Tuumaustauko

Meillä vietetään pientä pakollista tuumaustaukoa treenailuista. Lumo kävi sterilointileikkauksessa vajaat kaksi viikkoa sitten. Samalla korjattiin se sen pieni napatyrä, joka siis on ollut ihan harmiton. Eläinlääkäri suositteli, että korjataan se nyt kun sitä seutua muutenkin ronkitaan. Eipähän tarvitse sitten tehdä uutta operaatiota, jos tyrä olisi joskus ruvennut vaivaamaan. Kuulemma iäkkäillä koirilla vatsalihasten löystyminen voi joskus johtaa napatyrän oireiluihin. Lumon leikkaushaava on siis napatyrän korjauksesta johtuen vähän pidempi kuin normaalisti sterilointileikkaushaava.

Raasuli nukkuu lääketokkuraa pois.

Leikkaus meni hyvin. Tokkurasta selvittyään Lumo ei ole omasta mielestään ollut yhtään sairas, saati sitten sairasloman tarpeessa. Nyt sitä vasta tajuaa, kuinka nopealiikkeinen ja pomppivainen koira Lumo onkaan, kun liikkumista on pitänyt yrittää rauhoittaa ja rajoittaa. Virtaa on selvästi kertynyt kun ei pääse irroittelemaan vapaana. Ollaan kyllä onnellisia kun saadaan tämä toipilasaika kunnialla ylitettyä!

Toimelias typykkä oli yöllä rimpuillut irti suojapaidasta. Tämän jälkeen se on aina kiinnitetty kaulurin pantaan, että pysyisi päällä.

Mitäs muuta meille sitten? Kevättä kohti mennään ja olo on kuin pimeästä luolasta valoon kömpineellä otuksella, joka hieroo silmiään talvihorroksen jäljiltä. Ah, valoa! Alkuvuoden toko- ja rallytoko-treeneihin ollaan päästy aika huonosti kaikkien muiden menojen ja omien sairasteluiden takia. Itse kävin kuitenkin koulutettavana treenihallilla ilman koiraa pari viikonloppua, nimittäin arkitottelevaisuuden koulutusohjaajakurssilla. Mielenkiintoinen kurssi, jolta sai taas uutta ajateltavaa. Kesäkaudelle onkin sitten tiedossa omien treenien lisäksi muiden kouluttamista.

Kovasti odotellaan kesää, mutta hetkonen taitaa mennä ennen kuin nämä kinokset sulavat. Siihen asti pyritään nauttimaan talven suomista mahdollisuuksista, kuten Kiira tässä näyttää:

Uutta vuotta!

Niin on taas kerran joulut ja vuodenvaihteet lusittu. Mukava ja rentouttava joululoma oli minulla ainakin. Koirilla sen sijaan pientä sairastelua: Lumo poti muutaman päivän kennelyskää ja Kiira on joutunut hengailemaan kaulurin kanssa parin tulehtuneen finninsä takia. Ei siis onneksi kuitenkaan mitään maatakaatavaa.

Pitäisikö nyt sitten kirjoittaa perinteisesti koontia viime vuodesta? Noh, jospa lyhyesti. 

Lumo harrasti vuonna 2015 useampaa lajia. Erityisen onnellinen olen taippareiden läpäisystä sekä tokokisoista saamastamme ALO1-tuloksesta. Mejäkoepaikkaa ei valitettavasti saatu, mutta mejää treenailtiin, kokeiltiin vesipelastusta ja aloitettiin rally-toko. Ainiin ja saihan se karvaton rimpula näyttelyistäkin ekat ERI:nsä. Syksyllä Lumpero kävi metsällä ja nautti siitä täysillä. Virallisissa terveystutkimuksissakin Lumo ehti käymään, ja vaikkei tulokset ihan täysin priimaa kaikilta osin olleetkaan, niin ei niissä onneksi näkynyt mitään meidän elämään tai harrastuksiin vaikuttavaa häikkää. Allergiakutinatkin on pysyneet poissa ja Lumo on ollut iloinen ja helppo kaveri arjessa. 

