauksen jälkeen ja turkki on alkanut vahvistua. Lumo on saanut myös vihdoin vähän lihaa luiden ympärille, siitä olen hyvin tyytyväinen. Tässä ollaan kyllä ruokaakin sille vaihdettu, että minkä verran lie on se vaikuttanut myös. Positiivisia muutoksia joka tapauksessa. Leikkauksen jälkeen Lumo on ruvennut taas piiiiitkän tauon jälkeen onnistumaan leikkiinkutsuyrityksissään Kiiraa kohtaan. Jännä juttu. Koirien leikkiä on kyllä niin kiehtovaa seurata. :)

Kiira laatuaikalenkillä ilta-auringossa pääsiäisen aikoihin. Kirppu nautti kun pääsi minun kanssa kahdestaan lenkeille Lumon ollessa vielä leikkaustoipilaana.

 Treeneissä on Lumperon kanssa käyty aina kun on vain päästy. Talvikausi taitaa vihdoin olla ohi, ja treeniryhmät siirtyvät ulkokentille. Hyvissä ryhmissä on saatu Lumon kanssa talven ajan treenailla tokoa ja rally-tokoa, mutta meillä kun tuo halli ei ole ihan naapurissa niin sinne kulkeminen ehti jo tuntua puuduttavalta. Kiva siis, että päästään kesäkentille lyhyemmän matkan päähän kesäkaudeksi jatkamaan harrastuksia. 

mökkireissulla pilkkihommissa

 Rally-tokoa ei jatketa ryhmässä, vaan tavoitteena on käydä kisailemassa RTK1-koulutustunnukseen asti ja miettiä sitten innostaako lajia jatkaa. Kisavalmiita ollaan kyllä, kunhan taas itse selviän jännittämisen kanssa. Lumolla on melko hyvin hallussa jo avoimen luokankin kyltit, paitsi "houkutus" on meidän murheenkryyni. Pöhkö koira ei voi ymmärtää, miksi vaikkapa karvadami tai tennispallo on jätetty maahan, ellei hänen saalistettavakseen jättimäisen saalistusloikan kera, toki sen jälkeen kun on yrittänyt kaikin voimin keskittyä seuraamiseen ja näyttänyt siltä ettei kerta kaikkiaan pysy kasassa kun tietää niiden saaliiden olevan ihan siinä lähellä. Ja omistaja ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa.

Tokoa jatketaan uudessa ryhmässä, kesän tavoitteena kisavalmius avoimeen luokkaan. Aika hyvällä mallilla ollaan jo, mutta muutama juttu vielä tökkii. Ruutu on se vaikein, siinä suorituksessa on jotenkin niin monta sellaista palaa, jotka eivät kuulu ihan meidän tämänhetkisiin vahvuuksiin. Tokoon mulla on nyt kova motivaatio ja sellainen tahtotila, että tahdon meidän pääsevän lajissa eteen päin. 

Ainiin, ja onhan Lumo päässyt nomeakin hiukan treenaamaan. Meillä oli tolleriporukan nomepäivä, johon osallistui jopa 9 tolleria omistajineen. Kivaa oli! Isäntä hoiti Lumon kanssa treenaamisen, minä keskityin vain katselemaan heidän hyvää työskentelyään. Huomenna jatketaan tolleriporukan teematreenejä, lajina tällä kertaa toko.

Tuumaustauko

Meillä vietetään pientä pakollista tuumaustaukoa treenailuista. Lumo kävi sterilointileikkauksessa vajaat kaksi viikkoa sitten. Samalla korjattiin se sen pieni napatyrä, joka siis on ollut ihan harmiton. Eläinlääkäri suositteli, että korjataan se nyt kun sitä seutua muutenkin ronkitaan. Eipähän tarvitse sitten tehdä uutta operaatiota, jos tyrä olisi joskus ruvennut vaivaamaan. Kuulemma iäkkäillä koirilla vatsalihasten löystyminen voi joskus johtaa napatyrän oireiluihin. Lumon leikkaushaava on siis napatyrän korjauksesta johtuen vähän pidempi kuin normaalisti sterilointileikkaushaava.

Raasuli nukkuu lääketokkuraa pois.

Leikkaus meni hyvin. Tokkurasta selvittyään Lumo ei ole omasta mielestään ollut yhtään sairas, saati sitten sairasloman tarpeessa. Nyt sitä vasta tajuaa, kuinka nopealiikkeinen ja pomppivainen koira Lumo onkaan, kun liikkumista on pitänyt yrittää rauhoittaa ja rajoittaa. Virtaa on selvästi kertynyt kun ei pääse irroittelemaan vapaana. Ollaan kyllä onnellisia kun saadaan tämä toipilasaika kunnialla ylitettyä!

Toimelias typykkä oli yöllä rimpuillut irti suojapaidasta. Tämän jälkeen se on aina kiinnitetty kaulurin pantaan, että pysyisi päällä.

Mitäs muuta meille sitten? Kevättä kohti mennään ja olo on kuin pimeästä luolasta valoon kömpineellä otuksella, joka hieroo silmiään talvihorroksen jäljiltä. Ah, valoa! Alkuvuoden toko- ja rallytoko-treeneihin ollaan päästy aika huonosti kaikkien muiden menojen ja omien sairasteluiden takia. Itse kävin kuitenkin koulutettavana treenihallilla ilman koiraa pari viikonloppua, nimittäin arkitottelevaisuuden koulutusohjaajakurssilla. Mielenkiintoinen kurssi, jolta sai taas uutta ajateltavaa. Kesäkaudelle onkin sitten tiedossa omien treenien lisäksi muiden kouluttamista.

Kovasti odotellaan kesää, mutta hetkonen taitaa mennä ennen kuin nämä kinokset sulavat. Siihen asti pyritään nauttimaan talven suomista mahdollisuuksista, kuten Kiira tässä näyttää:

Uutta vuotta!

Niin on taas kerran joulut ja vuodenvaihteet lusittu. Mukava ja rentouttava joululoma oli minulla ainakin. Koirilla sen sijaan pientä sairastelua: Lumo poti muutaman päivän kennelyskää ja Kiira on joutunut hengailemaan kaulurin kanssa parin tulehtuneen finninsä takia. Ei siis onneksi kuitenkaan mitään maatakaatavaa.

Pitäisikö nyt sitten kirjoittaa perinteisesti koontia viime vuodesta? Noh, jospa lyhyesti. 

Lumo harrasti vuonna 2015 useampaa lajia. Erityisen onnellinen olen taippareiden läpäisystä sekä tokokisoista saamastamme ALO1-tuloksesta. Mejäkoepaikkaa ei valitettavasti saatu, mutta mejää treenailtiin, kokeiltiin vesipelastusta ja aloitettiin rally-toko. Ainiin ja saihan se karvaton rimpula näyttelyistäkin ekat ERI:nsä. Syksyllä Lumpero kävi metsällä ja nautti siitä täysillä. Virallisissa terveystutkimuksissakin Lumo ehti käymään, ja vaikkei tulokset ihan täysin priimaa kaikilta osin olleetkaan, niin ei niissä onneksi näkynyt mitään meidän elämään tai harrastuksiin vaikuttavaa häikkää. Allergiakutinatkin on pysyneet poissa ja Lumo on ollut iloinen ja helppo kaveri arjessa. 

