perjantai 21. marraskuuta 2014

Pitkästä aikaa lenkkiseurana aurinko ja kamera

Koska tähän aikaan vuodesta on niin pimeää, tulee kameraa ulkoilutettua hyvin vähän. Tänään kuitenkin tartuttiin Johannan kanssa tilaisuuteen ja lähdettiin päivällä metsään juoksuttamaan Lumoa ja Lottaa kameran kera. Sattui huippu kuvauskeli kohdalle!

Tässä muutama otos piristämään kaamosaikaa:

Lumo pönöttää. Milloinkahan se päättäisi turkin kasvattaa?

Lotan pönötys

nuuskahuuli :D

ystävykset

Lumo haaveilee "vapaa"-käskystä.

Lotan kaunis katse.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Tokoa taas

Voi olla, että päivitykset ovat jonkin aikaa nyt melkoisen tokopainotteisia. Hirveästi muuta jännää ei hetkeen ole tiedossa. Ulkona on niin pimeää koko ajan, että kuviakaan en mene lupailemaan ihan heti. Tavoitteena olisi kuitenkin saada Lumon tokoiluista jonkinlaista videopätkää laitettua. Vinkkejä miten videoita on järkevintä blogiin laittaa? Vievätkö bloggeriin ladattuna liikaa tilaa? Mitä muita vaihtoehtoja on?

Hetki sitten tultiin hallilta treeneistä Lumperon kanssa. Sen kanssa en ole varmaan kertaakaan lähtenyt tokotreeneistä pahalla mielellä, tai kokenut että treenit ois olleet huonot. Se on niin mukava tokokaveri! Tällaista harrastamisen kuuluu parhaimmillaan ollakin, että treeneistä lähtee tyytyväisenä ja seuraavaa kertaa odottaen.

Etukäteen päätin pääteemaksi seuraamisen. Olen jotenkin arkaillut sitä opettaa ja kokenut sen hankalaksi Lumon kanssa. Kuitenkin yhtäkkiä homma toimi tosi kivasti. Kuka lie koiraa tässä välissä opettanut? Imuttamalla opetettu tiivis ja suora paikka seuruussa on jäänyt vihdoin Lumolle lihasmuistiin ja nyt namikättä voi nostaa jo taskun korkeudelle, eikä siellä tarvi namiakaan enää olla valmiina. Naksuttimella vahvistan hyvää suoritusta. Nyt hiljalleen aletaan pidentämään pätkiä ja tekemään käännöksiä liikkeessä. Paikallaan niitä on jo hieman tehty.

Liikkeestä maahanmenoa tehtiin niin, että koira kulki mukana vähän epämääräisellä "tule" käskyllä, koska en halunnut seuraamista hinkata samaan aikaan kuin harjoittelee maahanmenoa. Tämä ei muuta vaadi kuin toistoja varmuuden saavuttamiseksi ja varsinaiseen seuraamiseen liittämisen kunhan siinä ensin edistytään erikseen. Muutama luoksetulo tehtiin myös ja niissä ei ongelmaa. Käytin naksutinta oikeastaan kaikessa merkkaamaan oikeaa toimintaa. Paikkamakuuta tehtiin porukalla ja kävin välillä palkkaamassa. Hyvin pysyi, vaikka pää välillä pyörii jos ympärillä tapahtuu.

Lopuksi vielä hiukan näyttelyjuoksutusta ja -seisotusta, joihin saatiin hyviä vinkkejä! Liikkuu kuulemma tosi kivasti. Täytyy yrittää olla puhumatta sille juoksuttaessa, jotta ei käänny katsomaan vaan menee suoraan. Seisottaessa täytyy varoa laittamasta takajalkoja liian taakse. Kauheasti ei tarvi kuulemma edes asetella, kun asettelee itse itsensä niin hyvin.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Tokotalvikauden aloitukset

Hallikausi alkoi viikko sitten ja tähän mennessä ollaan ehditty treenata hallilla jo kolmesti, huhhuh. Kerran viikossa käydään Lapin Nuuskujen vuorolla ja noin kerran kuussa tolleriporukan kesken. Kesällä tokon treenaaminen jäi aivan retuperälle, joten nyt on ryhdistäydytty. Lumon kanssa meillä on paljon työsarkaa, mutta sepäs ei haittaa kun meillä on kummallakin niin kivaa treenatessa! :)

Kaikkiin ALO-luokan liikkeisiin Lumolla on jo pohjustusta, mutta täysin valmis ja varma ei taida olla yksikään liike. Viimeisimmissä treeneissä työn alla on olleet erityisesti liikkeestä maahanmeno, hyppy, seuraaminen ja paikallaolo. Seuraamisen kanssa tuskailen eniten, mutta siihen tarvitaan vain toistoja jotta edistyy. Voisin joku kerta kirjoitella tarkemmin siitä, millä mallilla mikäkin liike on. Nyt ei kuitenkaan ehdi.