Kiira jatkoi varhaiseläkettään virallisista harrastuksista, mutta treenaili vuoden aikana mejää ja silloin tällöin kotitokoa. Onnellinen olen siitä, että se on sekä fyysisesti että henkisesti (voiko koirasta niin sanoa? :D ) pysynyt meidän arkielämän menossa mukana. Tuolla fyysisellä puolella tarkoitan esimerkiksi sitä, että Kiiran mahakivut ovat pysyneet kurissa, vaikka uhkarohkeasti vaihdoimme hiukan edullisempaan ruokaan (ennen söi RC Anallergenic -nappulaa, nyt saman merkin Hypoallergenic). Pari päivää maha vaikutti hiukan kipeältä ruuanvaihdon yhteydessä, mutta asettui sitten. Henkisellä puolella tarkoitan, että Kiiran stressailut, epäluuloisuudet ja reagoinnit ovat pysyneet sillä tasolla, että kaikki arkielämän tilanteet on pystytty järjestelemään sujuviksi. Nyt vanhemmalla iällä Kiiran on ikään kuin vaikeampi hyväksyä uusia ihmisiä samalla tavalla kuin se nuorena teki, ja se aiheuttaa välillä haasteita. Nuorena Kiira muisti kaikki lyhyestikin tapaamansa ja hyväksymänsä ihmiset pitkänkin ajan päästä kohdatessaan heidät uudestaan. Nykyään näyttää siltä, kuin uudet ihmiset eivät enää jäisi niin hyvin mieleen, ja Kiira suhtautuisi heihin uudestaan kohdatessaan kuin outoihin, eli pääsääntöisesti epäluuloisesti. Liekö vanhuus alkaa jo hiljalleen painaa. Helpottaakseni sekä Kiiran että myös omaa stressiäni Kiira rajataan joissakin tilanteissa (esim. joidenkin vieraiden kyläillessä) toiseen huoneeseen, eikä sitä oteta mukaan sellaisille reissuille, joille koiran pystyisi ottamaan, mutta jotka olisivat Kiiralle luultavasti turhan stressaavia. On suuri onni, että tähän mennessä on tarvittaessa aina löytynyt luotettava ja Kiiralle tuttu hoitaja. Pääosin kuvailisin Kiirankin vuoden sujuneen hyvin.

Vuodelle 2016 toivon molemmille koirille terveyttä ja että meidän koira-arki sujuisi mukavasti ilman suurempia vastoinkäymisiä. Kiira jatkakoon eläkettään harrastusrintamalta, mutta Lumon suhteen olisi muutamia tavoitteenpoikasia. Tähtäimessä on vuoden aikana startata tokon AVO-luokassa ja käydä ensimmäiset startit rally-tokossa ja mejässä. Jos se keksisi turkin kasvattaa, niin voisin sen johonkin näyttelyynkin viedä. Lisäksi Lumon tavoitteena on treenailla kesällä vesipelastusta ja syksyllä saada uusia oppimiskokemuksia metsästysreissuilta. Eiköhän siinä ole tavoitetta riittämiin, ja jos jotain muuta vielä keksitään, niin se on sitten vaan plussaa!

Vepe-kipinä ja linnustuskauden aloitus

Tänään olin apuohjaajana vesipelastuksen soveltuvuuskokeessa Iidalle ja Mysli-kelpielle. Muutamissa treeneissä olin ollut mukana, jotta tiesin mitä tehdä. Apuohjaajaa tarvitaan vepessä siis sellaisissa liikkeissä, joissa toisen täytyy olla rannalla ja toisen veneessä. Alemmissa luokissa apuohjaaja saa olla omasta takaa, muutoin tehtävän hoitaa koetoimitsija. Oma apuohjaaja saa ohjata ja käskyttää koiraa kuten varsinainen ohjaajakin. Mysli hoiti homman kotiin (mistä ei ollut epäilystä) ja ohjauksetkin menivät nappiin kun tuloksena täydet 100 pistettä, jee!

