maanantai 28. syyskuuta 2015

Vakautta ja selkeyttä tokoon

Eilen olin Lumon kanssa Oili Huotarin tokokoulutuspäivässä. Jokaiselle koirakolle oli varattu puoli tuntia yksityisopetusaikaa ja puolivälissä päivää pidettiin kaikille yhteinen ryhmätreeni. Kylläpä tuli taas uutta ajateltavaa ja kokeiltavaa! Hyvä että päätin osallistua. Tässä meidän osalta tärkeimmät asiat purettuna kirjalliseen muotoon. Mahdollisimman pikkutarkasti. :D

Päivän aikana käsiteltiin paljon Oilin näkemystä siitä, että koiralle tulisi kertoa että se epäonnistui. Hänen näkemyksensä mukaan koiraa ei kehuta ja sanota "hyvä", jos suoritus ei ollut oikeasti hyvä (sen hetkiseen osaamis- ja vaatimustasoon nähden). Ennemminkin todetaan, että "oho, olipas huono, tehdään uudestaan paremmin". Jos oikeanlaista suoritusta ei meinaa tulla vaikka koiran pitäisi osata, koiraa autetaan ja sanotaan että "näin se tehdään, muistatkos", muttei palkata. Sitten kokeillaan taas, ja palkka ja kehut annetaan vasta suorituksen onnistuessa ensimmäisellä käskyllä kerralla. Tavoitteena selkiyttää koiralle, mitä sen oikeasti tarkalleen pitää tehdä. Koiran motivaatio ei laske jos lakataan palkkaamasta niistä "melkein hyvistä" suorituksista, mutta se laskee jos koira ei tiedä mitä sen pitäisi tehdä. 

Lumon kanssa käsiteltäväksi asiaksi olin valinnut kontaktin kestävyyden ja häiriönsietämisen. Pikkuneiti kiinnostuu ja innostuu niin kovasti kaikesta, että sen on vaikea malttaa pitää kontaktia yhtäjaksoisesti jos ympärillä tapahtuu jotain kivaa. Sillä on kova motivaatio tehdä minun kanssa hommia, mutta vilkkauden takia sen huomio herpaantuu helposti jos vaikka jollain muulla koiralla on kivat leikit meneillään tai kentällä muuta tosi kiinnostavaa. Kovasti kieltäminen saa Lumon kierrokset vain nousemaan ja sähläyksen lisääntymään (eli juuri se toiminta lisääntyy josta yritettiin kieltää). Olen siis tähän asti yrittänyt palkkaamalla rakentaa sille niin suuren motivaation, että sen mielestä minulta tulisi ne parhaat jutut eikä muualle tarvitsisi olla menossa. Osittain on toiminut, osittain ei. Nimittäin eihän me koko ajan voida leikkiä ja riehua, kun välillä pitää harjoitella ihan vaan esimerkiksi sivulla pitkään istumistakin ynnä muuta rauhallista ja tylsää. Sellaisia harjoituksia varten lelupalkka nostattaa Lumon kierroksia liikaa, mutta namipalkka ei vedä vertoja jos samaan aikaan jossakin tapahtuu jotain tarpeeksi kiinnostavaa. Erittäin perustavanlaatuinen ongelma siis, joka on yksi syy sille, miksei olla vielä startattu tokokisoissa.

Saatiin tuohon häiriöihin reagoimiseen tosi hyvin apuja! Päästiin ongelman ytimeen, eli siihen, että Lumo ei tiedä, että tokossa ympäristön huomioiminen ei käy päinsä. Se tietää, että pitäessään minuun kontaktia se saa palkkaa ja meillä on kivaa, mutta kun sen huomio herpaantuu muualle se ei tiedä, ettei se saa suunnata huomiotaan muualle. Se ei tiedä, että ympäristön tapahtumista huolimatta sen pitäisi pitää vakaasti kontaktia. Tätä on varmasti vahvistaneet taipparitreenit, koska niissä nimenomaan tulee koko ajan huomioida ympäristöä.

