Toko- ja nometreenien antia

Pikapäivitys. Päässä pyörii tokotreeneistä sekä nomekoulutuksesta saadut vinkit, joten pakko koota ne tänne ennen kuin unohtuu.

Tokoa on treenattu viikon sisällä useampana päivänä eri porukoissa. Meidän kesäkauden viikoittainen ryhmäkin alkoi, ja tosi innolla odotan mitä kaikkea opitaan kesän aikana. Tässä muutamia vinkkejä ja ideoita, joita pitää muistaa treenata:

- jos koira ei keskity ja näyttää yrittävän ennakoida, anna joku ihan muu käsky, jotta oppisi olemaan kuulolla

- paikallaoloihin tehotreeniä siihen, ettei sivuille vilkuilu ala heti kun lähden

- paikallaoloissa takaisin perusteisiin: lyhyempää matkaa, takapalkka välillä, levollisuutta 

- älä hermostu virheistä tai painosta koiraa, koska se menee siitä vain levottomammaksi

- kapulalla pitotreeniä jotta suu rauhoittuisi -> ojenna kapula ja pidä koko ajan kiinni, niin lyhyitä pitoja että suu pysyy rauhassa tai kapula pois

- treeniä lelujen keskellä, koiran pakko oppia pinnistelemään keskittymistä

- ennen treenejä jotain pientä tekemistä kentällä tai sen sivussa ja vähän kentänkatseluaikaa koiralle, sekä enemmän taas palkkausta oma-aloitteisesta kontaktista

Tänään oltiin nomekoulutuksessa. Aika rennoin mielin menin, kun sen kummempia tavoitteita ei lajin suhteen ole. Sitä paitsi isäntä on aikonut ottaa nomehommista vastuun. Ei vaan päässyt kyseiseen koulutukseen niin minä menin Lumon kanssa. Tuli kyllä taas sellainen olo, että on tuo laji vaan haastavaa! Jotenkin minusta tulee aina nomea treenatessa tietyllä tapaa epävarma. Lajissa olen niin alkeissa, vaikka ne taipparit onkin läpäisty. On vaikeaa reagoida koiran tekemisiin kun oikein mikään ei tule "selkäytimestä" rutiinilla. Noh, vinkkejä isännälle treeneihin:

- koiran "alasajoa" = viretason laskemista, eli paljon istuskelua ja katselua, aina ei tehdä mitään, koiran voi laittaa odottamaan ja viskellä dameja ympäriinsä ja kerätä ne itse pois kun koira on rauhoittunut kunnolla oikeasti, ikinä ei treenata kiireessä

- pillipysäytyksessä koiran aina istuttava -> rauhoittaa

- yhteistyöllä "kuminauha", jonka pituutta venytettävä joskus askel tai pari kerrallaan (liittyen kaukana työskentelyyn ja kaukaa ohjattavuuteen, tämä tosi hyvää asiaa myös tokoon)

- itsenäiselle työskentelijälle paljon (lähes pelkästään) ohjaustreeniä, ei vapaata hakua liikaa

- jos koira vaihtaa damia, noudosta ei kehua vaan todetaan tylysti tyyliin "olipa surkea" (tuntui tehoavan Lumoon)

- luovutuksissa ei kiirettä ottaa damia pois, koira voi istua pidemmänkin aikaa dami suussa

- kakkosmarkkeerauksissa jos ekan noudon jälkeen kääntyy katsomaan jäljellä olevaa muistipaikkaa, päästä nopeasti (korjasin koiran asentoa sivulla ja se ajautui siksi aavistuksen sivuun)

Lumo oli nomekoulutuksessa vähän hämillään (niin kuin minäkin) kun tehtiin meille ihan uusia juttuja. Oli sellaista hölmöä värkkäämistä välillä. Pitkä nometauko näkyi meidän kummankin suorituksessa. Positiivinen yllätys oli kuitenkin se, kuinka hienosti Lumo jaksoi odottaa ja katsella vierestä muiden suoritusvuoroja rauhassa ja hiljaisesti. Ainoastaan pitkät markkeerausheitot ja niille juoksevat koirat saivat pikkutollerin hetkeksi sekaisin. Tämä taisi kuitenkin olla ensimmäinen kerta, kun tuolla tavalla ryhmässä oltiin nomea treenaamassa niin että koirat sai katsella toistensa tekemistä läheltä. 

Heh, hiukan ehkä huomaa noista kummankin lajin listoista, että paljon keskitytään nyt malttitreeneihin. Ja malttitreeniä taidetaan tarvita kumpikin, sekä minä että koira. Oma elämä on ollut viime aikoina tosi kiireistä, ja siksi en ehkä ole ollut mistään kovin kärsivällisimmästä päästä koiranohjaajanakaan. Aika herkästi on ruvennut turhauttamaan ja ärsyttämään. Pitää ruveta psyykkaamaan itseä aina ennen treenejä jonkinlaiseen zen-mielentilaan, niin ei Lumon kanssa kovin pahasti lietsottaisi enää toisiamme ylikierroksille. Se olkoon yksi kesän tavoitteista!

Kevään puuhat

Lumo toipui sterilointileikkauksesta todella hyvin ja on jo pidemmän aikaa saanut elää ihan normaalielämää. Mitään negatiivisia sivuvaikutuksia leikkauksesta en ole ainakaan vielä havainnut. Meneillään ollut karvanlähtöaika hiipui leikkauksen jälkeen ja turkki on alkanut vahvistua. Lumo on saanut myös vihdoin vähän lihaa luiden ympärille, siitä olen hyvin tyytyväinen. Tässä ollaan kyllä ruokaakin sille vaihdettu, että minkä verran lie on se vaikuttanut myös. Positiivisia muutoksia joka tapauksessa. Leikkauksen jälkeen Lumo on ruvennut taas piiiiitkän tauon jälkeen onnistumaan leikkiinkutsuyrityksissään Kiiraa kohtaan. Jännä juttu. Koirien leikkiä on kyllä niin kiehtovaa seurata. :)

Kiira laatuaikalenkillä ilta-auringossa pääsiäisen aikoihin. Kirppu nautti kun pääsi minun kanssa kahdestaan lenkeille Lumon ollessa vielä leikkaustoipilaana.