Kiira jatkoi varhaiseläkettään virallisista harrastuksista, mutta treenaili vuoden aikana mejää ja silloin tällöin kotitokoa. Onnellinen olen siitä, että se on sekä fyysisesti että henkisesti (voiko koirasta niin sanoa? :D ) pysynyt meidän arkielämän menossa mukana. Tuolla fyysisellä puolella tarkoitan esimerkiksi sitä, että Kiiran mahakivut ovat pysyneet kurissa, vaikka uhkarohkeasti vaihdoimme hiukan edullisempaan ruokaan (ennen söi RC Anallergenic -nappulaa, nyt saman merkin Hypoallergenic). Pari päivää maha vaikutti hiukan kipeältä ruuanvaihdon yhteydessä, mutta asettui sitten. Henkisellä puolella tarkoitan, että Kiiran stressailut, epäluuloisuudet ja reagoinnit ovat pysyneet sillä tasolla, että kaikki arkielämän tilanteet on pystytty järjestelemään sujuviksi. Nyt vanhemmalla iällä Kiiran on ikään kuin vaikeampi hyväksyä uusia ihmisiä samalla tavalla kuin se nuorena teki, ja se aiheuttaa välillä haasteita. Nuorena Kiira muisti kaikki lyhyestikin tapaamansa ja hyväksymänsä ihmiset pitkänkin ajan päästä kohdatessaan heidät uudestaan. Nykyään näyttää siltä, kuin uudet ihmiset eivät enää jäisi niin hyvin mieleen, ja Kiira suhtautuisi heihin uudestaan kohdatessaan kuin outoihin, eli pääsääntöisesti epäluuloisesti. Liekö vanhuus alkaa jo hiljalleen painaa. Helpottaakseni sekä Kiiran että myös omaa stressiäni Kiira rajataan joissakin tilanteissa (esim. joidenkin vieraiden kyläillessä) toiseen huoneeseen, eikä sitä oteta mukaan sellaisille reissuille, joille koiran pystyisi ottamaan, mutta jotka olisivat Kiiralle luultavasti turhan stressaavia. On suuri onni, että tähän mennessä on tarvittaessa aina löytynyt luotettava ja Kiiralle tuttu hoitaja. Pääosin kuvailisin Kiirankin vuoden sujuneen hyvin.

Vuodelle 2016 toivon molemmille koirille terveyttä ja että meidän koira-arki sujuisi mukavasti ilman suurempia vastoinkäymisiä. Kiira jatkakoon eläkettään harrastusrintamalta, mutta Lumon suhteen olisi muutamia tavoitteenpoikasia. Tähtäimessä on vuoden aikana startata tokon AVO-luokassa ja käydä ensimmäiset startit rally-tokossa ja mejässä. Jos se keksisi turkin kasvattaa, niin voisin sen johonkin näyttelyynkin viedä. Lisäksi Lumon tavoitteena on treenailla kesällä vesipelastusta ja syksyllä saada uusia oppimiskokemuksia metsästysreissuilta. Eiköhän siinä ole tavoitetta riittämiin, ja jos jotain muuta vielä keksitään, niin se on sitten vaan plussaa!

Eka tokostartti

Blogi on niin sanotusti levähdellyt jonkin aikaa. Lumo piti juoksujen takia taukoa treeneistä, ja itse keskitin energiani uudessa työpaikassa aloittamiseen. Ei oikeastaan ole ollut siis mitään kummempaa kerrottavaa. 

Ennen kuin nyt.

Kävin nimittäin Lumon kanssa kahdestaan kisareissun kotopuolessa Oulussa. Nämä olivat ne meidän The Ekat Tokokisat, joihin olin kehittänyt itselleni hirveän kynnyksen ja jännityksen. Oli silti sellainen olo, että jo se on aikakin astua kynnyksen yli ja startata.

En edes muista, milloin olisin viimeksi jännittänyt niin kovasti kuin kisa-aamuna. Jännitys kyllä sitten laantui aika pian kun kisapaikalla ilmoittautumisen jälkeen hain Lumon halliin ja typykkä oli niin rentoreiskana uudessa paikassa.

Tässä listattuna etukäteisvalmistelut:

- hihnalenkki ennen kisapaikalle lähtöä

- kisapaikalla pissatukset ja koira hetkeksi halliin tutustelemaan

- koira autoon odottamaan

- hetki ennen oman luokan alkua vielä pissatukset ja halliin

- muutamia (ei monta) helppoja liikkeitä superherkkupalkalla -> lopetus kun tosi kivaa

- odottelua tekemättä mitään, kunnes juuri ennen omaa vuoroa taas pari helppoa juttua superherkkupalkalla

- mukavalla ja luottavaisella fiiliksellä kehään :)

Edellä oleva lista on ensi kertaa varten muistutuksena siitä, että nämä valmistelut olivat ihan toimivia. Meillä nimittäin meni tosi hyvin! Lumo oli juuri sopivassa vireessä ja teki kaiken niin hyvin kuin osasi. Uskomaton otus, kun kisatilanteet selkeästi jopa parantavat sen tekemisen tasoa.

Pisteet:

Seuraaminen 9. Kuulemma tosi nättiä seuraamista. Viimeinen perusasento oli vino. Huomaamattani pidin vasenta kättä vähän epäluonnollisesti (olisi voitu tulkita käsiavuksi koiralle), ja tästä tuomari käski pyrkiä eroon jatkossa.

Liikkeestä maahanmeno 10. Nopea maahanmeno oli.

Luoksetulo 10. Täysillä luo, eikä edes törmännyt kuten joskus meinaa tehdä.

Noutoesineen pitäminen 8½. Pistevähennykset minun omasta mokasta. Jäin liian kauas koiran eteen, joten kapulan antaminen ja ottaminen olivat jotenkin hätäisiä. Koiran olisi pitänyt saada paremmin rauhassa itse ottaa ja luovuttaa kapula.

Kauko-ohjaus 7½. Istumaannousussa pompahti eteenpäin aika paljon. Tämä on ollut treeneissä uusi ongelma, joka on tullut välimatkan kasvattamisen myötä. Tyytyväinen olen silti, sillä aiemmin ongelmana oli se, että Lumo jäi maahan vain jumittamaan.

Estehyppy 10. Tämän jälkeen kehuin koiraa että "loistava", ja tuomarikin totesi että "se oli loistava". :)

Paikkamakuu 9½. Hassusti paikallaolo tehtiin viimeisenä liikkeenä, mikä oli kyllä toisaalta ihan hyvä. Oli koirat saaneet purkaa ensin höyryjä yksilöliikkeissä. Lumo pari kertaa vilkuili ympärilleen ja lötsähti vähän toiselle lonkalleen. Lumon mittakaavassa kuitenkin hyvin levollinen paikallaolo. :)

Kokonaisvaikutus 9½.

Tulos 186 pistettä, ALO1, KP ja sijoitus 2./12. Jippii!!