Tehtiin harjoitusta, jossa Lumo oli käskyn alla minun sivulla ja Oili houkutteli sitä lähtemään mukaansa. Heilutteli namia ihan vieressä ja puheli koiralle että "voi tulehan katsomaan kun ihanaa herkkua täällä". Lumohan oli heti messissä että tulen tottakai jee kivaa. :D Minun tehtävänä oli rauhallisesti suuttumatta, mutta jämäkästi ihan vain kieltää, ja käskeä koira takaisin heti jos se edes katsoi houkuttelijaan päin. Jos ei tehonnut, piti ottaa (edelleen ystävällisesti ja rauhallisesti mutta määrätietoisesti) koiraa pannasta kiinni ja muistuttaa, että "etkös kuunnellut, nyt pitää olla sivulla". Pannasta ottaminen katkaisi koiran häseltämisen ja sai sen rauhoittumaan ja kuulolle. Lumo ei tästä ahdistunut, vaikka toki alkuun oli vähän hölmistyneen näköinen. Palkkaa ja kehuja tuli vain, jos koira käskyn saatuaan ei herpaantunut. Ei siis silloin, jos käänsi huomionsa takaisin jo herpaannuttuaan. Eli palkattiin siitä, kun se ei lähtenyt huomioimaan ärsykettä.

Hetken aikaa kun tehtiin harjoitusta, niin kyllä Lumo sitten ihan oikeasti kykeni pitämään kontaktin. Kyse oli vain siitä, että sen piti tajuta, ettei oikeasti saa lähteä houkutuksen tielle. Ja minun piti oppia se sille kertomaan rauhallisesti ja loogisesti, jotten vain nostata sen kierroksia, vaan rauhoitan ja vakautan. Samankaltaista harjoitusta tehtiin myös niin, että käskin Lumon istumaan eteeni, ja Oili koitti saada sen huomiota ja käskeä sitä maahan. Jonkin aikaa siinä värkättiin, kunnes Lumo hoksasi pysyä hievahtamatta istumassa häiriöstä huolimatta. Hyvä treenihetki oli myös porukalla tehdyn paikkamakuun lopetushetki, kun muut palkkasivat koiriaan leikillä ja minä vain namilla sivulle, kontaktia edelleen vaatien. Nyt noissa kaikissa harjoituksissa Lumon piti olla paikallaan, mutta myöhemmin sama homma voidaan toteuttaa esim. seuraamisen yhteydessä niin, että joku houkuttelee sitä omille teilleen.

Oilin mielestä Lumo menee lelupalkasta vähän liian sekaisin, kun taas namipalkan avulla saa vahvistettua juuri sitä vakautta, jota se tarvitsee. Hänen mukaansa minun ei missään nimessä tarvitse yrittää "järjestää koiralle parempia bileitä kuin muilla", vaan voin vaatia koiraa jättämään muiden leikkisessiot huomiotta ja palkata itse namilla kun se siitäkin kuitenkin palkkaantuu hyvin ja sen eteen tekee yhtälailla iloisesti hommia. Sinänsä simppeliä ja loogista. Sen verran hyvin tuolla koulutuksessa Lumo vastasi näihin toimintatapoihin, että varmasti aivan täysin ratkaistavissa on tämä meidän probleema. Muutenkin Lumo sai kehuja, että on tosi kiva ja hyvinkin potentiaalinen toko-tolleri. Vielä kun osais tollasta tättähäärää opettaa! :D Tässä koiraharrastuksessa riittää kyllä opittavaa, mutta on huippua oivailtaa uusia juttuja. Nyt ei muuta kun laittamaan uusia oivalluksia käytäntöön!

perjantai 25. syyskuuta 2015

Vielä ehtii jäljestää

Kesällä jossain välissä kerroin meidän aktiivisista mejä-treenailuista. Into ja aktiivisuus lopahti hetkeksi, kun en onnistunut saamaan koepaikkaa kuluneelle kesälle. Nyt syksyn saavuttua herättiin taas tekemään jälkiä, kun vielä ehtii ennen lumen tuloa. Eilen käytiin vetämässä ja tänään ajamassa jäljet Kiiralle, Lumolle sekä Iidan Mysli-kelpielle. Kaikille tehtiin sellaiset aika lyhyet itseluottamuksenvahvistusjäljet. Jokaisen jäljessä oli vain yksi kulma, jolla makaus. Kun kerran oli niin lyhyet jäljet, niin päätettiin videoida suoritukset kokonaan.