 Treeneissä on Lumperon kanssa käyty aina kun on vain päästy. Talvikausi taitaa vihdoin olla ohi, ja treeniryhmät siirtyvät ulkokentille. Hyvissä ryhmissä on saatu Lumon kanssa talven ajan treenailla tokoa ja rally-tokoa, mutta meillä kun tuo halli ei ole ihan naapurissa niin sinne kulkeminen ehti jo tuntua puuduttavalta. Kiva siis, että päästään kesäkentille lyhyemmän matkan päähän kesäkaudeksi jatkamaan harrastuksia. 

mökkireissulla pilkkihommissa

 Rally-tokoa ei jatketa ryhmässä, vaan tavoitteena on käydä kisailemassa RTK1-koulutustunnukseen asti ja miettiä sitten innostaako lajia jatkaa. Kisavalmiita ollaan kyllä, kunhan taas itse selviän jännittämisen kanssa. Lumolla on melko hyvin hallussa jo avoimen luokankin kyltit, paitsi "houkutus" on meidän murheenkryyni. Pöhkö koira ei voi ymmärtää, miksi vaikkapa karvadami tai tennispallo on jätetty maahan, ellei hänen saalistettavakseen jättimäisen saalistusloikan kera, toki sen jälkeen kun on yrittänyt kaikin voimin keskittyä seuraamiseen ja näyttänyt siltä ettei kerta kaikkiaan pysy kasassa kun tietää niiden saaliiden olevan ihan siinä lähellä. Ja omistaja ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa.

Tokoa jatketaan uudessa ryhmässä, kesän tavoitteena kisavalmius avoimeen luokkaan. Aika hyvällä mallilla ollaan jo, mutta muutama juttu vielä tökkii. Ruutu on se vaikein, siinä suorituksessa on jotenkin niin monta sellaista palaa, jotka eivät kuulu ihan meidän tämänhetkisiin vahvuuksiin. Tokoon mulla on nyt kova motivaatio ja sellainen tahtotila, että tahdon meidän pääsevän lajissa eteen päin. 

Ainiin, ja onhan Lumo päässyt nomeakin hiukan treenaamaan. Meillä oli tolleriporukan nomepäivä, johon osallistui jopa 9 tolleria omistajineen. Kivaa oli! Isäntä hoiti Lumon kanssa treenaamisen, minä keskityin vain katselemaan heidän hyvää työskentelyään. Huomenna jatketaan tolleriporukan teematreenejä, lajina tällä kertaa toko.

Uutta vuotta!

Niin on taas kerran joulut ja vuodenvaihteet lusittu. Mukava ja rentouttava joululoma oli minulla ainakin. Koirilla sen sijaan pientä sairastelua: Lumo poti muutaman päivän kennelyskää ja Kiira on joutunut hengailemaan kaulurin kanssa parin tulehtuneen finninsä takia. Ei siis onneksi kuitenkaan mitään maatakaatavaa.

Pitäisikö nyt sitten kirjoittaa perinteisesti koontia viime vuodesta? Noh, jospa lyhyesti. 

Lumo harrasti vuonna 2015 useampaa lajia. Erityisen onnellinen olen taippareiden läpäisystä sekä tokokisoista saamastamme ALO1-tuloksesta. Mejäkoepaikkaa ei valitettavasti saatu, mutta mejää treenailtiin, kokeiltiin vesipelastusta ja aloitettiin rally-toko. Ainiin ja saihan se karvaton rimpula näyttelyistäkin ekat ERI:nsä. Syksyllä Lumpero kävi metsällä ja nautti siitä täysillä. Virallisissa terveystutkimuksissakin Lumo ehti käymään, ja vaikkei tulokset ihan täysin priimaa kaikilta osin olleetkaan, niin ei niissä onneksi näkynyt mitään meidän elämään tai harrastuksiin vaikuttavaa häikkää. Allergiakutinatkin on pysyneet poissa ja Lumo on ollut iloinen ja helppo kaveri arjessa. 

Kiira jatkoi varhaiseläkettään virallisista harrastuksista, mutta treenaili vuoden aikana mejää ja silloin tällöin kotitokoa. Onnellinen olen siitä, että se on sekä fyysisesti että henkisesti (voiko koirasta niin sanoa? :D ) pysynyt meidän arkielämän menossa mukana. Tuolla fyysisellä puolella tarkoitan esimerkiksi sitä, että Kiiran mahakivut ovat pysyneet kurissa, vaikka uhkarohkeasti vaihdoimme hiukan edullisempaan ruokaan (ennen söi RC Anallergenic -nappulaa, nyt saman merkin Hypoallergenic). Pari päivää maha vaikutti hiukan kipeältä ruuanvaihdon yhteydessä, mutta asettui sitten. Henkisellä puolella tarkoitan, että Kiiran stressailut, epäluuloisuudet ja reagoinnit ovat pysyneet sillä tasolla, että kaikki arkielämän tilanteet on pystytty järjestelemään sujuviksi. Nyt vanhemmalla iällä Kiiran on ikään kuin vaikeampi hyväksyä uusia ihmisiä samalla tavalla kuin se nuorena teki, ja se aiheuttaa välillä haasteita. Nuorena Kiira muisti kaikki lyhyestikin tapaamansa ja hyväksymänsä ihmiset pitkänkin ajan päästä kohdatessaan heidät uudestaan. Nykyään näyttää siltä, kuin uudet ihmiset eivät enää jäisi niin hyvin mieleen, ja Kiira suhtautuisi heihin uudestaan kohdatessaan kuin outoihin, eli pääsääntöisesti epäluuloisesti. Liekö vanhuus alkaa jo hiljalleen painaa. Helpottaakseni sekä Kiiran että myös omaa stressiäni Kiira rajataan joissakin tilanteissa (esim. joidenkin vieraiden kyläillessä) toiseen huoneeseen, eikä sitä oteta mukaan sellaisille reissuille, joille koiran pystyisi ottamaan, mutta jotka olisivat Kiiralle luultavasti turhan stressaavia. On suuri onni, että tähän mennessä on tarvittaessa aina löytynyt luotettava ja Kiiralle tuttu hoitaja. Pääosin kuvailisin Kiirankin vuoden sujuneen hyvin.