Älyttömän tyytyväinen olen kyllä Lumoon! (Ja vähän itseenikin, kun en enempiä kämmäillyt.) Seuraavaksi tähtäimessä onkin sitten avoin luokka. Paljon on tekemistä ennen kuin siellä voidaan kisata, mutta mukava ruveta opettelemaan uutta.

Edistystä häiriönsietoon

Oili Huotarin tokokoulutuksen jälkeen olen tehnyt Lumon kanssa kontaktitreenejä niillä ohjeilla, mitä saatiin koulutuksesta. Lähinnä pelkkää perusasennossa olemista häiriössä, kontaktia vaatien. Treenattu on jalkapallokentän laidalla (Lumo on hulluna palloihin) ja kotona, jolloin isäntä tai kyläilemässä ollut kaveri on toiminut häiriönä, eli koittanut houkutella Lumoa karkaamaan kontaktista. Selkeästi koira on hoksannut nyt mitä vaaditaan, mutta paljon on vielä työstettävää tuossa asiassa. Haluan paljon lisää varmuutta.

Edistys kontaktitreenailussa näkyi tokotreeneissä heti kivasti. Tulipa hyvä fiilis treeneistä! Alun alkaenkin kontakti oli tiiviimpää ja jos herpaantui niin korjasi tosi hyvin viimeistään napakalla huomautuksella. Hyvin kykeni luopumaan hankalistakin häiriöistä, kuten treenikaverin tennispallopalkkaleikeistä (Lumo siis tosiaan on hulluna niihin palloihin... :D ). Näitä liikkeitä tehtiin:

Paikkamakuu

Kiireessä toin Lumon paikkamakuuseen melkein suoraan autosta. Selvästi olisi tarvinnut lämmittelyksi pari liikettä alle, kun jumppaili maahanmenoja ja sivulle tuloja vähän miten sattuu. :D Ennakoi ja ekaa kertaa ikinä meni toisen koirakon käskystä, huoh. Virtaa oli liikaa. Varsinaiset paikkamakuut pysyi kyllä hyvin. Tein sitten rauhallisia palkkaamisia oikeista asennonvaihdoista. Namipalkan sai luopumisen kautta, eli namikäsi aukesi vasta kun koira katsoi silmiin. Auttoi keskittymään ja kuuntelemaan, kun ei höyrynnyt niin palkan perään. Tein myös koiran sivulle palaamisia niin, että lähdinkin takaisin pois ja pyörin ympärillä ja seisoin sivulla tosi pitkään. Lopuksi vapautin maasta. Jospa oppisi olemaan ennakoimatta perusasentoa.

Seuraaminen

Katsottiin liikkeellelähtöjä ja käännöksiä paikallaan. Minun pitää muistaa kääntyä rauhallisesti, niin koirakin käyttää kroppaansa tarkemmin. Muuten sillä menee käännökset aika öh.. hektiseksi, heh. Liikkuen käännöksiä voisi treenata tekemällä S-kirjaimen mallista seuruuta ja pieniä ympyröitä. Liikkeellelähtöjä ihan parin askeleen verran olisi hyvä tehdä, ja keskittyä siihen että kontakti pitää myös lähtiessä. Herkästi Lumo tekee liikkeellelähdössä sellaisen nyökkäyksen, että katsahtaa eteenpäin.

Kaukokäskyt

Näissä Lumo on viime aikoina jumittanut, etenkin istumaannousussa jäänyt jumittamaan maahan. Nyt meni tosi hyvin, ei huomautettavaa. Kotona näitä onkin hinkattu. Seuraavaksi vois alkaa lisäämään matkaa reilummin.

Hyppy

Muutama toisto, pari vähän vinoakin. Tosi hyviä jokainen toisto ja perusasennotkin suoria. Este oli vanhanlainen. Uutta Lumo ei ole tainnut nähdä, pitää se sille pian esitellä.

Muuta

Ruutuun lähetyksiä namialustalle. Hyvin meni nämäkin, vielä en ole opettanut pysähtymään ruudussa vaan menin perässä palkkaamaan. Yritin myös tehdä kaikki siirtymiset hallissa "tässä"-käskyllä hallitusti. Ihan ok jaksoi olla kuulolla. Noita liikkeiden välejä pitäis muistaa enemmän harjoitella.

Vakautta ja selkeyttä tokoon

Eilen olin Lumon kanssa Oili Huotarin tokokoulutuspäivässä. Jokaiselle koirakolle oli varattu puoli tuntia yksityisopetusaikaa ja puolivälissä päivää pidettiin kaikille yhteinen ryhmätreeni. Kylläpä tuli taas uutta ajateltavaa ja kokeiltavaa! Hyvä että päätin osallistua. Tässä meidän osalta tärkeimmät asiat purettuna kirjalliseen muotoon. Mahdollisimman pikkutarkasti. :D

Päivän aikana käsiteltiin paljon Oilin näkemystä siitä, että koiralle tulisi kertoa että se epäonnistui. Hänen näkemyksensä mukaan koiraa ei kehuta ja sanota "hyvä", jos suoritus ei ollut oikeasti hyvä (sen hetkiseen osaamis- ja vaatimustasoon nähden). Ennemminkin todetaan, että "oho, olipas huono, tehdään uudestaan paremmin". Jos oikeanlaista suoritusta ei meinaa tulla vaikka koiran pitäisi osata, koiraa autetaan ja sanotaan että "näin se tehdään, muistatkos", muttei palkata. Sitten kokeillaan taas, ja palkka ja kehut annetaan vasta suorituksen onnistuessa ensimmäisellä käskyllä kerralla. Tavoitteena selkiyttää koiralle, mitä sen oikeasti tarkalleen pitää tehdä. Koiran motivaatio ei laske jos lakataan palkkaamasta niistä "melkein hyvistä" suorituksista, mutta se laskee jos koira ei tiedä mitä sen pitäisi tehdä. 

Lumon kanssa käsiteltäväksi asiaksi olin valinnut kontaktin kestävyyden ja häiriönsietämisen. Pikkuneiti kiinnostuu ja innostuu niin kovasti kaikesta, että sen on vaikea malttaa pitää kontaktia yhtäjaksoisesti jos ympärillä tapahtuu jotain kivaa. Sillä on kova motivaatio tehdä minun kanssa hommia, mutta vilkkauden takia sen huomio herpaantuu helposti jos vaikka jollain muulla koiralla on kivat leikit meneillään tai kentällä muuta tosi kiinnostavaa. Kovasti kieltäminen saa Lumon kierrokset vain nousemaan ja sähläyksen lisääntymään (eli juuri se toiminta lisääntyy josta yritettiin kieltää). Olen siis tähän asti yrittänyt palkkaamalla rakentaa sille niin suuren motivaation, että sen mielestä minulta tulisi ne parhaat jutut eikä muualle tarvitsisi olla menossa. Osittain on toiminut, osittain ei. Nimittäin eihän me koko ajan voida leikkiä ja riehua, kun välillä pitää harjoitella ihan vaan esimerkiksi sivulla pitkään istumistakin ynnä muuta rauhallista ja tylsää. Sellaisia harjoituksia varten lelupalkka nostattaa Lumon kierroksia liikaa, mutta namipalkka ei vedä vertoja jos samaan aikaan jossakin tapahtuu jotain tarpeeksi kiinnostavaa. Erittäin perustavanlaatuinen ongelma siis, joka on yksi syy sille, miksei olla vielä startattu tokokisoissa.