Lumo oli ihan fiiliksissä. Minun mielestä eteni sopivalla vauhdilla. Kulmassa ajautui jotenkin vähän ohi ja teki lenkin jäljen sivussa. Koko ajan silti etsi jälkeä ja löysikin sille takaisin. Hieman autoin parissa kohdassa pysähtymällä, ettei päässyt ajautumaan liian kauaksi jäljestä. Mitään sanallisia apuja tai käsimerkkejä tms. en antanut aloituksen jälkeen koko jäljellä. Lumo palkkautui kovasti sorkan löytymisestä, ja vielä extrana oli sorkan ja sammalen alle piilotettu rasia, jossa ruokapalkka. Lopuksi kokeilin saada Lumon kantamaan sorkkaa, mutta oli se niin painava että vähän oli hankalaa. :D


Olipas iso ja vaikea kantaa!



Kiiran jäljellä meni ilmeisesti paljon joitakin muita hajuja, sillä se ei meinannut pysyä jäljellä. Välillä oli ihan kivoja (lyhyitä) pätkiä, mutta herpaantui helposti ja loikki ihan vääriin suuntiin. Mikä lie nenää vei, sillä tämän kesän aiemmat jäljet se on mennyt päättäväisenä jälkitarkasti. Ensin en edes meinannut viitsiä laittaa Kiiran videota tänne, mutta mitäpä sitä turhia kaunistelemaan. Eiköhän niitä huonoja päiviä ole kaikilla. Koitetaan saada videolle Kiiralta parempaa työskentelyä toisella kertaa. Kiiraa sorkka ei niin hirveästi motivoi, joten sorkan alle oli piilotettu Kiiran lempilelu frisbee. Siitä kyllä sitten palkkaantui, joten käytetään sitä toistekin tähän.





Kaipaisin kyllä kovasti kokeneempien vinkkejä mejä-treenailuihin. Niin että hei, jos tätä sattuu lukemaan joku vähän kokeneempi (meihin verrattuna siihen ei paljoa tarvita) mejäilijä, niin ei muuta kuin omaa tietoutta ammentamaan vaikkapa tuohon alle kommenttiboksiin! ;-D

maanantai 21. syyskuuta 2015

Taas treenipäivistä

Voisin ottaa tavaksi kirjata treenipäiväkirjaa ohjatuista treeneistä. Meillä on tokot ja rallyt peräkkäisinä päivinä, joten treenirustailut on helppo niputtaa yhteen postaukseen. Pakko aina kirjoittaa mahdollisimman pian treenien jälkeen, muuten unohtuu mitä tehtiin.

TOKO

Ohjatulla pisteellä ruudun alkeita. Lumolle tämä oli eka kerta. Vietiin lelu yhdessä koiran kanssa ruutuun, sitten heti reilusti matkaa ja lähetys lelulle "ruutuun"-käskyllä. Ennen lähetystä hetsasin vähän kuiskimalla "missä ruutu?". Jospa oppisi sitten bongaamaan ruudun tuon avulla. Kun koira pääsi lelulle, isot kehut ja juoksin perässä leikittämään sitä ruudussa. Vähän hämmentyi alkuun kun juoksin perään, muttei pahasti. :) Tehtiin muutama kerta lähetystä eri suunnista. Hyvin aina meni.

Itsenäisesti seuraamisen liikkeellelähtöjä. Vaikeinta Lumolle on, jos pitää pitkään olla sivulla katsekontaktissa ennen liikkeellelähtöä. Tarvittaisiin kestävyyttä katsekontaktin pitämiseen, sillä nyt kääntyy välillä katselemaan muiden treenaajien touhuja. Nostaa kyllä itse katseensa takaisin, ja siitä palkkailin naksun kanssa. Täytyy kyllä nyt palkkailla enemmän kontaktin kestostakin, eikä pelkästään kontaktin ottamishetkestä. Tässä kävi pikku vahinkokin, kun kääntyi katselemaan treenikaverin leikkiä kentän toisella puolen, ja sehän näytti niin kivalta että yritti karata mukaan karkeloihin. Kääntyi sitten takaisin puolimatkassa, onneksi. Hitsi! Koitin sen jälkeen itse palkkailla lelulla aika paljon, että hoksaisi minulta tulevan ne parhaat bileet. :)

Hiukan naksuttelin siinä sivussa merkin kiertoa ja koitin olla antamatta vartaloapuja yhtään. Kivasti meni, tosin matkaa merkille oli ehkä vasta pari metriä parhaimmillaan.