Vuodelle 2016 toivon molemmille koirille terveyttä ja että meidän koira-arki sujuisi mukavasti ilman suurempia vastoinkäymisiä. Kiira jatkakoon eläkettään harrastusrintamalta, mutta Lumon suhteen olisi muutamia tavoitteenpoikasia. Tähtäimessä on vuoden aikana startata tokon AVO-luokassa ja käydä ensimmäiset startit rally-tokossa ja mejässä. Jos se keksisi turkin kasvattaa, niin voisin sen johonkin näyttelyynkin viedä. Lisäksi Lumon tavoitteena on treenailla kesällä vesipelastusta ja syksyllä saada uusia oppimiskokemuksia metsästysreissuilta. Eiköhän siinä ole tavoitetta riittämiin, ja jos jotain muuta vielä keksitään, niin se on sitten vaan plussaa!

Taipparit läpi!!!

Tähän kohtaan riehakkaat voitontanssit ja tuuletukset! Ne ihan oikeasti meni läpi, jee! :)

Käytiin siis Lumon kanssa keskiviikkona Haukiputaan iltakokeessa. Ilmeisesti tehtiin treenatessa jotain oikein, koska selvästi Lumolla oli nyt jokin lamppu syttynyt homman suhteen. Se teki niin hyvää työtä läpi kokeen, etten vieläkään oikein meinaa uskoa. Upea pikkukoira!

Tässä arvostelu:

Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu myönteisesti vieraisiin ihmisiin ja koiriin. Hyväksytty.

Uimahalu: Syöksyy innokkaasti veteen, ui vauhdikkaasti ja noutaa linnut ohjaajan läheisyyteen. Hyväksytty.

Hakuinto: Aloittaa haun hyvällä innolla kattaen aluetta mukavasti, saaden riistoja talteen. Jaksaa hyvällä innolla tehtävän loppuun asti. Hyväksytty.

Noutohalu: Ottaa oma-aloitteisesti linnut sekä kanin. Hyväksytty.

Nouto-ote: Hieman pinnalliset otteet linnuista sekä kanista. Hyväksytty.

Palauttaminen: Palauttaa riistat ohjaajan läheisyyteen suoraviivaisesti. Palauttaa kanin ohjaajalleen. Hyväksytty.

Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen, rauhallinen. Hyväksytty.

Itseluottamus ja aloitekyky: Suoriutuu tehtävästä toisella yrittämällä. Hyväksytty.

Yhteistyö: Hyvä. Hyväksytty.

Yleisvaikutelma: Innokkaan ja vauhdikkaan oloinen koira, joka suoriutuu hyvin vesityöstä. Koira esittää tänään hyvää ja vauhdikasta hakutyötä saaden mukavasti riistoja talteen. Kokeen lopuksi koira suoriutuu jäljestystehtävästä. Hyväksytty.

Matkalla koepaikalle mulla oli ihan hyvä fiilis, vaikka vähän tietty jännitti. Kovin varma olo ei silti tainnut olla, sillä en esimerkiksi ottanut evästä mukaan koepaikalle, kun ajattelin että eikai siellä nyt niin kauaa mene, kun tuskin jäljelle päästään... Hieman alkoi loppuillasta jo heikottaa. :D Vähän jännitin etukäteen sitä, kestääkö Lumon motivaatio pelkällä kehupalkalla, kun on viime taippareiden jälkeen saanut namipalkan varmaan jokaisesta riistanoudosta. Turha huoli oli sekin. Nameja mulla ei ollut edes mukana koko koereissulla, ja silti Lumo teki hommia täysillä. Säästelin kehuja aina siihen vaiheeseen, kun sain siltä riistan otettua. Siinä kohti kehuin niin vuolaasti kuin pystyin ja tsemppasin sillä uuteen noutoon.

Vesityö on sen lemppari ja siinä en edes epäillyt olevan ongelmaa. Hakuruudussa toi variksia ihan hirmu kivasti! Ei jäänyt roikkumaan variksille, vaan nappasi suuhun ja lähti tuomaan. Otteet oli tosi hyvät verraten siihen mitä ne on alkujaan olleet. Kaikki riistat tosin tiputti maahan mun lähelle, eikä käteen asti, mutta eipä me olla nyt niitä palautuksia hiottukaan. 

Kun Lumo lähti jo kolmatta varista hakemaan innokkaasti ja määrätietoisesti, mietin että alan kohta nauramaan ääneen, kun homma sujui niin hienosti. :D Kerran ajautui lähetyspaikan taakse varislaatikolle, josta piti käskeä pois ja lähettää uudelleen ruutuun. Arvasin, että neljä varista ei riitä tuomarille, ja viidennelle lähettäessäni alkoi jännittää, että toivottavasti ei nyt tule tässä vaiheessa enää mokailuja. Hienosti toi viidennenkin ja tuomari käski vihdoin kytkeä koiran. Huokaisin helpotuksesta ääneen ja tuomaria nauratti. :) Sitten vain jälkeä odottelemaan.

Jäljelle lähtiessä Lumo oli ihan kiihkona menossa. Päästin irti kun sai hajun ja sehän paukkasi heti niin täysillä etsimään että meni jäljestä ohi. Teki pitkän kierroksen vapaata hakua jossain näkymättömissä, mutta lopulta palasi näkösälle etsimään jälkeä uudelleen. Tuomarin kehoituksesta näytin alun uudestaan, ja lähti vähän tarkemmin. Taas viipyi tovin ja koitin vain ajatella kuulemaani mantraa, että "kaikki on niin kauan hyvin kun koiraa ei näy". Sieltä se lopulta tuli kania tuoden. Voi että olin koirasta ylpeä! 