Vepe-treeneissä ja kokeessa mukana ollessa olen päässyt tutustumaan tuohon lajiin ja hups vaan on kipinä iskenyt! Tosi kivaa ja olisi varmasti Lumolle mielekästä touhua. Ja eipä hullummat oltavat olleet tänään Kemijärven kokeessa ihmisilläkään paistatellessa näissä maisemissa:

Mysli hakee hukkuvaa

Tästä taitaa tulla meille yksi uusi kesälaji! Harmi, että kipinä iski näin loppukesästä. Katsellaan josko ehdittäisi vielä pohjustamaan alkeita ennen kuin ilmat kylmenevät liikaa. Meillä alkaa näitä kesälajeja kertyä kun taipparitreenailut ja mejä keskittyvät myös sulan maan ajalle. Jospa talvella jaksettaisiin sitten tankata tokoa.

Syksyä kai tämä vuodenaika kohta alkaa olla ja Lumo on päässyt korkkaamaan jo linnustuskaudenkin. Se oli yhden aamun passittamassa kyyhkysiä ja kuulemma oli osannut olla tosi hienosti rauhassa. Pudotuksia ei ollut tullut ennen kuin päivemmällä, jolloin Lumo oli ollut muun väen mukana mustikassa. Oli kuitenkin sitten myöhemmin saanut tutustua kyyhkyyn ja kantaa sitä. Taisikin päästä nyt ekaa kertaa kosketuksiin kyyhkysaaliin kanssa.

Lumon ollessa reissussa isännän kanssa on Kiira saanut muutaman päivän nauttia laatuaikaa ainoana koirana. Ja se on kyllä tosiaan nauttinut. Miettinyt varmaan taukoamatta, että "Kerrankin saa olla rauhassa!" Kiirasta tulee ilman Lumoa ollessaan leikkisämpi ja kontaktinhakuisempi. Ei ole ketään rääpälettä viemässä kaikkia leluja ja huomiota. Onneksi välillä tulee näitä ajanjaksoja, että kumpikin koira saa hetken nauttia ainoana koirana olosta.

Oivalluksia vesinoudon palautuksista ja kuvia kalalta

Lumon vesinoutojen palautuksissa on ollut pientä viilaamista, vaikka taippareita varten ne ovatkin olleet kai jo riittävän hyviä. Eilen löydettiin palautusten parantamiseen ratkaisu, joka ainakin nyt vaikutti toimivalta. Se ratkaisu on tennispallo! 

Viilaamisen varaa on ollut siinä, että Lumo pyrkii nousemaan rantaan hieman minusta sivussa, kun pitäisi tulla suoraan luo. Rantaa pitkin minun luo hipsiessään se on joskus sitten jäänyt välille ravistelemaan turkkiaan ennen kuin tulee palauttamaan. Ihanne olisi, että noutaja toisi saaliin suorinta tietä mahdollisimman nopeasti ohjaajalle käteen asti irrottamatta siitä välillä. 

Pähkäiltiin syitä tuolle syrjään pyrkimiselle, ja luultavasti se johtuu vain siitä, että damista tai riistasta luopuminen on ikävää, eikä palkka palautuksesta ole ollut tarpeeksi hyvä. Palkkana on ollut namipalkka, jota on häivytetty ja siirrytty uudella noudolla palkkaamiseen. Ilmeisesti namipalkka ei tuohon tilanteeseen ole riittävä Lumolle, eikä se ole tainnut ketjuttaa noudolla palkkaamista, kun ennen uutta noutoa on aina pitänyt tulla sivulle ja odottaa. Olen siis luullut palkkaavani uudella noudolla, mutta koira on oppinut palauttamisen seuraukseksi sivulletulon ja tylsän odottelun. Ei kovin palkitsevaa.

Päätin kokeilla ongelmaan ensiavuksi sitä, mistä usein sanotaan, ettei noutajan kanssa kannattaisi tehdä, eli heittelyä. Siis niin, että heitetään haettavaksi lelua monta kertaa peräkkäin, eikä noutolupaa tarvi odottaa. Tällä keinolla saattaa saada noutoon karkaavan ja ylikiihkeän koiran. Tennispallon heittelyllä veteen halusin kuitenkin nyt vahvistaa sitä, että Lumo yhdistäisi palkaksi uuden noudon. Kuinka ollakaan, muutaman heiton jälkeen se ei enää hakeutunut nousemaan rantaan niin syrjään. Jes!