Paikkamakuussa meni maahan ekalla käskyllä ilman apuja, kun sitä on nyt viikon aikana kovasti vahvistettu. Tehtiin kaksi tosi lyhyttä paikkamakuuta. Ekalla kerralla lopuksi nousi kyllä käskystä sivulle, mutta pomppasi heti takaisin maahan... ja uudestaan... ja taas. :D Niin. Tosiaan ollaan niitä maahanmenoja vahvistettu. :D Noh, tokalla paikkamakuukerralla nousi ja pysyi kerralla silloin kuin pitikin.

Muita huomioita: Lumo on jo jonkin aikaa merkkaillut vähän väliä ja treeneissä näkyy pientä haihattelua. Juoksut on varmaan siis tulossa, mutta kuka tietää milloin. Viimeksikin se teki niitä tooosi kauan. Suunnitelmissa olisi kisata nyt syyskaudella, mutta katsellaan puuttuuko luonto peliin. :D


RALLY-TOKO 

Tällä kertaa tutustuttiin muutamiin ylempien luokkien vähän temppumaisempiin liikkeisiin. Oli hyppyä, merkille menoa, peruuttamista edessä ja sivulla sekä pyörimistä vierellä. Tosi kivasti Lumo hoksaili uusia juttuja. Pyöriminen ei meinannut ensin onnistua, en vain saanut sitä pyörähtämään millään. Saatiin sitten huippuvinkki naksutella hetki pyörimistä niin, että etutassut on ympäri käännetyn pesuvadin päällä ja takajaloilla menee vadin ympäri. Sen Lumo hoksasi nopeasti, ja sen jälkeen onnistui sivulla pyöriminenkin heti. Koira taisi hoksata, että sillä on takajalat. :D

Lopuksi tehtiin rataa, jossa pääosin tuttuja kylttejä. Varsinaisissa liikkeissä ei suurempaa ongelmaa, hiomista lähinnä. Tiukoissa ympäri käännöksissä koira meinaa istua vaikkei saisi ja eteentulossa asettuu vinoon. Ei siis mitään älyttömiä probleemia. Ekaa kertaa rataa mennessämme Lumo kuitenkin keskittyi tosi huonosti, haahuili ja haisteli. Kuulemma itsekin siinä häselsin ja kiirehdin, joten toka yrittämällä keskityin olemaan rauhallisempi ja hengähtämään pysähdyskohdissa. Heti oli koirakin skarpimpi ja palkkailin sitten sopivissa väleissä. Kylläpä opittiin taas uutta!

Terveydeksi!

On taas aika päivittää tänne meidän koirien tilannetta terveysasioiden suhteen. Aiemmista terveystilannepostauksista on ollut helppo tarkistaa asioita jälkeen päin, joten pidetään yllä tätä tapaa näistä jutuista tänne kirjoitella.

Kuvituskuvina kesän ajalta kertyneitä otoksia sieltä täältä.

Kiiran maha on ollut nyt noin vuoden kohtalaisen rauhallisena. Se syö (jäätävän kallista) Royal Canin anallergenic -nappulaa ja säännöllisesti sekaan vähän raakalihoja, ei kuitenkaan joka aterialla. Ruokavalio on ollut pakko pitää todella tasaisena ja muuttumattomana. Selvästi sillä jokin ruoka-aineallergia on, sillä vähän aikaa sitten kokeilin jotakin ihan perus eläinkaupan nappulaa lisätä vähitellen allergiaruuan sekaan ja Kiiran tassunpohjat alkoivat parissa päivässä tulehtua. 


Allergiaruuassa ei ole oikein mitään, proteiinitkin on jostain ihme höyhenistä tehty. Vähän tuntuu, että karvanlaatu on tuon ruuan myötä hiukan heikennyt. Mieluummin syöttäisin vaikka täysin raakaruokaa Kiirallekin, mutten uskalla alkaa fiksaamaan ruokavaliota. Pelottaa, että mahakipuiluoireet taas pahenevat. Nykyään sillä on ollut (näkyvää) mahakipuilua silloin tällöin hetkittäin, ja ne on menneet ohi nopeasti zitac-happosalpaajalääkkeen puolikkaalla. 