Saatiin tuohon häiriöihin reagoimiseen tosi hyvin apuja! Päästiin ongelman ytimeen, eli siihen, että Lumo ei tiedä, että tokossa ympäristön huomioiminen ei käy päinsä. Se tietää, että pitäessään minuun kontaktia se saa palkkaa ja meillä on kivaa, mutta kun sen huomio herpaantuu muualle se ei tiedä, ettei se saa suunnata huomiotaan muualle. Se ei tiedä, että ympäristön tapahtumista huolimatta sen pitäisi pitää vakaasti kontaktia. Tätä on varmasti vahvistaneet taipparitreenit, koska niissä nimenomaan tulee koko ajan huomioida ympäristöä.

Tehtiin harjoitusta, jossa Lumo oli käskyn alla minun sivulla ja Oili houkutteli sitä lähtemään mukaansa. Heilutteli namia ihan vieressä ja puheli koiralle että "voi tulehan katsomaan kun ihanaa herkkua täällä". Lumohan oli heti messissä että tulen tottakai jee kivaa. :D Minun tehtävänä oli rauhallisesti suuttumatta, mutta jämäkästi ihan vain kieltää, ja käskeä koira takaisin heti jos se edes katsoi houkuttelijaan päin. Jos ei tehonnut, piti ottaa (edelleen ystävällisesti ja rauhallisesti mutta määrätietoisesti) koiraa pannasta kiinni ja muistuttaa, että "etkös kuunnellut, nyt pitää olla sivulla". Pannasta ottaminen katkaisi koiran häseltämisen ja sai sen rauhoittumaan ja kuulolle. Lumo ei tästä ahdistunut, vaikka toki alkuun oli vähän hölmistyneen näköinen. Palkkaa ja kehuja tuli vain, jos koira käskyn saatuaan ei herpaantunut. Ei siis silloin, jos käänsi huomionsa takaisin jo herpaannuttuaan. Eli palkattiin siitä, kun se ei lähtenyt huomioimaan ärsykettä.

Hetken aikaa kun tehtiin harjoitusta, niin kyllä Lumo sitten ihan oikeasti kykeni pitämään kontaktin. Kyse oli vain siitä, että sen piti tajuta, ettei oikeasti saa lähteä houkutuksen tielle. Ja minun piti oppia se sille kertomaan rauhallisesti ja loogisesti, jotten vain nostata sen kierroksia, vaan rauhoitan ja vakautan. Samankaltaista harjoitusta tehtiin myös niin, että käskin Lumon istumaan eteeni, ja Oili koitti saada sen huomiota ja käskeä sitä maahan. Jonkin aikaa siinä värkättiin, kunnes Lumo hoksasi pysyä hievahtamatta istumassa häiriöstä huolimatta. Hyvä treenihetki oli myös porukalla tehdyn paikkamakuun lopetushetki, kun muut palkkasivat koiriaan leikillä ja minä vain namilla sivulle, kontaktia edelleen vaatien. Nyt noissa kaikissa harjoituksissa Lumon piti olla paikallaan, mutta myöhemmin sama homma voidaan toteuttaa esim. seuraamisen yhteydessä niin, että joku houkuttelee sitä omille teilleen.

Oilin mielestä Lumo menee lelupalkasta vähän liian sekaisin, kun taas namipalkan avulla saa vahvistettua juuri sitä vakautta, jota se tarvitsee. Hänen mukaansa minun ei missään nimessä tarvitse yrittää "järjestää koiralle parempia bileitä kuin muilla", vaan voin vaatia koiraa jättämään muiden leikkisessiot huomiotta ja palkata itse namilla kun se siitäkin kuitenkin palkkaantuu hyvin ja sen eteen tekee yhtälailla iloisesti hommia. Sinänsä simppeliä ja loogista. Sen verran hyvin tuolla koulutuksessa Lumo vastasi näihin toimintatapoihin, että varmasti aivan täysin ratkaistavissa on tämä meidän probleema. Muutenkin Lumo sai kehuja, että on tosi kiva ja hyvinkin potentiaalinen toko-tolleri. Vielä kun osais tollasta tättähäärää opettaa! :D Tässä koiraharrastuksessa riittää kyllä opittavaa, mutta on huippua oivailtaa uusia juttuja. Nyt ei muuta kun laittamaan uusia oivalluksia käytäntöön!

Taas treenipäivistä

Voisin ottaa tavaksi kirjata treenipäiväkirjaa ohjatuista treeneistä. Meillä on tokot ja rallyt peräkkäisinä päivinä, joten treenirustailut on helppo niputtaa yhteen postaukseen. Pakko aina kirjoittaa mahdollisimman pian treenien jälkeen, muuten unohtuu mitä tehtiin.

TOKO

Ohjatulla pisteellä ruudun alkeita. Lumolle tämä oli eka kerta. Vietiin lelu yhdessä koiran kanssa ruutuun, sitten heti reilusti matkaa ja lähetys lelulle "ruutuun"-käskyllä. Ennen lähetystä hetsasin vähän kuiskimalla "missä ruutu?". Jospa oppisi sitten bongaamaan ruudun tuon avulla. Kun koira pääsi lelulle, isot kehut ja juoksin perässä leikittämään sitä ruudussa. Vähän hämmentyi alkuun kun juoksin perään, muttei pahasti. :) Tehtiin muutama kerta lähetystä eri suunnista. Hyvin aina meni.

Itsenäisesti seuraamisen liikkeellelähtöjä. Vaikeinta Lumolle on, jos pitää pitkään olla sivulla katsekontaktissa ennen liikkeellelähtöä. Tarvittaisiin kestävyyttä katsekontaktin pitämiseen, sillä nyt kääntyy välillä katselemaan muiden treenaajien touhuja. Nostaa kyllä itse katseensa takaisin, ja siitä palkkailin naksun kanssa. Täytyy kyllä nyt palkkailla enemmän kontaktin kestostakin, eikä pelkästään kontaktin ottamishetkestä. Tässä kävi pikku vahinkokin, kun kääntyi katselemaan treenikaverin leikkiä kentän toisella puolen, ja sehän näytti niin kivalta että yritti karata mukaan karkeloihin. Kääntyi sitten takaisin puolimatkassa, onneksi. Hitsi! Koitin sen jälkeen itse palkkailla lelulla aika paljon, että hoksaisi minulta tulevan ne parhaat bileet. :)

Hiukan naksuttelin siinä sivussa merkin kiertoa ja koitin olla antamatta vartaloapuja yhtään. Kivasti meni, tosin matkaa merkille oli ehkä vasta pari metriä parhaimmillaan.

Paikkamakuussa meni maahan ekalla käskyllä ilman apuja, kun sitä on nyt viikon aikana kovasti vahvistettu. Tehtiin kaksi tosi lyhyttä paikkamakuuta. Ekalla kerralla lopuksi nousi kyllä käskystä sivulle, mutta pomppasi heti takaisin maahan... ja uudestaan... ja taas. :D Niin. Tosiaan ollaan niitä maahanmenoja vahvistettu. :D Noh, tokalla paikkamakuukerralla nousi ja pysyi kerralla silloin kuin pitikin.