Tähän väliin pidettiin pieni tauko, jonka jälkeen damin noutoa maalta ihan parin metrin matkalta niin, että lähtölupaa damille piti odottaa (ei yrittänyt karata, vaikka äsken oli saanut lähteä suoraan pallon heittoon), ja samantien kun dami palautui käteen, lensi minulta tennispallo palkaksi ja siihen ei tarvinnut lähtölupaa odottaa. Maalta palauttaessa tuli suoraan luo kuten yleensä. Siirryttiin joka toistolla lähemmäs rantaa ja lopulta haki damia ensin rantavedestä, sitten ihan uimasyvyyksiltäkin. Ja aina heti pallo palkaksi. Saatiin jo tosi suoria palautuksia vedestä, huippua! Tästä jatketaan.

Lopuksi vielä kuvia parin yön takaa, kun koirat pääsivät mukaan kalalle. Ei oltu tuossa paikassa käyty ennen ja olikin yllättävän kivikkoista. Koirat joutuivat olemaan hihnassa, etteivät olisi satuttaneet itseään liukkailla kivillä juoksemalla. 

Ensin tongitaan isännän reppu kun se ei huomaa.

Sitten ootellaan sitä.

"Saataisko ees hetki juosta irti?"

Itse tehty peti Kiiralle

Onkin unohtunut esitellä täällä omien pikku kätösteni tuotos, Kiiran uusi peti. Netistä löysin joskus ohjeen tällaisesta sylipedistä, ja oli niin hauska idea että piti toteuttaa kun kaapista löytyi ylimääräinen vanha villapaita. Kiiralle peti on ollut alusta asti hyvin mieluinen, mutta Lumo ei ole siinä käynyt kertaakaan. Hyvä niin, sillä Kiirasta kun ei lähde karvaa niin ei mene sievä peti heti epäsiistin näköiseksi. Lumo tykkää nukkua ihan vaan lattialla tai toisessa koiranpedissä, josta irtokarvatkin on helpompi puhdistaa.

 Peti on tehty ompelulankaa lukuunottamatta täysin kierrätysmateriaaleista, eli hinta 0 euroa! Sisällä täytteenä on vanha tyyny ja hihaosiossa rullalle pyöritetty suikale vanhaa peittoa. Ompelukoneella ompelin kaula-aukon umpeen ja käsin pistelin hihansuut yhteen ja hihat "kylkiin" kiinni. Helppoa! Alahelman jätin auki ja taitoin pedin alle. Sen kautta on helppo ottaa täytteet ulos kun päällinen kaipaa pesua.

Nyt Kiira voi olla sylissä vaikka koko ajan!

Juhannuslapsi Lumo kaksi vuotta!

Lumo täytti eilen kaksi vuotta. Pikku rääpäle. <3

Juhannusta vietettiin mökkeilemällä kaveriporukalla Kainuun suunnalla. Lumo oli mukana ja tuskin tarvii edes mainita, että sillä oli tosi kivaa. Monta rapsuttajaa, uimista, pihalla juoksemista ja grilliruokien kerjäämistä. Kyllä kelpasi! Hyödynnettiin myös metsämaastoa ja häiriötä pieneen hakutreeniin dameilla. Kivasti sujui. :)

Kiira oli juhannuksen hoidossa äidin luona. Oli päässyt lenkkiseuraksi ja mukaan sukulaisille. Yksin kotona ollessaan oli tehnyt hieman jäynää ja varastanut pöydältä dominokeksejä, heh.

Nyt luvassa on kaikkea pientä mukavaa lomailupuuhaa. Parveketta olen innostunut muokkaamaan romuvarastosta viihtyisäksi oleskelupaikaksi niin ihmisille, yrtti-istutuksille kuin koirillekin. Kiira näyttää löhöilyesimerkkiä:

Mukavien juttujen postaus

Nyt vihdoin pitäisi muun elämän kiireiden helpottaa ja tiedossa on monta mukavaa juttua. Hyvä niin, koska akkujen latailu kivoilla asioilla on tällä hetkellä enemmän kuin tarpeen! Tässäpä muutama mukava mennyt, nykyinen tai tuleva juttu koirahommiin liittyen näin ens alkuun piristämään sadepäivää.