Tällaiselle ensimmäisen noutajan omistajalle tämä oli nyt kyllä hienolta tuntuva saavutus! Etenkin, kun treenaaminen ei ole ollut ihan mutkatonta. Nyt sitten uusia haasteita kohti!

Taipparitreenailuja

Nyt on pohdittu ja työstetty sitä variksiin ja kaniin tarttumista ja kantamista oikein urakalla. Aika yleistä tuntuu olevan tuo varisten hyljeksiminen, vaikka koira toimisi käytännön metsällä hyvin. Lumo on aina ollut tosi kiinnostunut variksista, mutta nyt sille on alkanut tulla jokin ällötysmielleyhtymä siinä vaiheessa, kun vaakku pitäisi nostaa suuhun. Innoissaan niitä kyllä etsii.

"Kyllä mää näitä voisin hakea!"

Lähdin liikkeelle miettimällä, miten oli treenattu keväällä ja alkukesästä kun vaakut saatiin nousemaan tosi hyvin. Ehkä jossain kohti vaikeutettiin liikaa tai jotain, miksi suoritukset huononivat? Nyt on sitten pyritty nostattamaan Lumon itseluottamusta ja motivaatiota varisten kanssa. Riistalla on treenattu tosi tiiviisti, useamman kerran viikossa. Tähän olen kirjannut treenejä, joita on tehty nollaksi jääneen taippariyrityksen jälkeen.

Treeni 1

Otin käyttöön taas naksuttimen, jotta saan merkattua oikean toiminnan mahdollisimman tarkasti. Ensin istuttiin koiran kanssa vastakkain ja naksuttelin pelkistä damin pidoista ja nostoista. Välillä annoin damin suuhun, välillä nosti sen maasta ihan edestään. Helppo homma.

Sitten vaihdettiin damin tilalle varis. Ei meinannut ensin nostaa, joten naksuttelin muutaman kerran vain haistelusta ja kun vähän kokeili sitä suuhun tarttumatta kunnolla. En antanut mitään käskyjä, koska tavoitteena on spontaani nosto. Jos tarjosi pitkään vain katsekontaktia, niin saatoin vähän tökkäistä lintua, ettei odottelussa menisi koko iltaa. Kun sai naksautuksen, namipalkan ja kehut monta kertaa peräkkäin pelkästä varikseen koskemisesta, sai myös itsevarmuutta ja alkoi itse tarjota linnun nostamista. Aina suorituksen selkeästi parantuessa sai superkehut ja kourallisen palkkaa. Kun saatiin muutama oikein varma nosto ja hetken pito, lopetettiin isojen kehujen kera.

Treeni 2

Taas pohjustettiin tehtävää damilla, kun niillä kaikki sujuu niin hyvin. Koira hihnassa, dami maassa. Kuljettiin damin ohi ja kun nappasi sen mukaan, naksuttimella naks, dami mulle käteen ja palkkaus. Kuljettiin hihnassa damia kantaen myös vähän pidempää matkaa. Tätä pitää nyt tehdä enemmän. Selvästi rauhoitti kantamista. Vielä viime kesänä tämä oli melkein mahdotonta, koska Lumolla oli kierroksia ihan liikaa ja se yritti koko ajan mennä täysillä, jolloin kiristyvä hihna häiritsi kantamista. Nyt kulki damin kanssa minun rinnalla ja piti katsekontaktia.

Ja taas vaihdettiin damin tilalle varis ja sama homma. Meni tosi hyvin! Alkuun ja välillä myöhemminkin otteet vähän pinnallisia, mutta paranivat selvästi toistojen myötä. Taas lopetettiin kun oli muutama oikein hyvä suoritus alla ja sitten superpalkka. Onneksi meillä oli isäntä mukana toimittamassa naksuttelijan virkaa. Olisi minulta muuten loppuneet kädet kesken. Naksutin selvästi selkeyttää ja tsemppaa Lumoa. Se taitaa olla koira, jolle täytyy kertoa tosi selkeästi, mitä siltä halutaan. Sitten kyllä tekee hyvin ja täysillä.

Treeni 3

Tällä kertaa treenattiin kanilla. Koitettiin vähän samantyylistä treeniä kuin edellisellä kerralla variksella. Eli ihan vain pitoja ja kantamista hihnassa. Alkuun hiukan damin kantamista, jotta ehkä saisi jonkun noutomoodin päälle. :D Päästessään kania haistelemaan meni Lumo ihan kierroksille innosta. Noh, kanin käsittely meinasi mennä vähän pelleilyksi sitten kierrosten takia, kun Lumo ois mielellään antanut kanille aika kovaa kyytiä... Huoh, tässä vaiheessa tuli taas vähän sellainen eitästämitääntule-olo. Olen nyt huomannut, että selvästikin minä ja Lumo lietsomme toisiamme kierroksille vähän liiaksi. Jos Lumo häslää, turhaudun liian herkästi ja ärsyyntymiseni nostaa Lumon kierroksia entisestään. Onneksi meillä oli taas isäntä mukana pitämässä minun kierroksia aisoissa ja miettimässä yhdessä sopivia keinoja, jotta homma saataisiin toimimaan.

Lopulta tehtiin monta toistoa niin, että isäntä talutti Lumoa ja naksutteli kaniin tarttumisista. Minä kävin viemässä kanin varvikkoon piiloon niin, että se jäi meidän väliin ja annoin koiralle noutokäskyn. Isäntä talutti koiran kanin ohi, se joutui vähän haistelemalla etsimään sitä (haistelu rauhoitti!), jos ei heti tarttunut tai tiputti niin vedettiin hihnasta ohi vaan. Kun kani pysyi suussa niin isäntä talutti koiran suoraan minun luo ja minulta namipalkka. Tarkoitus saada koira tarttumaan heti ja kunnolla, muuten matkaa joutuu jatkamaan ilman riistaa. Hiljalleen homma alkoi toimia paremmin, otteet paranivat ja Lumo oikeasti toi kania minulle, eikä yrittänyt jäädä vain leikkimään sillä. Monenmonta toistoa tehtiin ja viimeiseksi jäi sellainen, että oikein polleana toi kanin mulle käteen asti. Ehkä se tästä. On tämä kyllä yhdenlaista touhua...