Muita huomioita: Lumo on jo jonkin aikaa merkkaillut vähän väliä ja treeneissä näkyy pientä haihattelua. Juoksut on varmaan siis tulossa, mutta kuka tietää milloin. Viimeksikin se teki niitä tooosi kauan. Suunnitelmissa olisi kisata nyt syyskaudella, mutta katsellaan puuttuuko luonto peliin. :D

RALLY-TOKO 

Tällä kertaa tutustuttiin muutamiin ylempien luokkien vähän temppumaisempiin liikkeisiin. Oli hyppyä, merkille menoa, peruuttamista edessä ja sivulla sekä pyörimistä vierellä. Tosi kivasti Lumo hoksaili uusia juttuja. Pyöriminen ei meinannut ensin onnistua, en vain saanut sitä pyörähtämään millään. Saatiin sitten huippuvinkki naksutella hetki pyörimistä niin, että etutassut on ympäri käännetyn pesuvadin päällä ja takajaloilla menee vadin ympäri. Sen Lumo hoksasi nopeasti, ja sen jälkeen onnistui sivulla pyöriminenkin heti. Koira taisi hoksata, että sillä on takajalat. :D

Lopuksi tehtiin rataa, jossa pääosin tuttuja kylttejä. Varsinaisissa liikkeissä ei suurempaa ongelmaa, hiomista lähinnä. Tiukoissa ympäri käännöksissä koira meinaa istua vaikkei saisi ja eteentulossa asettuu vinoon. Ei siis mitään älyttömiä probleemia. Ekaa kertaa rataa mennessämme Lumo kuitenkin keskittyi tosi huonosti, haahuili ja haisteli. Kuulemma itsekin siinä häselsin ja kiirehdin, joten toka yrittämällä keskityin olemaan rauhallisempi ja hengähtämään pysähdyskohdissa. Heti oli koirakin skarpimpi ja palkkailin sitten sopivissa väleissä. Kylläpä opittiin taas uutta!

Tokot ja rally-tokot

Tähän väliin vähän treenipäiväkirjaa Lumon viimeisimmistä ohjatuista harkoista.

TOKO

Noutokapulan pitoa tsekkailtiin. Vähäsen sillä on levoton suu, ei kuitenkaan pureskele. Kai se on tuollaisella vilkkaalla koiralla, että kun muuten pitää pysyä paikallaan niin joku osa kropasta kuitenkin on pakko pitää liikkeessä, nyt siis suu. :D Vinkkejä suun rauhoittamiseen: paljon lyhyitä pitoja ja niistä palkkaa, palkka voi olla polvella näkyvissä jos itse kyykyssä, voi tukea varovasti kädellä leuasta, kapulaa ei saa antaa liian syvälle suuhun, kapulan kantamista voi tehdä esim. seuraten niin on muutakin mihin keskittyä kuin pito.

Paikkamakuussa pysyi kyllä varsinaisen paikallaoloajan hienosti, mutta sivulta maahanmeno tökki. Ehkä olen liikaa aina antanut käsiapuja, kun ekalla käskyllä ilman apuja ei meinaa tollerin päässä piuhat yhdistyä. Tähän läksyksi tehokuuri maahanmenoja ilman vartaloapuja, ja kaikissa liikkeissä huomion kiinnittämistä apujen pois jättämiseen. Taas pitää myös muistutella, että maasta ei pompata ylös kun alan palkkaamaan. Kesän mittainen tokotauko näkyy, vähän ollaan ruosteessa. :) Vinkkejä: paljon maahanmenoja eri paikoissa ja ilman käsiapuja, palkkausta voi kokeilla namialustalle/maahan koiran eteen niin että koiralla ei houkuttaisi niin paljoa pompata namikäden perään. 

Merkin kiertoa tehtiin itsenäisellä pisteellä. Lumo ei ollut tätä ennen tehnytkään. Hoksasi nopeasti, mutta taas tukeutui kovasti vartaloapuihin. Pitääpä nyt kiinnittää huomiota siihen, että oppisi rohkeammin tarjoamaan toimintaa itse. Nopeasti se kuitenkin oppii.

RALLY-TOKO

Tulipa huomattua, että kesätauon aikana seuraaminen(kin) on päässyt vähän ruostumaan. Ihme haahuilua, eikai sillä vielä juoksut ole tulossa!? Tietty taippari- ja metsästyshommissa ei ole tarvinnut seurata katsekontaktissa, mutta eipä niissä hommissa käytetä samaa käskyäkään. Nooh, hetken muistuttelulla homma lähti toimimaan vähän paremmin, joten tätäkin pitää nyt vaan treenata, erityisesti liikkeellelähtöjä. Treeniradalla useimmat kyltit sisälsivät tokosta tuttuja juttuja vähän erilaisina variaatioina. Kivaa vaihtelua! 

Sivulta eteen tulossa Lumo meinaa jäädä vähän vinoon vasemmalle päin, koska on niin lukkiutunut tokossa vasemmalle sivulle. Tähän voisi auttaa seinän vieressä treenailu, tai että opettaa sen tulemaan myös oikealle sivulle niin ei tiedä kumpaan suuntaan edestä käsketään tulla. Oikealta takaa sivulle tulo sujui hienosti, sitä oltiinkin kotona harjoiteltu. Tiukoissa käännöksissä ja ympäripyörähdyksissä Lumo meinaa herkästi istua, joten minun pitää liikkua nopeammin ja välttää töksähtelyjä.

Rutiinia pitää kyllä tässä lajissa saada siihen, että muistan mitä mikäkin kyltti tarkalleen tarkoittaa. Vähän väliä piti hetken aikaa tuumailla edellisellä kyltillä, että mitä tuolla seuraavalla pitikään tehdä. Vaikka rataan oli tutustuttu. Eiköhän se siitä. Kivaa hommaa. :)

Talvilajien vuoro

Kesäkausi taitaa olla kohta paketissa. Ennen lumien tuloa meinataan käydä vielä useampaan otteeseen metsällä ja treenata vähän mejää. Hiukan jäi harmittamaan, ettei tälle kesälle saatu mejäkokeeseen paikkaa. Tunkua tuntuu niihin olevan, mutta jospa ensi kesänä sitten. 

Lumo harjoittelee maastoutumista lintupassissa

Talvellakaan aktiiviharrastaja Lumo ei kerkeä liikaa lepäilemään. En osannut päättää hakisinko sen kanssa talvikaudelle toko- vai rally-tokoryhmään, joten laitoin haut kumpaankin... ja päästiin kumpaankin. :D Ekat rallytreenit olivat jo ja kylläpä meni kivasti. Rääpäle oli oikein pätevänä, kuin vanha tekijä. Ja taas kaikki luulivat sitä pennuksi, heh. Kasvaakohan se ikinä aikuiseksi? Kotiläksynä mulle tutustua tarkemmin sääntöihin, Lumolle kotiläksyksi opetella tulemaan suoraan eteen istumisessa ja muistutella liikkeestä maahanmenoa paremmin mieleen.