• Tehtiin Lumolle jokin aika sitten pitkästä aikaa kunnon riistatreeni variksella. Sujui ihan huipusti! Haasteena on ollut ikävä tapa ravistella riistaa kun kierrokset nousee. Nyt ei edes meinannut, jee! Palautuksen tipautti mun jalkoihin, mutta sitä nyt ehditään hioa. Treenin kulku oli vaiheittainen: sai hakea ruudusta yhden etukäteen piilotetun damin -> hiukan pitoharjoituksia variksella paikallaan hihnassa -> puolen tunnin metsälenkki -> variksen haku samaisesta ruudusta (vietiin Lumon näkemättä taas ettei kuumu heitosta). Alkuharjoitukset selvästi pohjustivat viimeistä, joten ehkä meikäläinenkin alkaa päästä jyvälle sopivista tavoista opettaa Lumolle näitä noutohommia.

• Lumon varalle on suunniteltu kesälle kaikenlaista kivaa. Möllitaipparit on ensi viikolla ja Oulun KV-näyttelyyn se on ilmoitettu kummallekin päivälle. Tokon treenaaminen on edelleenkin jäänyt vähiin muiden kiireiden takia, joten katsotaan nyt ehditäänkö kesän aikana kokeisiin. Jos ei, niin sitten myöhemmin, ehtiihän sitä. Verijälkeä pitäisi myös vetää kesän aikana molemmille koirille. 

•  Kiira on rauhoittunut kummasti jänisten ohituksissa hihnalenkeillä. Jänöjä näkyy paljon ja aiemmin vanharouva on mennyt niistä hirveään kiihkoon ja transsiin. :D Mitä lie tapahtunut kun nyt se vain katselee haikeana kun ei pääse ajojahtiin. Isäntä väittää kouluttaneensa sille tämän...

• Käytiin viime viikolla mökillä ja pian päästään uudelleen. <3  Kameraa en paljon ehtinyt ulkoiluttaa kun tehtiin pihahommia ynnä muuta. Hetken jaksoin räpsiä, mutta koirat ei olleet poseeraustuulella, vaan ilmeet tätä laatua:

 

Sentään yhdet suht edustuskelpoiset räpsyt sain kummastakin.

Ei mitään kerrottavaa

Blogi on hetken aikaa olla möllöttänyt hiljaisena. Tänä aikana tärkeysjärjestyksessä blogin edellä ovat olleet muut asiat, eikä aikaa tai jaksamista ole riittänyt tänne kirjoitteluun asti. Eniten aikaa on vienyt gradun kirjoittaminen. Tuo suuri, ahdistava ja loputtomalta tuntunut akateeminen taidonnäyte alkaa olla loppusilausta vaille valmis. Parin päivän sisällä sen palautan ja sitten ehtii taas elää muutakin elämää.

Koirien kanssa ei ole ehditty tehdä mitään erikoisempaa. Lumo poti toiset juoksunsa juuri, joten pidettiin melko totaalista treenitaukoa. Olen ollut yhtenä kouluttajana Lapin Nuuskujen arkitokokurssilla. Tämä on ensimmäinen kerta kun toimin koirahommissa kouluttajana ja tosi kiva ryhmä on ollut! Viimeksi Lumo pääsi mukaan kaupunkikerralle ja käyttäytyi jopa ihan esimerkillisesti. :) Sillä on alkaneet turhat hösellykset vähentymään ja sen kanssa on hirmuisen mukava treenailla. Alusta asti olen Lumoon ollut tosi tyytyväinen, mutta paremmaksi tuntuu vain menevän kun ikää karttuu.

Oulussa on välillä käyty ja Lumo sieltä nappasi jo pari punkkia. Rovaniemelläkin niitä kuulemma jo on, mutta vielä ei ole meidän koirat täältä niitä saaneet. Lumo vaikuttaa olevan ihan punkkimagneetti, kun taas Kiiralla ei ole elämänsä aikana ikinä ollut yhtään. Outoa.

Tiedossa on kaikkea kivaa kunhan tuo gradu vierähtää sydämeltä. Lumo pääsee ensi viikolla mukaani hermolomalle Lappiin, kun käyn äidin kanssa viettämässä muutaman päivän laatuaikaa Muonion tuntureilla. Kiira saa tuolloin jäädä hermolomalle kotiin rauhassa isännän kanssa kahdestaan. :) Reissun jälkeen luvassa kuvia blogiin!