Treenit x-y

Tämä postaus on ollut luonnoksiin tallennettuna ja tarkoitus oli kirjata jokainen treeni erikseen tänne. Noh, enpä muistanut noiden ensimmäisten jälkeen, enkä enää niin tarkkaan muista mitä milloinkin on tehty. Oli miten oli, variksilla on tehty tarttumis- ja kantamisharkkoja hihnassa ja sitten ihan hakua taipparityyliin 1-2 linnulla. Aina se on vaakut metsästä tuonut, mutta ote on ollut useimmiten pinnallinen, eikä aina ensimmäisellä lähetyksellä ole tarttunut. Motivoitu on härnäämällä/leikkimällä variksella koiran edessä, sekä namipalkalla. Edistystä on saatu aikaan, eikä nyt ole ravistellut lintuja. Aika puurtamista on ollut, mutta onneksi koira on aina innolla tekemässä. Isäntä on ohjannut koiraa joillakin treenikerroilla, mikä on tehnyt mulle hyvää. Ratkaisuja ongelmiin on jotenkin niin paljon helpompi nähdä, kun keskittyy vain katsomaan vierestä.

Tokavika treeni ennen uutta taippariyritystä

Nyt päätettiin tehdä lyhyt ja motivoiva treeni, jos vaan kerralla onnistuisi. Aiemmat treenit ovat välillä sisältäneet aika moniakin toistoja, joten nyt oli sellainen "kerta riittää" -asenne. Mukana oli varis ja kani. Variksella härnättiin koiraa niin, että se oli hihnassa, eikä päässyt siihen tarttumaan, vaikka nokan edessä heiluteltiin. Sitten koiran nähden heitettiin ja koira hakemaan. Ei jäänyt pitkäksi aikaa haistelemaan lintua, vaan nopeasti haistoi ja otti suuhun (jes!). Täysillä meni linnulle ja täysillä tuli linnun kanssa takaisin. Ainoat miinukset oli, että ote ei ollut syvä vaan roikotti siivestä ja lintu ei pysynyt suussa käteen asti vaan sylkäisi sen jalkojen juureen. Pikkuvikoja, pääasia että lintu palautui! Tästä namipalkkaa ja hurjat kehut.

Kanilla tehtiin taipparityylinen laahausjälki. Tämä meni ihan todella hyvin!!! Ote oli tosi hyvä ja täysillä sinne ja takaisin. Kaninkin tipautti mun jalkojen juureen, mutta aivan sama. Hurjia edistysaskeleita siitä, mitä oli viimeisissä treeneissä ennen viime taippareita. Hyvä Lumo!

Viimeinen treeni ennen uutta taippariyritystä

Tehtiin yksi nouto sellaisella variksella, johon Lumo ei ollut aiemmin koskenut. Saatiin heittäjäksi Iida, pitkästä aikaa joku muu kuin minä tai isäntä.  Päätettiin uskaltaa nyt olla hetsaamatta koiraa variksella ennen heittoa, kun eipä sitä taippareissakaan hetsailla. Suunniteltiin, että jos ei ota, niin sitten uusi yritys hetsauksen kanssa. Eipä tarvinnut uutta yritystä. Lumo meni luvan saatuaan tapansa mukaan täysillä linnulle, otti suuhun heti ja hyvällä otteella, parin metrin jälkeen tiputti ja nuuhkaisi nopeasti, otti taas hyvän syvän otteen ja toi perille. Ei kylläkään jälleen kerran ihan käteen asti, mutta siitä me ei nyt välitetä, kun on harjoiteltu sitä, että vaakut ylipäätään tulee sieltä. Oikein hyvä kenraaliharkka siis!

Meillä on nyt taas koepaikka tiedossa. Saapa nähdä miten siellä käy! Mikään varma olo ei ole läpipääsystä, mutta on se aivan täysin mahdollista. Jos ei mene läpi nytkään, niin sitten tavoitteena on yrittää keväällä uudestaan.

"Mitähän jekkuja tällä kertaa siellä taippareissa keksisin?"

NOU0, mutta hyvä koira!

Kolmisen viikkoa sitten hehkuttelin täällä hyvin menneitä taipparitreenejä. En tiedä mitä oikein tapahtui pari viikkoa sitten, kun yhtäkkiä muutama treeni menikin huonosti. Varis ja kani eivät meinanneet Lumon suuhun olla enää mieluisia. En tiedä ällöttikö vai jännittikö sitä. Jäi roikkumaan (haistelemaan riistaa nostamatta sitä) ja houkuttelulla tarttui, mutta pinnallisella otteella ja saattoi ravistaa (ja minä kun olin jo niin huojentunut että ravistelu olisi menneen talven lumia)... Saatiin kyllä muutama ihan ok nouto, mutta yleensä niitä edelsi jotain värkkäämistä. Vesinoudossa sentään ei mitään ongelmaa. Vedestä se varmaan hakisi mitä vaan.

Saatiinpa sitten peruutuspaikka Muhoksen taippareihin. Viimeisimpien treenien jälkeen osasin arvata, että läpi ei mene, vaikka ihan viimeiset treenit tehtiin dameilla ja ne meni superisti. Hirveän hyvä kokemus kuitenkin oli käydä taippareita kokeilemassa. 

Matkalla koepaikalle jännitin vähän, mutta paikanpäällä oli niin rento tunnelma ja mukavia ihmisiä, että rennoin mielin mentiin suorittamaan omalla vuorolla. Lumo ei ole koko kesänä tainnut kuulla laukauksia ja muiden suoritusten aikana se vähän kuumui paukuista. Äänteli välillä ja olisi jo halunnut suorituspaikalle. Oman suorituksen aikana ei äännellyt yhtään, vaan oli tosi sopivassa vireessä ja kuuliainen. Tykkäsin myös suorituspaikasta, vaikka kumpparit olivat soisessa maastossa tarpeen. 