Lumolle on kyllä kehittynyt uskomaton treenimotivaatio ja omaan makuuni se toimii tokotreeneissä ihan superisti. Viretila on juuri sopiva ja se tekee kaiken niin nopeasti, hyvin ja tarkasti kuin vain pystyy ja osaa. Todella hyvin se myös sietää häiriötä. Keskittyminen ei herpaannu, vaikka ahtaassa hallissa treenataan jatkuvasti tosi lähellä muita. Huippu otus!

Lopuksi vielä eilisen isänpäivän kunniaksi pari meidän koirien "isin" ottamaa kuvaa Lumpesta.



torstai 6. marraskuuta 2014

"Vain" allergiaa

Tänä syksynä olemme laukkoneet eläinlääkärissä varmaankin enemmän kuin aiemmin yhteensä. Jo elokuussa kerroin blogissa sairasteluista TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ. Nyt taitaa olla aika päivittää taas tilannetta. Tapani mukaan kerron asiat vähän turhankin yksityiskohtaisesti ja pitkästi, joten lukekoon kuka jaksaa. ;)

Ensin Lumon osalta:

Lumon nielurisat leikattiin syyskuun alkupuolella. Olivat toisenkin antibioottikuurin jäljiltä edelleen todella tulehtuneet, mutta leikkaus meni hyvin. Yllättäen epämääräinen oireilu kuitenkin jatkui, vaikka leikkauksesta olisi pitänyt toipua nopeasti. Lumo rapsutteli tai hankasi pään aluetta (kuonoa, leukaa, kaulaa) vähintään kerran päivässä, yleensä useammin. Ja siis samaan tyyliin kuin ennen leikkausta, jolloin ajateltiin sen koettavan rapsuttaa tulehtuneita nielurisoja. Kauhulla ajattelin leikkaushaavojen tulehtuneen tai jotain vastaavaa. Tilanne eteni siihen, että Lumolla piti sisällä olla koko ajan kauluri päässä, ettei raavi huuliaan verille. Lopulta varasin ajan Rovaniemen Univetiin, kun ei ollut juuri silloin sopivaa väliä lähteä Oulussa käymään. Oli mukavaa, kun Univetistä pyydettiin lähettämään Lumon aiemmasta hoidosta potilaskertomukset, jotta lääkäri voi tutustua niihin etukäteen ja miettiä tilannetta jo valmiiksi.

Saimme sitten täysin yllättävän epäilyksen: eläinlääkäri veikkasi, että Lumolla voisi olla jokin atooppinen allergia. Käsitin, että nielurisat ovat voineet tulehtua juuri tuon allergian takia ja sen takia se myös rapsuttelee pään aluetta kun kutisee. Ja onhan se välillä kirputellut itseään muualtakin kropasta. Tuo pään alueen rapsuttelu vain ollut ehdottomasti voimakkainta. Suuhun katsottaessa nielu näytti rauhalliselta, joten Lumo sai siltä istumalta sentään luvan käydä taas riehumislenkeillä ja metsästysreissuilla. 

Lumo sai vajaan kuukauden mittaisen kortisonikuurin. Eläinlääkärin mukaan jos oireet sillä poistuisivat, kyse olisi mitä todennäköisimmin atooppisesta allergiasta. Ja niinhän ne oireet poistuivatkin, tosin annosta laskettaessa oireita tuli jonkin verran takaisin. Nyt Lumo on ollut vajaan viikon ilman kortisonia, ja ainakaan vielä kutinat eivät ole palanneet entiselle tasolle, vaan ovat ihan kestettävissä. 

Atooppisessa allergiassa koira on herkistynyt jollekin "ulkoiselle" ärsykkeelle kuten siitepölylle, homeelle, huonepölylle, ihmisen tai jonkin eläimen hilseelle, muoville tai varastopunkille. Kyse ei siis ole ruoka-aineallergiasta. Eläinlääkärin mukaan talvi on atooppisille koirille helpompaa aikaa, kun siitepölyt ja luonnossa esiintyvät homeitiöt ovat lumen alla. Hän kehoittikin seurailemaan nyt, josko talvi ainakin pärjättäisi ilman lääkityksiä. Jos oireet alkavat vaatia taas lääkehoitoa, niin vaihtoehtoja on muutama. Voidaan ottaa allergiatestit, joiden mukaan koiralle aletaan antaa siedätyshoitoa pistoksilla. Pistosten antamista joudutaan jatkamaan koko koiran elämän ajan kerran kuukaudessa (alussa useammin). Siedätyshoidon lisäksi vaihtoehtona ovat lääkitykset. Jatkuvana lääkityksenä voidaan käyttää atopica-nimistä lääkettä, joka käsittääkseni on kuitenkin aika vahva lääke ja hirvittää, jos sellaista joutuisi nuorelle koiralle syöttämään vuosikausia. Kortisonin jatkuvaa käyttöä eläinlääkäri ei edes suositellut (jatkuvasti käytettynä lyhentää elinikää ja muitakin sivuvaikutuksia), mutta jos oireilu esimerkiksi vain kesäisin pahenee, niin voidaan miettiä kortisonia kuurina. Siinä meillä on aikamoiset vaihtoehdot. Koirahan voi siedättyä itsekseenkin joillekin asioille, mutta voi kyllä myös herkistyä uusillekin asioille.