Kipuilu tuntuu olevan ikään kuin jotain stressiperäistä närästystä. Keväällähän Kiiran maha tuli kipeäksi sen jälkeen, kun se oli ollut mukana tokotreeneissä (hermoili vierasta treeniporukkaa). Kotona ruokintatilanteita on pitänyt rauhoittaa, sillä joskus Kiira-raasu on vetänyt ruokaa henkeen hermoillessaan sitä, että Lumo on syötyään oman ruokansa tullut Kiiran viereen kärkkymään, milloin saisi tarkistaa Kiiran kupin (vaihtavat aina kuppeja syötyään omansa tyhjäksi). Ruuan "väärään kurkkuun menemisestä" on aiheutunut mahakipuilua. Toisaalta, ei sen maha aina tule kipeäksi stressitilanteista. Onneksi.

Lumon terveysasioista ajankohtaisin on se, että pikkuneiti kävi jokin aika sitten virallisissa terveystutkimuksissa. Kyynärät ja polvet olivat kummatkin 0/0, lonkat C/B. Selkätuloksina VA0, SP0 ja LTV1.


Lumon sisaruksista kaikilla on tähän mennessä lonkat olleet A/A-paria, joten Lumon lonkkatulos vähän yllätti. En oikein vieläkään tiedä, miten tuohon suhtautua. Toisaalta ei pitäisi olla mitään meidän elämään vaikuttavaa ongelmaa tuossa C-lonkassa, mutta vähänhän se silti huolettaa. Samoin tuota selän LTV1-tulosta ensin säikähdin, mutta hetken googlailtuani sain selville, että nykytutkimuksen valossa sen ei pitäisi aiheuttaa oireita.


Täytyy olla onnellinen, ettei kuvista löytynyt mitään pahempaa! Vaikka noiden tulosten pitäisi olla sinänsä harmittomia, eivätkä aiheuta rajoituksia meidän harrastuksiin, niin luultavasti tulen kuitenkin vähän huolta kantamaan ja tarkkailemaan Lumon liikkeitä tarkemmin. Onneksi meidän harrastusrepertuaariin ei kuulu agility, sillä se on ehkä ainoa laji jonka suhteen olisi jouduttu miettimään, uskaltaako jatkaa vai ei. Lumo kuitenkin olisi agilityssä pienikokoinen maxi.

Kutinat on Lumolla pysyneet aisoissa raakaruualla. Ei se ihan täysin kutinaton ole, mutta ei kyllä tarvitse mitään lääkitystäkään. Raapiminen ja hankaaminen on ihan satunnaista ja toooosi pientä vuodentakaiseen verrattuna. Silloin se oli jatkuvaa, voimakasta, pakonomaista ja kutina selvästi häiritsi koiraa lähes koko ajan. Toivottavasti hyvä tilanne jatkuu. Tosin nyt selvitellään sitten, miten saataisiin vältettyä Lumolla ajoittain ilmenevä närästys. Googlettelu kertoi, että närästystä voi aiheuttaa melkein mikä vaan ruuassa. Yksi epäilys on Lumon kohdalla runsas rasvan määrä. Se on nimittäin saanut aika paljon erilaisia rasvoja ja öljyjä ihon kuntoa parantamaan ja jotta vähän lihoisi. Täytyy jatkaa selvittelyjä tämän suhteen...


keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Tokot ja rally-tokot

Tähän väliin vähän treenipäiväkirjaa Lumon viimeisimmistä ohjatuista harkoista.

TOKO

Noutokapulan pitoa tsekkailtiin. Vähäsen sillä on levoton suu, ei kuitenkaan pureskele. Kai se on tuollaisella vilkkaalla koiralla, että kun muuten pitää pysyä paikallaan niin joku osa kropasta kuitenkin on pakko pitää liikkeessä, nyt siis suu. :D Vinkkejä suun rauhoittamiseen: paljon lyhyitä pitoja ja niistä palkkaa, palkka voi olla polvella näkyvissä jos itse kyykyssä, voi tukea varovasti kädellä leuasta, kapulaa ei saa antaa liian syvälle suuhun, kapulan kantamista voi tehdä esim. seuraten niin on muutakin mihin keskittyä kuin pito.