Tokotreenien alkamista odotellaan myös innolla. Ihana päästä viikottain treenaamaan ohjatussa ryhmässä. Aiemmin ollaan treenattu vain itseohjautuvassa ryhmässä. Kesä ollaan oltu totaalisella tokotauolla ja nyt olisi tarkoitus vihdoin hioa varmuutta liikkeisiin ja uskaltautua kokeeseen. Alkaa jo kyllästyttää tämä oma nynnyily. Kauhea kynnys startata ekan kerran, vaikkei mitään syytä. Kaikenlaisia ongelmia sitä ihminen itselleen kehittääkin... Onneksi työpari sentään osaa ottaa rennosti, kuten kuvasta näkyy:

Mukavien juttujen postaus

Nyt vihdoin pitäisi muun elämän kiireiden helpottaa ja tiedossa on monta mukavaa juttua. Hyvä niin, koska akkujen latailu kivoilla asioilla on tällä hetkellä enemmän kuin tarpeen! Tässäpä muutama mukava mennyt, nykyinen tai tuleva juttu koirahommiin liittyen näin ens alkuun piristämään sadepäivää.

• Tehtiin Lumolle jokin aika sitten pitkästä aikaa kunnon riistatreeni variksella. Sujui ihan huipusti! Haasteena on ollut ikävä tapa ravistella riistaa kun kierrokset nousee. Nyt ei edes meinannut, jee! Palautuksen tipautti mun jalkoihin, mutta sitä nyt ehditään hioa. Treenin kulku oli vaiheittainen: sai hakea ruudusta yhden etukäteen piilotetun damin -> hiukan pitoharjoituksia variksella paikallaan hihnassa -> puolen tunnin metsälenkki -> variksen haku samaisesta ruudusta (vietiin Lumon näkemättä taas ettei kuumu heitosta). Alkuharjoitukset selvästi pohjustivat viimeistä, joten ehkä meikäläinenkin alkaa päästä jyvälle sopivista tavoista opettaa Lumolle näitä noutohommia.

• Lumon varalle on suunniteltu kesälle kaikenlaista kivaa. Möllitaipparit on ensi viikolla ja Oulun KV-näyttelyyn se on ilmoitettu kummallekin päivälle. Tokon treenaaminen on edelleenkin jäänyt vähiin muiden kiireiden takia, joten katsotaan nyt ehditäänkö kesän aikana kokeisiin. Jos ei, niin sitten myöhemmin, ehtiihän sitä. Verijälkeä pitäisi myös vetää kesän aikana molemmille koirille. 

•  Kiira on rauhoittunut kummasti jänisten ohituksissa hihnalenkeillä. Jänöjä näkyy paljon ja aiemmin vanharouva on mennyt niistä hirveään kiihkoon ja transsiin. :D Mitä lie tapahtunut kun nyt se vain katselee haikeana kun ei pääse ajojahtiin. Isäntä väittää kouluttaneensa sille tämän...

• Käytiin viime viikolla mökillä ja pian päästään uudelleen. <3  Kameraa en paljon ehtinyt ulkoiluttaa kun tehtiin pihahommia ynnä muuta. Hetken jaksoin räpsiä, mutta koirat ei olleet poseeraustuulella, vaan ilmeet tätä laatua:

 

Sentään yhdet suht edustuskelpoiset räpsyt sain kummastakin.

Joskus ne osaa, joskus ei

Välillä on jo ollut niinkin mukavia kelejä, että ulkona tarkenee paljain käsin palkata koiraa. Tokossa olemme siis avanneet ulkotreenikauden! Tähtäimessä on, että uskaltautuisin sen kanssa kisoihin ennen kuin säännöt muuttuvat 1.8. ja yritettäis se ykkönen saada näillä vanhoilla säännöillä. Jännittää ajatuskin kisoista, mutta pakko on jossain vaiheessa ylittää ensimmäisen kisan kynnys.

Paljon Lumo jo osaa. Seuraaminen on lyhyen ajan sisällä taas edistynyt paljon. Muissakin liikkeissä joskus menee tosi kivasti, joskus pikku kettu taas keksii nokkelana omat suoritusvaihtoehdot. Se tarvii tosi selkeät ohjeet, mutta tarpeeksi vaihtelua ja haasteita. Minulle on haaste tasapainottaa harjoittelua niin, että touhu olisi Lumon mielestä tarpeeksi vaihtelevaa ja yllätyksellistä, muttei kuitenkaan mentäisi ylikierroksien puolelle Lumon viretilassa. Yksi huomioitava asia tällä hetkellä on myös treenaaminen eri paikoissa, vierailla kentillä.

Jonkin aikaa on jo näyttänyt juoksu lähestyvän Lumolla. Merkkailee ja on hyvin kiinnostunut hajuista. Käytiin treenaamassa Nuuskujen kentällä, eikä hommasta meinannut tulla mitään kun loskainen kenttä kätki sisäänsä niiiiiin huikean hajumaailman Lumpetin mielestä. Mikä lie oli syy, mutta muissa paikoissa haisteluun jumittuminen on ollut onneksi ihan satunnaista ja keskittyminen suoritukseen hyvää. Tässä pari pätkää pääsiäisen ajalta:

Seuraamista

Luoksetulo

Ja sitten aiheeseen Kiira. Tämä arvonsa tunteva leidi oli myös mukana Nuuskujen kentällä käydessämme. Ei mennyt senkään hommat ihan putkeen. Kentän laidalla hömpöteltiin kontaktitreeniä ja helppoja liikkeitä, mutta voi sitä reppanaa kun sen on vaikea tuollaisissa tilanteissa rentoutua! Kontrollifriikki haluaisi huolestuneena pitää vieraiden ihmisten ja koirien touhuja silmällä, purkaa hermostuneisuutta haistelemalla, piippaa ja yrittää varmuuden vuoksi rähähtää liian läheltä kulkeville koirille. Lisäksi Kiira aiheutti pahennusta karkaamalla autosta pienelle kunniakierrokselle, joka loppui kyllä lyhyeen kun hihnasta saatiin kiinni. Sirkusta kerrakseen!

En oikein osaa päättää, olisiko sille parempi jäädä aina suosiolla kotiin vai roikkua mukana treeneissä. Tämä oli nimittäin jo toinen kerta, kun sillä tulee illalla kotona maha kipeäksi sen jälkeen kun se on ollut treeneissä mukana. Epäilen, että johtuu stressistä. Selvästi ainoastaan silloin tällöin mukaan tuleminen ei tee sille hyvää. Parempi olisi joko tai, aina kotona tai säännöllisesti mukana tottumassa. Se tykkää kyllä hirveästi tehdä tokoa, mutta vielä enemmän se tykkää tehdä sitä rauhallisessa ja tutussa ympäristössä. Toisaalta se luultavasti tottuisi nopeasti treeniporukkaan ja rupeaisi edes hieman rennommaksi, jos sitoutuisin pitämään sen joka kerta mukana. Ehkä saatan kokeilla.