Vesityö meni tosi hyvin kuten uskalsin olettaakin. Vauhdilla ja innolla veteen ja lokit rantaan. Rantapenger oli jyrkkä, joten tuomari kehotti ottamaan lokin koiralta heti kun se on rannassa, että koiran on helpompi punnertaa itsensä ylös ilman lintua. Tästä siis hyväksytty ja matka jatkui hakuruutuun.

Alku näytti lupaavalta, sillä Lumo lähti innokkaasti ensimmäiselle varikselle. Jäi kuitenkin hetkeksi roikkumaan ja lähti sitten etsimään lisää lintuja nostamatta ensimmäistä ylös. Tuomari meni heittämään varista uudelleen, jotta koira kiinnostuisi tarttumaan. Ottihan se sen sitten ja toi minun jalkojen juureen. Lähetin seuraavalle ja teki tosi hienoa hakutyötä. Tuomari kehui, että liikkuu tosi hyvin hakuruudussa. Löysi variksia, mutta kahdella linnulla jäi taas roikkumaan ja jatkoi etsimään seuraavaa. Kolmannen löytäessään lähti sitä tuomaan, mutta harmiksi se tippui puolimatkaan kun ote oli niin pinnallinen, eikä Lumo lähtenyt enää hakemaan sitä uudelleen. Tässä vaiheessa tuomari sitten sanoi, että joutuu valitettavasti hylkäämään. Niin paljon oli koira jo saanut apuja ja niin monesti kieltäytynyt nostamasta riistaa spontaanisti. Sain kuitenkin treeninä hakea Lumon kanssa yhdessä sen puolimatkaan tippuneen linnun. Kävelin lintua lähelle, jolloin Lumo otti sen ja yhdessä juostiin lähetyspaikalle. Lumpero sai loppuun isot kehut kantamisesta.

Tuomari oli todella kannustava ja positiivinen. Sanoi, että tässä koirassa on ehdottomasti enemmän hyvää kuin huonoa ja että kaikki muu on kunnossa, paitsi variksien huoliminen. Kuulemma mulla on hyvä koira, ja kun saan sille varmuutta varisten nostamiseen ja kantamiseen, niin siitä tulee pirun hyvä. Näiden sanojen jälkeen ei pahemmin harmittanut, vaan sain lisää sisua saada hommat kuntoon. 

Tuomarilta ja muilta osallistujilta sain vielä rutkasti erilaisia vinkkejä treenaamiseen. Tässäpä niitä muistiin ettei unohdu:

* Treenaa riistaan tarttuminen nopeaksi. Mitä kauemmin jää riistaa tutkiskelemaan, sitä epätodennäköisemmin sen nostaa. Tähän vinkkinä päästää koira hakemaan heitettyä riistaa ja pillittää luoksetulokutsu juuri ennen kuin se on riistalla. Koiralle tulee kiire takaisin, joten nappaa riistan nopeasti.

* Tehdään riistasta kiinnostava leikkimällä, heittelemällä ja vetämällä sitä maata pitkin. Esimerkiksi ohjaaja voi härnätä koiraa riistalla ja "leikkiä" sillä, viedä sen kauemmaksi ja päästää koira noutoon. Riistan voi myös laittaa pois kun koira alkaa sitä himoitsemaan, jotta siitä tulee harvinainen herkku, ei itsestäänselvyys.

* Tehokuuri variksella treenaamista. Näytetään varista esim. kolmesti viikossa muutaman viikon ajan ja tehdään joka kerralla jokin pieni treeni. Variksesta tulee arkipäiväisempi, varmasti tuttu.

* Kantamiseen varmuutta niin, että hihnassa mennään tasaisella juoksuvauhdilla pidempiä matkoja riista suussa.

* Treenaamista eri variksilla, jotta treenilinnut eivät ole aina koiralle ne tutut, samat ja omat.

* Treenaamista variksilla, joita muut koirat ovat jo kantaneet.

Nyt täytyy tehdä jonkinlainen sotasuunnitelma ja ruveta sitä toteuttamaan. Jospa ne vaakut rupeais sieltä nousemaan. Olo on toiveikas ainakin.

Oivalluksia vesinoudon palautuksista ja kuvia kalalta

Lumon vesinoutojen palautuksissa on ollut pientä viilaamista, vaikka taippareita varten ne ovatkin olleet kai jo riittävän hyviä. Eilen löydettiin palautusten parantamiseen ratkaisu, joka ainakin nyt vaikutti toimivalta. Se ratkaisu on tennispallo! 

Viilaamisen varaa on ollut siinä, että Lumo pyrkii nousemaan rantaan hieman minusta sivussa, kun pitäisi tulla suoraan luo. Rantaa pitkin minun luo hipsiessään se on joskus sitten jäänyt välille ravistelemaan turkkiaan ennen kuin tulee palauttamaan. Ihanne olisi, että noutaja toisi saaliin suorinta tietä mahdollisimman nopeasti ohjaajalle käteen asti irrottamatta siitä välillä. 

Pähkäiltiin syitä tuolle syrjään pyrkimiselle, ja luultavasti se johtuu vain siitä, että damista tai riistasta luopuminen on ikävää, eikä palkka palautuksesta ole ollut tarpeeksi hyvä. Palkkana on ollut namipalkka, jota on häivytetty ja siirrytty uudella noudolla palkkaamiseen. Ilmeisesti namipalkka ei tuohon tilanteeseen ole riittävä Lumolle, eikä se ole tainnut ketjuttaa noudolla palkkaamista, kun ennen uutta noutoa on aina pitänyt tulla sivulle ja odottaa. Olen siis luullut palkkaavani uudella noudolla, mutta koira on oppinut palauttamisen seuraukseksi sivulletulon ja tylsän odottelun. Ei kovin palkitsevaa.