Paikkamakuussa pysyi kyllä varsinaisen paikallaoloajan hienosti, mutta sivulta maahanmeno tökki. Ehkä olen liikaa aina antanut käsiapuja, kun ekalla käskyllä ilman apuja ei meinaa tollerin päässä piuhat yhdistyä. Tähän läksyksi tehokuuri maahanmenoja ilman vartaloapuja, ja kaikissa liikkeissä huomion kiinnittämistä apujen pois jättämiseen. Taas pitää myös muistutella, että maasta ei pompata ylös kun alan palkkaamaan. Kesän mittainen tokotauko näkyy, vähän ollaan ruosteessa. :) Vinkkejä: paljon maahanmenoja eri paikoissa ja ilman käsiapuja, palkkausta voi kokeilla namialustalle/maahan koiran eteen niin että koiralla ei houkuttaisi niin paljoa pompata namikäden perään. 

Merkin kiertoa tehtiin itsenäisellä pisteellä. Lumo ei ollut tätä ennen tehnytkään. Hoksasi nopeasti, mutta taas tukeutui kovasti vartaloapuihin. Pitääpä nyt kiinnittää huomiota siihen, että oppisi rohkeammin tarjoamaan toimintaa itse. Nopeasti se kuitenkin oppii.

RALLY-TOKO

Tulipa huomattua, että kesätauon aikana seuraaminen(kin) on päässyt vähän ruostumaan. Ihme haahuilua, eikai sillä vielä juoksut ole tulossa!? Tietty taippari- ja metsästyshommissa ei ole tarvinnut seurata katsekontaktissa, mutta eipä niissä hommissa käytetä samaa käskyäkään. Nooh, hetken muistuttelulla homma lähti toimimaan vähän paremmin, joten tätäkin pitää nyt vaan treenata, erityisesti liikkeellelähtöjä. Treeniradalla useimmat kyltit sisälsivät tokosta tuttuja juttuja vähän erilaisina variaatioina. Kivaa vaihtelua! 

Sivulta eteen tulossa Lumo meinaa jäädä vähän vinoon vasemmalle päin, koska on niin lukkiutunut tokossa vasemmalle sivulle. Tähän voisi auttaa seinän vieressä treenailu, tai että opettaa sen tulemaan myös oikealle sivulle niin ei tiedä kumpaan suuntaan edestä käsketään tulla. Oikealta takaa sivulle tulo sujui hienosti, sitä oltiinkin kotona harjoiteltu. Tiukoissa käännöksissä ja ympäripyörähdyksissä Lumo meinaa herkästi istua, joten minun pitää liikkua nopeammin ja välttää töksähtelyjä.

Rutiinia pitää kyllä tässä lajissa saada siihen, että muistan mitä mikäkin kyltti tarkalleen tarkoittaa. Vähän väliä piti hetken aikaa tuumailla edellisellä kyltillä, että mitä tuolla seuraavalla pitikään tehdä. Vaikka rataan oli tutustuttu. Eiköhän se siitä. Kivaa hommaa. :)

maanantai 14. syyskuuta 2015

Mökillä metsällä

Ihana oli käydä taas mökillä. Kelit oli kohdillaan ja puut alkaa olla jo nätisti ruskassa.


Ohjelmassa oli lintu- ja jänisjahtia. Minä kuljin mukana koiranohjaajana kun kanalintuja etsittiin Lumon kanssa. Lintuja nähtiin muutama, mutta ovelasti karkasivat aina tiheän puuston taakaa kauemmas. Oli kuitenkin kiva huomata, että Lumo selvästi tiesi mitä ollaan etsimässä. Huomattiin kyllä myös, että tositilanteet kuumuttavat sitä niin paljon, ettei meinaa malttaa noissa tilanteissa totella luoksetulokäskyä. Nyt siis pillillä luoksetulot ja pysäytykset tehotreeniin! Oikeastaan pitää olla ihan tyytyväinen että lintuja ei tippunut, niin koira ei ainakaan saanut karkailusta noutoa palkaksi.