Tavoitteena ei Kiiran kohdalla ole enää muuta kuin meidän molempien hyvinvointi. Hyväksynyt olen, että sen luonne aiheuttaa joitakin ehtoja meidän arkeen. Niin paljon sen kanssa on yritetty, tehty ja edistyttykin kyllä, että nyt sen ollessa jo 8-vuotias en jaksa enää paljon muuta kuin todeta että "näillä mennään". Kiirasta ei tule vahvahermoista tai sosiaalista, ei millään keinolla. Minun tehtävänä on huolehtia, että se heikkouksistaan huolimatta saa elää sellaista elämää, josta nauttii.

Kevättä kohti

 Blogi on ollut hetken aikaa vailla päivittämistä. Koirat voivat hyvin, mutta muussa elämässä tapahtuneiden ikävien asioiden vuoksi koirajutuille ei ole muutamaan viikkoon riittänyt juurikaan huomiota. Kävimme sentään Lumon kanssa Nuuskujen järjestämässä Heli Kelhälän tokokoulutuspäivässä 28.2.

Tässä muutamia muistiinpanoja koulutuksesta:

Seuraaminen

* Kulje reippaampaa tahtia. Älä hillitse koiran "rönsyilyä" hitaudella, vaan haasteilla. Vaikeita kuvioita, jotta on pakko keskittyä.

* Käden asennon häivyttäminen normaaliksi, ei enää nyrkissä tai taskun kohdalla. Saatava koiran katse silmiin, pois kädestä.

* Hyvä harjoitus: Seuraamista kolme askelta ja sitten vasemmalle käännös paikallaan ja seis. Koira joutuu tekemään enemmän työtä kropallaan, kun vasempaan ei siirrytä, vaan käännös pyörähdetään paikallaan.

"Minunko seuraaminen muka rönsyilee?"

Häiriönsieto

* Muista rakentaa palkkaamalla tarpeeksi tiheään. Harjoittele myös omana treeninään.

* Vaihteleva palkka. Käytä superpalkkana palloa, mutta harkitusti, ettei kiihdy liikaa.

* Treenipaikoiksi leikkipuistojen ja pelikenttien laidat, kaupan piha, jne.

* Kisoissa liikkeestä toiseen siirtymisiin tässä-käsky.

"Öö."

Kaukokäskyt

* Vältä ennakointi -> älä opeta jojoksi! Yksi vaihto kerrallaan, rauhallinen palkkaus ja viive ennen seuraavaa vaihtoa.

Palkattomuus

* Ensimmäiset toistot ilman palkkaa, sitten palkka tihenee. -> Kisoissa tehdään aina vain ne "ensimmäiset" toistot.

Tänään käytiin ihana metsälenkki laskevassa kevätauringossa. Siltä lenkiltä ovat peräisin tämän postauksen kuvatkin. 

Lenkin jälkeen tehtiin Lumolle pitkästä aikaa hakuruutu dameilla. Koira odotti autossa ruudunteon ajan, eikä siis nähnyt minne vietiin. Kolme sai hakea. Yksi vähän helpommin nähtävissä, kaksi kuusten alla piilossa. Meni huippuhyvin!!! Malttoi käyttää nokkaa ja kaikki toi käteen asti. Kovin oli innoissaan, sitä tuskin tarvii edes erikseen mainita. :)

Pakkaspäivien aivojumpat

Täällä on viime päivinä käyty koirien kanssa ulkona vain lyhyitä pyörähdyksiä, pukeuduttu kuin naparetkelle ja rapattu jäisiä auton ikkunoita niin raivokkaasti, että raaputtimena toiminut parkkikiekkokin napsahti kahtia. Pieni turhautuminen alkaa iskeä koko porukalle, kun ei päästä pidemmille lenkeille. On nimittäin tuo -30 astetta hiukan liian kylmä ulkoilukeli sekä minun että koirien mielestä.

Tylsistymisen välttämiseksi on tullut esimerkiksi opetettua Kiiralle valojen sammuttaminen makkarista. Kätevää! Kirppu on niin fiksu, että opettamiseen ei kauaa mennyt. Miksi ihmeessä en ollut opettanut tätä aiemmin? :D

maailman viisain Kirppu

Lumon luottohoitaja Eevi väsäsi jokin aika sitten Lumolle kivan älypelin, jota myös Kiira pääsi nyt pakkaspäivinä vihdoin kokeilemaan.

 

  

Yllä olevalle kuvalle älypelimonsterista on hiukan naurettu! :D

Lumon kanssa on viilattu tokojuttuja ja sainpa vihdoin siistittyä sen korvakarvat. Hahah, muodonmuutos herätti kyllä hilpeyttä! En tiedä yhtään, tuliko noista sellaiset kuin "pitäisi". Emme ole suunnitelleet näyttelyihin menoa hetkeen, joten trimmailin aika ronskilla otteella. Käytin vain kampaa ja ohennussaksia, en nyppinyt. Lumolla allergiahommien takia hilseilee iho, joten en halunnut ottaa riskiä siitä, että iho ärtyy nyppimisestä. Näihin tollerikorvien trimmaamisasioihin ottaisin mieluusti vinkkejä, joten nyt kokeneemmat näyttelytollerien omistajat, kertokaahan!

ennen

jälkeen

Tänään körryyteltiin Lumpetin kanssa hallille tokoon. Kannatti ilmeisesti pohdiskella (ruikuttaa) edellisessä postauksessa, kun nyt treeneissä kaikki sujui tositositosi kivasti! Näitä tehtiin:

- Seuraamista namikäden avulla. Käsi lukittuna nyrkkiin suunnilleen taskun kohdalle. Välillä nyrkissä ei ollutkaan namia, vaan palkkasin taskusta pysähdyksissä. Enemmän kuitenkin suoraan kädestä, koska sillä vahvistuu nyt oikea paikka. Ja paikka pysyi hiukan pidemmilläkin pätkillä!

- Liikkeestä maahanmenoa mennään-käskyllä, eli ei vielä varsinaista seuraamista liitettynä siihen. Opetellaan se ensin kuntoon erikseen. Kivoja ja nopeita oli maahanmenot, eikä noussut ennenaikojaan.

- Hyppy. Jee, ekaa kertaa sain sen tajuamaan, että esteen yli voi hypätä, vaikkei nää palkkaa toisella puolen tai en itse juokse vierellä!

- Kokeiltiin myös istu-maahan -kaukokäskyjä, joita ei sellaisenaan ole ennen tehty. Lupaava alku. Menee käsimerkin avulla, toki vielä ei välimatkaa.

- Paikallaolo. Yhteensä ehkä pari minuuttia, yhdesti palkkasin välissä. Uskalsin jo ottaa reilusti välimatkaa. Nyt treeniä siihen, ettei nouse sivulle ennen käskyä.

Nyt on sitten mietinnässä, että pitäisikö yrittää tähdätä kisoihin ennen tokon sääntöjen muuttumista 1.8.15 vai sääntömuutoksen jälkeen. Asiasta tietämättömille sen verran tässä, että osa liikkeistä muuttuu tuolloin. Uusien sääntöjen mukaan alokasluokka voisi olla meille helpompi, mutta meillä olisi varmasti mahdollisuuksia olla kisavalmiita jo ennen elokuuta. Hmm. Asia mietintämyssyyn, myssy tiukasti päähän ja koirien kanssa pakkaseen iltapissatuksille!