Päätin kokeilla ongelmaan ensiavuksi sitä, mistä usein sanotaan, ettei noutajan kanssa kannattaisi tehdä, eli heittelyä. Siis niin, että heitetään haettavaksi lelua monta kertaa peräkkäin, eikä noutolupaa tarvi odottaa. Tällä keinolla saattaa saada noutoon karkaavan ja ylikiihkeän koiran. Tennispallon heittelyllä veteen halusin kuitenkin nyt vahvistaa sitä, että Lumo yhdistäisi palkaksi uuden noudon. Kuinka ollakaan, muutaman heiton jälkeen se ei enää hakeutunut nousemaan rantaan niin syrjään. Jes!

Tähän väliin pidettiin pieni tauko, jonka jälkeen damin noutoa maalta ihan parin metrin matkalta niin, että lähtölupaa damille piti odottaa (ei yrittänyt karata, vaikka äsken oli saanut lähteä suoraan pallon heittoon), ja samantien kun dami palautui käteen, lensi minulta tennispallo palkaksi ja siihen ei tarvinnut lähtölupaa odottaa. Maalta palauttaessa tuli suoraan luo kuten yleensä. Siirryttiin joka toistolla lähemmäs rantaa ja lopulta haki damia ensin rantavedestä, sitten ihan uimasyvyyksiltäkin. Ja aina heti pallo palkaksi. Saatiin jo tosi suoria palautuksia vedestä, huippua! Tästä jatketaan.

Lopuksi vielä kuvia parin yön takaa, kun koirat pääsivät mukaan kalalle. Ei oltu tuossa paikassa käyty ennen ja olikin yllättävän kivikkoista. Koirat joutuivat olemaan hihnassa, etteivät olisi satuttaneet itseään liukkailla kivillä juoksemalla. 

Ensin tongitaan isännän reppu kun se ei huomaa.

Sitten ootellaan sitä.

"Saataisko ees hetki juosta irti?"

Kirjanpitoa taipparitreeneistä

Lumo on treenaillut taipparijuttuja pitkin kesää jonkin verran ja nyt viime viikkoina vielä vähän aktiivisemmin. Jos saamme koepaikan, pyrimme käymään yrittämässä taippareita tänä kesänä. Treenit on menneet kivasti ja edistystä on saatu aikaan. Hirmuisen paljon on koira myös kypsynyt itsekseen viime vuodesta. Onneksi en joitakin hankaluuksia alkanut silloin hinkkaamaan, vaan annoin pikku ketun pääkopan kehittyä. Hyvä siitä vielä tulee! 

Nyt kun pikkuhiljaa olen alkanut löytää Lumolle sopivia koulutustapoja ja nuo nomepuolen lajitkin on tulleet tutummaksi, niin osaan jo paremmin suunnitella meidän treenejä. Tämä oli alkuun mulle tosi hankalaa! Nyt olen ottanut joka treenikerralle aina jonkin teeman tai suorituksen osa-alueen ja miettinyt treenin sen mukaan. Tarkoituksena on ollut tehdä pohjustusta samalla käytännön metsästystä varten (sekä siltä varalta, että joskus jatkettaisiin rodunomaisia lajeja taippareiden jälkeenkin). Me on treenattu ainakin:

vesityöstä siirtymistä hakuruutuun. Viime kesänä kerran kävi niin, että vesinoutojen jälkeen Lumo oli jossain vesityömoodissa niin vahvasti, ettei se heti hoksannut, että samoilta huudeilta voidaan lähettää hakemaan myös maalta. Nyt on sujunut ongelmitta treenit, joissa koira ensin hakee vedestä damin ja sitten käännytään vain ympäri ja lähetetään hakuruutuun sokkona, ilman edes motivointiheittoa.

riistankäsittelyä. Lumon mielestä varikset on edelleen ihania, mutta sen into ja kiihkeys ei ole enää tänä kesänä johtanut riistan ravisteluun. Tästä olen ikionnellinen, kertakaikkiaan. Oli aika avuton olo kun viime kesän riepottelutouhuun en oikein keksinyt ratkaisua. Paitsi ikä. Ja se taisi olla oikea ratkaisu. Treeneissä otteet on olleet nyt varmempia ja syvempiä. Jee! Ehkä apua on ollut myös pitoharjoituksista, joissa koira istuu ja annan sille vaakun pideltäväksi ja otan taas pois. Noilla olen koittanut rauhoittaa riistankäsittelyä.

namipalkattomuutta. Namipalkkausta olen jättänyt hiljalleen vähemmäksi ja pois taipparitreenailuista. Ei ole menoa haitannut, vaan on ruvennut palkkautumaan seuraavasta noudosta.

kestävyyttä. Siis sitä, että haetaan oikeasti monta putkeen. Aika paljon on tehty vain 1-3 damin tai riistan noutoja, mutta taippareissahan tarvitaan enemmän. Tätä ei passaa treenata liikaa ettei pääse puutumaan. Tänään teetin hakuruudun, josta sai hakea viisi damia. Riitti moottoria loppuun asti, vaikka rakettivauhti vähän loppua kohti hidastuikin. :)

häiriönsietoa. Tätä on treenattu liian vähän hakuruutuun yhdistettynä. Pitää värvätä meille häiriköitsijöitä. Juhannuksena hyvää häiriötä saatiin mökkipihalla notskin äärellä istuskelevista kavereista, kun tehtiin pientä noutotreeniä pihan laidalla.

Seuraavien treenien teemoja voisivat olla:

- palautusten tarkkuus, ettei vaan pudota ennen kuin ehdin ottaa

- maltti ja hallinta :-D

- jälki
- häiriönsieto

Juhannuslapsi Lumo kaksi vuotta!