Tyhjin käsin ei kotiin tarvinnut lähteä, vaikkei lintuja tullutkaan. Porukassamme oli mukana tomera jäniskoira, jonka ajosta isäntä ampui jäniksen. Taisi innostua hommasta, kun heti se täällä jo haaveilee omasta jäniskoirasta... Huhhuh, kyllä kaksi koiraa riittää tähän talouteen nyt. Sitä paitsi Kiira on aika kiihkona jäniksiin, joten olisi hauska joskus kokeilla kauanko se jaksaisi ajella jos ihan luvan kanssa saisi jahdata. :D


Kiira oli reissussa mukana seuraneitinä. Se odotteli mökillä kun kuljettiin metsällä, mutta pääsi muuten sitten uimaan ja juoksemaan ulkona. Tiesin jo etukäteen, että se stressaisi vieraiden (ihminen ja koira) takia aika kovasti, ja alkuun stressasikin (mm. ekana yönä piti meitä hereillä ihan kiitettävän raivostuttavalla vinkunalla). Hiljalleen kuitenkin tottui tilanteeseen. Kiira oli siis koko ajan eri tilassa kuin mukana ollut sille vieras koira. Toisaalta hyvä että Kirppu sai taas kokemuksen siitä, ettei mitään kamalaa tapahtunut. Toisaalta tiedän, ettei se ikinä tule oppimaan stressaamattomaksi, joten en mielelläni sitä usein vie kovin stressaaviin tilanteisiin. Se ei niistä nauti, ja varmasti vie stressiherkältä koiralta hetken aikaa palautua hermoilusta. Onneksi on useimmiten mahdollista järjestää sen elämästä suht tasaista ja yllätyksetöntä, niin pysyy rouvan mieli levollisena. :)


maanantai 7. syyskuuta 2015

Talvilajien vuoro

Kesäkausi taitaa olla kohta paketissa. Ennen lumien tuloa meinataan käydä vielä useampaan otteeseen metsällä ja treenata vähän mejää. Hiukan jäi harmittamaan, ettei tälle kesälle saatu mejäkokeeseen paikkaa. Tunkua tuntuu niihin olevan, mutta jospa ensi kesänä sitten. 

Lumo harjoittelee maastoutumista lintupassissa
Talvellakaan aktiiviharrastaja Lumo ei kerkeä liikaa lepäilemään. En osannut päättää hakisinko sen kanssa talvikaudelle toko- vai rally-tokoryhmään, joten laitoin haut kumpaankin... ja päästiin kumpaankin. :D Ekat rallytreenit olivat jo ja kylläpä meni kivasti. Rääpäle oli oikein pätevänä, kuin vanha tekijä. Ja taas kaikki luulivat sitä pennuksi, heh. Kasvaakohan se ikinä aikuiseksi? Kotiläksynä mulle tutustua tarkemmin sääntöihin, Lumolle kotiläksyksi opetella tulemaan suoraan eteen istumisessa ja muistutella liikkeestä maahanmenoa paremmin mieleen.

Tokotreenien alkamista odotellaan myös innolla. Ihana päästä viikottain treenaamaan ohjatussa ryhmässä. Aiemmin ollaan treenattu vain itseohjautuvassa ryhmässä. Kesä ollaan oltu totaalisella tokotauolla ja nyt olisi tarkoitus vihdoin hioa varmuutta liikkeisiin ja uskaltautua kokeeseen. Alkaa jo kyllästyttää tämä oma nynnyily. Kauhea kynnys startata ekan kerran, vaikkei mitään syytä. Kaikenlaisia ongelmia sitä ihminen itselleen kehittääkin... Onneksi työpari sentään osaa ottaa rennosti, kuten kuvasta näkyy:


perjantai 4. syyskuuta 2015

Taipparit läpi!!!

Tähän kohtaan riehakkaat voitontanssit ja tuuletukset! Ne ihan oikeasti meni läpi, jee! :)

Käytiin siis Lumon kanssa keskiviikkona Haukiputaan iltakokeessa. Ilmeisesti tehtiin treenatessa jotain oikein, koska selvästi Lumolla oli nyt jokin lamppu syttynyt homman suhteen. Se teki niin hyvää työtä läpi kokeen, etten vieläkään oikein meinaa uskoa. Upea pikkukoira!

Tässä arvostelu:

Sosiaalinen käyttäytyminen: Suhtautuu myönteisesti vieraisiin ihmisiin ja koiriin. Hyväksytty.

Uimahalu: Syöksyy innokkaasti veteen, ui vauhdikkaasti ja noutaa linnut ohjaajan läheisyyteen. Hyväksytty.