Tokotilanteen syväanalyysi

Viime päivinä olen pohdiskellut paljon Lumon tokotreenailuihin liittyviä asioita. Pitkään on ollut tunne, että junnataan paikoillaan samalla kehitystasolla, etenemättä. Eihän meillä mikään kiire ole, mutta silti. Olishan se kiva kuitenkin edetä, vaikka sitten hiljalleen. :D Mikä siis mättää?

- Treenimäärä? Loppujen lopuksi treenaamiseen käytetty aika on ollut aika vähäistä, joten ehkä opittais paremmin, jos treenattais enemmän. ;) Silti mietin, että Kiiran kanssa aikoinaan samantyylinen määrä riitti paljon nopeampaan liikkeiden oppimiseen. Noh, ei passaa liikaa vertailla näin erilaisia koiria keskenään. Selvää on joka tapauksessa, että pieni lisä treenihetkien määrään ei olisi pahitteeksi.

- Toistojen määrä? Yritän aina keskittyä kerralla vain ihan muutamaan juttuun, mutta tuleeko silti vaihdeltua harjoitteita liian tiheään treenihetkien aikana? Pitäisikö malttaa nykyistä enemmän tehdä peräkkäisiä toistoja, jotta asiat jäisivät paremmin muistiin? En tiedä.

- Palkkaus? Lumolla on hirvittävän hyvä motivaatio, oli palkka mitä vaan. Herkkuihin se on hulluna, leluihin se on hulluna oli ne sitten mitä vaan, kehuistakin se palkkaantuu. Eniten käytän namipalkkaa. Nyt pitäisikin miettiä, voisiko eri palkkaustapoja vaihdella jotenkin tarkoituksenmukaisemmin. Selkeämmin voisin erottaa treenihetket, jolloin viilataan tekniikkaa (namipalkka) ja jolloin haetaan vauhtia ja intoa (lelupalkka). Toisaalta tuota intoa on Lumolla namipalkallakin, eli pitää varoa kiihdyttämästä koiraa liikaa.

- Vaatimustaso? Myönnän ehkä aavistuksen verran lukittautuneeni siihen ajatukseen, että "se on niin nuori vielä". Ja se ei siis johda siihen, että olisin Lumon kanssa lepsu, vaan siihen, etten tajua edetä sen kanssa vaikeampiin harjoitteisiin. Mukana on myös ripaus pelkoa siitä, että menen sössimään opettamalla sille jotain väärin, kun se on niin erilainen koulutettava kuin Kiira.

- Vilkkauden kanavoiminen järkevään toimintaan? Tämä on varmuudella yksi syy tähän junnaamiseen. Lumon vilkkaus on välillä treenatessa tosi hauskaa ja hyödyllistä, mutta joskus myös rasittavaa ja aiheuttaa päänvaivaa koulutukseen. En aina täysin osaa erottaa, milloin sillä ei vaan riitä itsehillintäkyky malttaa ja milloin se kujeilee. Komentaminen tuntuu joissakin tilanteissa lisäävän kierroksia (ehkä kertoo jonkinlaisesta herkkyydestä/paineistumisesta), joten joka tapauksessa paras keino toimia on olla itse hyvin rauhallinen mutta johdonmukainen, ystävällinen mutta jämäkkä. Vilkkaus on se asia, josta Lumon kanssa olen oppinut eniten. Vakaa päätös on kääntää tuo ominaisuus voitoksi, sillä kun sitten lopulta tekeminen toimii, niin se on hyvin palkitsevaa kun koiralla on intoa ja asennetta.

Näiden pohdintojen saattelemana nyt siis treenailemaan. Huhhuh. Lopuksi vielä pienenpieni pätkä Lumon seuraamista. Kaiken tämän pohdinnan jälkeen, onhan tuo kuitenkin ihan kehityskelpoisen näköistä. :)

Vuosi 2015 käyntiin!

Joulun ja vuodenvaihteen ajan oleilin kotopuolessa. Lumo oli mukana koko ajan, ja sille teki hyvää olla jonkin aikaa ainoana koirana. Myös Kiira sai olla ainoana koirana Rovaniemellä tuon ajan, paitsi joulunpyhiksi sekin pääsi Ouluun. Kuulosti Kirppukin nauttineen jakamattomasta huomiosta. :)

Tässä Lumon meininkejä lomanvietosta:

väsynyt muusikko :)

Huppis ja Piitu lenkkikavereina

korvia kaikenlaisia

Huppiksen yksityisposeeraus

Ja sitten Kiiran lomameiningit:

rakas frisbee

Hyvin usein koirablogeihin kootaan menneen vuoden saavutuksia ja tulevan tavoitteita näin vuoden vaihtuessa, mutta itse voisin koota ennemminkin toiveita. Ei tavoitteissa mitään pahaa ole (kunhan niistä ollaan koirien hyvinvoinnin ehdoilla valmiita joustamaan), mutta jotenkin en tässä tilanteessa osaa kutsua niitä asioita tavoitteiksi, joita toivoisin tulevan vuoden tuovan. Ne ovat toiveita, joiden eteen tehdään työtä. 

Tärkein toive on, että koirat pysyisivät mahdollisimman terveinä. Juuri nyt kumpikin voi hyvin: Kiiran mahakivut on saatu kuriin ruokavaliolla ja Lumon kutinat ovat olleet pari viikkoa hyvin vähäisiä. Terveyden lisäksi toiveena on myös paljon onnellista arkea koirien kanssa, pitkiä metsälenkkejä kivoissa maisemissa ja tämän hölmön kaksikon toilailuille nauramista.

Harrastuksien suhteen pyritään etenemään sillä tahdilla kuin hyvältä tuntuu. Jos terveysasiat pysyvät hyvällä mallilla, eikä kumpikaan joudu lääkityksille vaivoistaan huolimatta, niin kummankin päänmenoksi on kaavailtu virallisia koekäyntejä. Kiiraa haluaisin käyttää kesällä MEJÄ-kokeissa ja samaan touhuun pitäisi Lumokin perehdyttää. Lumolle myös tokokisoja ja taipparit, kunhan oikeasti ollaan niihin valmiita. Ja näyttelyissäkin olisi kiva käydä, kunhan Lumo saisi turkkia kasvatettua. Syksyllä katsotaan sitten taas, miten metsästyshommat sujuvat Lumolta. Kiire ei ole missään lajissa Lumon kanssa, sillä edelleen se on hyvin kakara mieleltään ja kypsyy hitaasti.

Katsotaan, mitä vuosi 2015 tuo tullessaan. Heti näin alkuun se toi meille kantavat jäät joilla lenkkeillä, Kiiralle lyhyen turkin (kyllästyin siihen, että koira näytti joka lenkin jälkeen tältä:

tai tältä:

joten kaivoin trimmerin kaapista ja nyt on rouva taas nahkiaisen olomuodossaan), Lumolle tokotreenit (seuraaminen saattaa pian alkaa jopa toimimaan!) sekä isäntäväelle flunssan ja paljon aherrusta gradujen parissa. Ei siis muuta kuin etiäppäin, sano Kiira lumessa!