Kiiran kevätvillit

Aina-muka-niin-vakava Kiira-rouva intoutui perjantaina esittelemään kameralle leikkisää puoltaan.

Lähtölaskenta menossa. ÄN-YY-TEE...

NYT!

loikka lumipallon perään

lumessa piehtarointia

siskon juoksutusta

...ja komentamista

rusakko

Kevättä kohti

 Blogi on ollut hetken aikaa vailla päivittämistä. Koirat voivat hyvin, mutta muussa elämässä tapahtuneiden ikävien asioiden vuoksi koirajutuille ei ole muutamaan viikkoon riittänyt juurikaan huomiota. Kävimme sentään Lumon kanssa Nuuskujen järjestämässä Heli Kelhälän tokokoulutuspäivässä 28.2.

Tässä muutamia muistiinpanoja koulutuksesta:

Seuraaminen

* Kulje reippaampaa tahtia. Älä hillitse koiran "rönsyilyä" hitaudella, vaan haasteilla. Vaikeita kuvioita, jotta on pakko keskittyä.

* Käden asennon häivyttäminen normaaliksi, ei enää nyrkissä tai taskun kohdalla. Saatava koiran katse silmiin, pois kädestä.

* Hyvä harjoitus: Seuraamista kolme askelta ja sitten vasemmalle käännös paikallaan ja seis. Koira joutuu tekemään enemmän työtä kropallaan, kun vasempaan ei siirrytä, vaan käännös pyörähdetään paikallaan.

"Minunko seuraaminen muka rönsyilee?"

Häiriönsieto

* Muista rakentaa palkkaamalla tarpeeksi tiheään. Harjoittele myös omana treeninään.

* Vaihteleva palkka. Käytä superpalkkana palloa, mutta harkitusti, ettei kiihdy liikaa.

* Treenipaikoiksi leikkipuistojen ja pelikenttien laidat, kaupan piha, jne.

* Kisoissa liikkeestä toiseen siirtymisiin tässä-käsky.

"Öö."

Kaukokäskyt

* Vältä ennakointi -> älä opeta jojoksi! Yksi vaihto kerrallaan, rauhallinen palkkaus ja viive ennen seuraavaa vaihtoa.

Palkattomuus

* Ensimmäiset toistot ilman palkkaa, sitten palkka tihenee. -> Kisoissa tehdään aina vain ne "ensimmäiset" toistot.

Tänään käytiin ihana metsälenkki laskevassa kevätauringossa. Siltä lenkiltä ovat peräisin tämän postauksen kuvatkin. 

Lenkin jälkeen tehtiin Lumolle pitkästä aikaa hakuruutu dameilla. Koira odotti autossa ruudunteon ajan, eikä siis nähnyt minne vietiin. Kolme sai hakea. Yksi vähän helpommin nähtävissä, kaksi kuusten alla piilossa. Meni huippuhyvin!!! Malttoi käyttää nokkaa ja kaikki toi käteen asti. Kovin oli innoissaan, sitä tuskin tarvii edes erikseen mainita. :)

Pakkasmaisemia

Kuluneella viikolla ei ole tapahtunut mitään erityistä koirien kannalta. Pakkaset ovat vielä hiukan rajoittaneet lenkkeilyä, mutta nyt onneksi lauhtui. Erityisesti Kiirasta on tullut vanhemmiten kylmänarka, enkä uskalla päästää sitä revittelemään liian kylmällä. Pari talvea sitten se venäytti toisen olkansa pakkasella, kun lähti juoksemaan täyttä vauhtia. Nykyään meillä kiinnitetään enemmän huomiota siihen, että ensin lämmitellään kävelemällä hihnassa, eikä tosi kovilla pakkasilla juosta irti välttämättä lainkaan. Tämä piti oppia niin sanotusti olkapään kautta!

Kohtuullisella pakkasella kun kunnon lenkille on päästy, on kyllä nautittu lenkkimaisemista. Näihin ei ihan heti kyllästy!

lady in pink

miss blue

"jos täältä pääsis uimaan??"