Hakuinto: Aloittaa haun hyvällä innolla kattaen aluetta mukavasti, saaden riistoja talteen. Jaksaa hyvällä innolla tehtävän loppuun asti. Hyväksytty.

Noutohalu: Ottaa oma-aloitteisesti linnut sekä kanin. Hyväksytty.

Nouto-ote: Hieman pinnalliset otteet linnuista sekä kanista. Hyväksytty.

Palauttaminen: Palauttaa riistat ohjaajan läheisyyteen suoraviivaisesti. Palauttaa kanin ohjaajalleen. Hyväksytty.

Reagointi laukaukseen: Tarkkaavainen, rauhallinen. Hyväksytty.

Itseluottamus ja aloitekyky: Suoriutuu tehtävästä toisella yrittämällä. Hyväksytty.

Yhteistyö: Hyvä. Hyväksytty.

Yleisvaikutelma: Innokkaan ja vauhdikkaan oloinen koira, joka suoriutuu hyvin vesityöstä. Koira esittää tänään hyvää ja vauhdikasta hakutyötä saaden mukavasti riistoja talteen. Kokeen lopuksi koira suoriutuu jäljestystehtävästä. Hyväksytty.


Matkalla koepaikalle mulla oli ihan hyvä fiilis, vaikka vähän tietty jännitti. Kovin varma olo ei silti tainnut olla, sillä en esimerkiksi ottanut evästä mukaan koepaikalle, kun ajattelin että eikai siellä nyt niin kauaa mene, kun tuskin jäljelle päästään... Hieman alkoi loppuillasta jo heikottaa. :D Vähän jännitin etukäteen sitä, kestääkö Lumon motivaatio pelkällä kehupalkalla, kun on viime taippareiden jälkeen saanut namipalkan varmaan jokaisesta riistanoudosta. Turha huoli oli sekin. Nameja mulla ei ollut edes mukana koko koereissulla, ja silti Lumo teki hommia täysillä. Säästelin kehuja aina siihen vaiheeseen, kun sain siltä riistan otettua. Siinä kohti kehuin niin vuolaasti kuin pystyin ja tsemppasin sillä uuteen noutoon.

Vesityö on sen lemppari ja siinä en edes epäillyt olevan ongelmaa. Hakuruudussa toi variksia ihan hirmu kivasti! Ei jäänyt roikkumaan variksille, vaan nappasi suuhun ja lähti tuomaan. Otteet oli tosi hyvät verraten siihen mitä ne on alkujaan olleet. Kaikki riistat tosin tiputti maahan mun lähelle, eikä käteen asti, mutta eipä me olla nyt niitä palautuksia hiottukaan. 

Kun Lumo lähti jo kolmatta varista hakemaan innokkaasti ja määrätietoisesti, mietin että alan kohta nauramaan ääneen, kun homma sujui niin hienosti. :D Kerran ajautui lähetyspaikan taakse varislaatikolle, josta piti käskeä pois ja lähettää uudelleen ruutuun. Arvasin, että neljä varista ei riitä tuomarille, ja viidennelle lähettäessäni alkoi jännittää, että toivottavasti ei nyt tule tässä vaiheessa enää mokailuja. Hienosti toi viidennenkin ja tuomari käski vihdoin kytkeä koiran. Huokaisin helpotuksesta ääneen ja tuomaria nauratti. :) Sitten vain jälkeä odottelemaan.

Jäljelle lähtiessä Lumo oli ihan kiihkona menossa. Päästin irti kun sai hajun ja sehän paukkasi heti niin täysillä etsimään että meni jäljestä ohi. Teki pitkän kierroksen vapaata hakua jossain näkymättömissä, mutta lopulta palasi näkösälle etsimään jälkeä uudelleen. Tuomarin kehoituksesta näytin alun uudestaan, ja lähti vähän tarkemmin. Taas viipyi tovin ja koitin vain ajatella kuulemaani mantraa, että "kaikki on niin kauan hyvin kun koiraa ei näy". Sieltä se lopulta tuli kania tuoden. Voi että olin koirasta ylpeä! 

Tällaiselle ensimmäisen noutajan omistajalle tämä oli nyt kyllä hienolta tuntuva saavutus! Etenkin, kun treenaaminen ei ole ollut ihan mutkatonta. Nyt sitten uusia haasteita kohti!