Nyt sitten seuraillaan ja mietitään. Kotikonsteina ainakin rasvahappoja koiran olisi hyvä saada ruuassa, pölyjä olisi hyvä pyyhkiä usein kostealla, koira pestävä harvoin ja kosteuttavalla shampoolla, ja varastopunkin varalta voi kokeilla kuivaruuan pakastamista. Kuulin myös, että joillakin koirilla kalaton ruokavalio olisi auttanut atopiaoireisiin, vaikkei kyse olekaan ollut ruoka-aineallergiasta. Lumon aiemmassa ruuassa (Booster Power) oli lohiöljyä ja vasta vaihdettiin uuteen (Barking Heads Tender Loving Care Chicken) jossa on taimenta ja glukosamiinia (valmistettu äyriäisistä) ja jonkin verran saa myös raakaruokaa, eli välillä olen antanut lohta ja lohiöljyä. Näitä juttuja pitää nyt pohtia.

Tämä on ollut mulle itselle aika iso takaisku, vaikkei mistään kuolemansairaudesta olekaan kyse. On todella raskasta jatkuvasti seurailla ja tulkita koiran oireita ja tehdä päätöksiä kokeiltavista hoitokeinoista. Inhottavinta on nähdä, että koiraa itseään oireet haittaavat. Juuri nyt onneksi on hyvä vaihe. Selvää on se, että Lumoa ei tulla käyttämään jalostukseen. Pakko myöntää, että pelottaa nuo jatkuville lääkityksille joutumisen mahdollisuudet senkin takia, että dopingsäännöt kieltävät silloin osallistumisen kaikkiin virallisiin kisoihin, kokeisiin ja näyttelyihin. Me kun Lumon kanssa olemme juuri vasta päässeet vauhtiin harrastuksissa ja meillä on treenatessa kummallakin niin kivaa ja Lumossa potentiaalia. Katsotaan miten meille käy!


Ja sitten Kiira-rouvan terveyskuulumiset:

Kiiralla siis epäillään edelleen ruoka-aineallergiaa mahakipuoireiden takia. Se oli noin 2 kk zitac-happosalpaajalääkityksellä ja allergiaruualla (RC anallergenic). Lääkityksen aikana maha ei ollut ainakaan näkyvästi kipeä, mutta heti kun lääke lopetettiin niin parin päivän päästä oli, ja siitä taas parin päivän päästä. Pääosin ollut kuitenkin ok. Eläinlääkärin kanssa päädyttiin siihen, että noiden satunnaisten mahakipujen tullessa annan zitacia. Hänen mukaansa satunnaisista kipuiluista ei tarvitse ihan älyttömästi huolestua, sillä Kiira voi olla yksinkertaisesti vain todella herkkä ruokavalion muutoksille ja reagoida niihin aluksi.

Nyt olen aloittanut Kiiralle myös ruoka-aineiden kokeilun yksitellen. Kaksi viikkoa syötetään allergiaruuan rinnalla jotain yhtä ruoka-ainetta, ja jos oireita ei erityisemmin tule, niin sitä saa syöttää jatkossakin. Aloitin kokeilun hirvenlihalla, kun saatiin koirille jämälihoja pakastin täyteen sukulaisten hirviporukalta. Käsittääkseni riistalihat ovat usein sopivia allergisillekin. Toivotaan, että sopivia ruoka-aineita löytyisi, koska pelkän allergianappulan syöttäminen tulee kalliiksi. Onneksi viime kerralla ruoka sattui olemaan -25% alennuksessa, jolloin se jo lähenteli normaaliruokien hintaluokkaa.

Onneksi meidän koirilla on vakuutukset! Ne ovat tänä syksynä maksaneet kyllä itsensä takaisin. Kovasti olen ihmetellyt sitä, miksi kummallakin koiralla nyt ongelmat "puhkesivat" yhtä aikaa. En kuitenkaan keksi syytä, jonka takia kumpikin olisi oireilun voinut aloittaa. Tosin Kiirallahan on mahaongelmia ollut aiemminkin, mutta ne palasivat nyt samoihin aikoihin kun Lumo aloitti oireilunsa. Vaikka koirat oireilevatkin hyvin eri tavalla, niin on mietitty ruuan vaikutusta (söivät aiemmin osittain samaa nappulamerkkiä) ja jopa homeen mahdollisuutta tässä asunnossa, johon keväällä muutettiin. Jotenkin tuntuu kuitenkin epätodennäköiseltä, että hometta olisi. Rakennus on melko uusi ja itsekin olen allergikko/atoopikko ja uskoisin että minäkin olisin jo reagoinut. Lisäksi olimme kesällä kuukauden ajan Oulussa, eikä se vaikuttanut oireiluihin kummankaan koiran kohdalla. Ehkä kaikki oli nyt vain sattumaa. Sen kuitenkin sanon, etteivät allergiat ole mitään "vain" allergioita, vaan voivat olla suuri riesa ja huolenaihe. Toivottavasti kummankin koiran oireet pysyisivät nyt hallinnassa!