Lumo täytti eilen kaksi vuotta. Pikku rääpäle. <3

Juhannusta vietettiin mökkeilemällä kaveriporukalla Kainuun suunnalla. Lumo oli mukana ja tuskin tarvii edes mainita, että sillä oli tosi kivaa. Monta rapsuttajaa, uimista, pihalla juoksemista ja grilliruokien kerjäämistä. Kyllä kelpasi! Hyödynnettiin myös metsämaastoa ja häiriötä pieneen hakutreeniin dameilla. Kivasti sujui. :)

Kiira oli juhannuksen hoidossa äidin luona. Oli päässyt lenkkiseuraksi ja mukaan sukulaisille. Yksin kotona ollessaan oli tehnyt hieman jäynää ja varastanut pöydältä dominokeksejä, heh.

Nyt luvassa on kaikkea pientä mukavaa lomailupuuhaa. Parveketta olen innostunut muokkaamaan romuvarastosta viihtyisäksi oleskelupaikaksi niin ihmisille, yrtti-istutuksille kuin koirillekin. Kiira näyttää löhöilyesimerkkiä:

Mukavien juttujen postaus

Nyt vihdoin pitäisi muun elämän kiireiden helpottaa ja tiedossa on monta mukavaa juttua. Hyvä niin, koska akkujen latailu kivoilla asioilla on tällä hetkellä enemmän kuin tarpeen! Tässäpä muutama mukava mennyt, nykyinen tai tuleva juttu koirahommiin liittyen näin ens alkuun piristämään sadepäivää.

• Tehtiin Lumolle jokin aika sitten pitkästä aikaa kunnon riistatreeni variksella. Sujui ihan huipusti! Haasteena on ollut ikävä tapa ravistella riistaa kun kierrokset nousee. Nyt ei edes meinannut, jee! Palautuksen tipautti mun jalkoihin, mutta sitä nyt ehditään hioa. Treenin kulku oli vaiheittainen: sai hakea ruudusta yhden etukäteen piilotetun damin -> hiukan pitoharjoituksia variksella paikallaan hihnassa -> puolen tunnin metsälenkki -> variksen haku samaisesta ruudusta (vietiin Lumon näkemättä taas ettei kuumu heitosta). Alkuharjoitukset selvästi pohjustivat viimeistä, joten ehkä meikäläinenkin alkaa päästä jyvälle sopivista tavoista opettaa Lumolle näitä noutohommia.

• Lumon varalle on suunniteltu kesälle kaikenlaista kivaa. Möllitaipparit on ensi viikolla ja Oulun KV-näyttelyyn se on ilmoitettu kummallekin päivälle. Tokon treenaaminen on edelleenkin jäänyt vähiin muiden kiireiden takia, joten katsotaan nyt ehditäänkö kesän aikana kokeisiin. Jos ei, niin sitten myöhemmin, ehtiihän sitä. Verijälkeä pitäisi myös vetää kesän aikana molemmille koirille. 

•  Kiira on rauhoittunut kummasti jänisten ohituksissa hihnalenkeillä. Jänöjä näkyy paljon ja aiemmin vanharouva on mennyt niistä hirveään kiihkoon ja transsiin. :D Mitä lie tapahtunut kun nyt se vain katselee haikeana kun ei pääse ajojahtiin. Isäntä väittää kouluttaneensa sille tämän...

• Käytiin viime viikolla mökillä ja pian päästään uudelleen. <3  Kameraa en paljon ehtinyt ulkoiluttaa kun tehtiin pihahommia ynnä muuta. Hetken jaksoin räpsiä, mutta koirat ei olleet poseeraustuulella, vaan ilmeet tätä laatua:

 

Sentään yhdet suht edustuskelpoiset räpsyt sain kummastakin.

Kevättä kohti

 Blogi on ollut hetken aikaa vailla päivittämistä. Koirat voivat hyvin, mutta muussa elämässä tapahtuneiden ikävien asioiden vuoksi koirajutuille ei ole muutamaan viikkoon riittänyt juurikaan huomiota. Kävimme sentään Lumon kanssa Nuuskujen järjestämässä Heli Kelhälän tokokoulutuspäivässä 28.2.

Tässä muutamia muistiinpanoja koulutuksesta:

Seuraaminen

* Kulje reippaampaa tahtia. Älä hillitse koiran "rönsyilyä" hitaudella, vaan haasteilla. Vaikeita kuvioita, jotta on pakko keskittyä.

* Käden asennon häivyttäminen normaaliksi, ei enää nyrkissä tai taskun kohdalla. Saatava koiran katse silmiin, pois kädestä.

* Hyvä harjoitus: Seuraamista kolme askelta ja sitten vasemmalle käännös paikallaan ja seis. Koira joutuu tekemään enemmän työtä kropallaan, kun vasempaan ei siirrytä, vaan käännös pyörähdetään paikallaan.

"Minunko seuraaminen muka rönsyilee?"

Häiriönsieto

* Muista rakentaa palkkaamalla tarpeeksi tiheään. Harjoittele myös omana treeninään.

* Vaihteleva palkka. Käytä superpalkkana palloa, mutta harkitusti, ettei kiihdy liikaa.

* Treenipaikoiksi leikkipuistojen ja pelikenttien laidat, kaupan piha, jne.

* Kisoissa liikkeestä toiseen siirtymisiin tässä-käsky.

"Öö."

Kaukokäskyt

* Vältä ennakointi -> älä opeta jojoksi! Yksi vaihto kerrallaan, rauhallinen palkkaus ja viive ennen seuraavaa vaihtoa.

Palkattomuus

* Ensimmäiset toistot ilman palkkaa, sitten palkka tihenee. -> Kisoissa tehdään aina vain ne "ensimmäiset" toistot.

Tänään käytiin ihana metsälenkki laskevassa kevätauringossa. Siltä lenkiltä ovat peräisin tämän postauksen kuvatkin. 

Lenkin jälkeen tehtiin Lumolle pitkästä aikaa hakuruutu dameilla. Koira odotti autossa ruudunteon ajan, eikä siis nähnyt minne vietiin. Kolme sai hakea. Yksi vähän helpommin nähtävissä, kaksi kuusten alla piilossa. Meni huippuhyvin!!! Malttoi käyttää nokkaa ja kaikki toi käteen asti. Kovin oli innoissaan, sitä tuskin tarvii edes erikseen mainita. :)