Uutta vuotta!

Niin on taas kerran joulut ja vuodenvaihteet lusittu. Mukava ja rentouttava joululoma oli minulla ainakin. Koirilla sen sijaan pientä sairastelua: Lumo poti muutaman päivän kennelyskää ja Kiira on joutunut hengailemaan kaulurin kanssa parin tulehtuneen finninsä takia. Ei siis onneksi kuitenkaan mitään maatakaatavaa.

Pitäisikö nyt sitten kirjoittaa perinteisesti koontia viime vuodesta? Noh, jospa lyhyesti. 

Lumo harrasti vuonna 2015 useampaa lajia. Erityisen onnellinen olen taippareiden läpäisystä sekä tokokisoista saamastamme ALO1-tuloksesta. Mejäkoepaikkaa ei valitettavasti saatu, mutta mejää treenailtiin, kokeiltiin vesipelastusta ja aloitettiin rally-toko. Ainiin ja saihan se karvaton rimpula näyttelyistäkin ekat ERI:nsä. Syksyllä Lumpero kävi metsällä ja nautti siitä täysillä. Virallisissa terveystutkimuksissakin Lumo ehti käymään, ja vaikkei tulokset ihan täysin priimaa kaikilta osin olleetkaan, niin ei niissä onneksi näkynyt mitään meidän elämään tai harrastuksiin vaikuttavaa häikkää. Allergiakutinatkin on pysyneet poissa ja Lumo on ollut iloinen ja helppo kaveri arjessa. 

Kiira jatkoi varhaiseläkettään virallisista harrastuksista, mutta treenaili vuoden aikana mejää ja silloin tällöin kotitokoa. Onnellinen olen siitä, että se on sekä fyysisesti että henkisesti (voiko koirasta niin sanoa? :D ) pysynyt meidän arkielämän menossa mukana. Tuolla fyysisellä puolella tarkoitan esimerkiksi sitä, että Kiiran mahakivut ovat pysyneet kurissa, vaikka uhkarohkeasti vaihdoimme hiukan edullisempaan ruokaan (ennen söi RC Anallergenic -nappulaa, nyt saman merkin Hypoallergenic). Pari päivää maha vaikutti hiukan kipeältä ruuanvaihdon yhteydessä, mutta asettui sitten. Henkisellä puolella tarkoitan, että Kiiran stressailut, epäluuloisuudet ja reagoinnit ovat pysyneet sillä tasolla, että kaikki arkielämän tilanteet on pystytty järjestelemään sujuviksi. Nyt vanhemmalla iällä Kiiran on ikään kuin vaikeampi hyväksyä uusia ihmisiä samalla tavalla kuin se nuorena teki, ja se aiheuttaa välillä haasteita. Nuorena Kiira muisti kaikki lyhyestikin tapaamansa ja hyväksymänsä ihmiset pitkänkin ajan päästä kohdatessaan heidät uudestaan. Nykyään näyttää siltä, kuin uudet ihmiset eivät enää jäisi niin hyvin mieleen, ja Kiira suhtautuisi heihin uudestaan kohdatessaan kuin outoihin, eli pääsääntöisesti epäluuloisesti. Liekö vanhuus alkaa jo hiljalleen painaa. Helpottaakseni sekä Kiiran että myös omaa stressiäni Kiira rajataan joissakin tilanteissa (esim. joidenkin vieraiden kyläillessä) toiseen huoneeseen, eikä sitä oteta mukaan sellaisille reissuille, joille koiran pystyisi ottamaan, mutta jotka olisivat Kiiralle luultavasti turhan stressaavia. On suuri onni, että tähän mennessä on tarvittaessa aina löytynyt luotettava ja Kiiralle tuttu hoitaja. Pääosin kuvailisin Kiirankin vuoden sujuneen hyvin.

Vuodelle 2016 toivon molemmille koirille terveyttä ja että meidän koira-arki sujuisi mukavasti ilman suurempia vastoinkäymisiä. Kiira jatkakoon eläkettään harrastusrintamalta, mutta Lumon suhteen olisi muutamia tavoitteenpoikasia. Tähtäimessä on vuoden aikana startata tokon AVO-luokassa ja käydä ensimmäiset startit rally-tokossa ja mejässä. Jos se keksisi turkin kasvattaa, niin voisin sen johonkin näyttelyynkin viedä. Lisäksi Lumon tavoitteena on treenailla kesällä vesipelastusta ja syksyllä saada uusia oppimiskokemuksia metsästysreissuilta. Eiköhän siinä ole tavoitetta riittämiin, ja jos jotain muuta vielä keksitään, niin se on sitten vaan plussaa!

Terveydeksi!

On taas aika päivittää tänne meidän koirien tilannetta terveysasioiden suhteen. Aiemmista terveystilannepostauksista on ollut helppo tarkistaa asioita jälkeen päin, joten pidetään yllä tätä tapaa näistä jutuista tänne kirjoitella.

Kuvituskuvina kesän ajalta kertyneitä otoksia sieltä täältä.

Kiiran maha on ollut nyt noin vuoden kohtalaisen rauhallisena. Se syö (jäätävän kallista) Royal Canin anallergenic -nappulaa ja säännöllisesti sekaan vähän raakalihoja, ei kuitenkaan joka aterialla. Ruokavalio on ollut pakko pitää todella tasaisena ja muuttumattomana. Selvästi sillä jokin ruoka-aineallergia on, sillä vähän aikaa sitten kokeilin jotakin ihan perus eläinkaupan nappulaa lisätä vähitellen allergiaruuan sekaan ja Kiiran tassunpohjat alkoivat parissa päivässä tulehtua. 

Allergiaruuassa ei ole oikein mitään, proteiinitkin on jostain ihme höyhenistä tehty. Vähän tuntuu, että karvanlaatu on tuon ruuan myötä hiukan heikennyt. Mieluummin syöttäisin vaikka täysin raakaruokaa Kiirallekin, mutten uskalla alkaa fiksaamaan ruokavaliota. Pelottaa, että mahakipuiluoireet taas pahenevat. Nykyään sillä on ollut (näkyvää) mahakipuilua silloin tällöin hetkittäin, ja ne on menneet ohi nopeasti zitac-happosalpaajalääkkeen puolikkaalla. 

Kipuilu tuntuu olevan ikään kuin jotain stressiperäistä närästystä. Keväällähän Kiiran maha tuli kipeäksi sen jälkeen, kun se oli ollut mukana tokotreeneissä (hermoili vierasta treeniporukkaa). Kotona ruokintatilanteita on pitänyt rauhoittaa, sillä joskus Kiira-raasu on vetänyt ruokaa henkeen hermoillessaan sitä, että Lumo on syötyään oman ruokansa tullut Kiiran viereen kärkkymään, milloin saisi tarkistaa Kiiran kupin (vaihtavat aina kuppeja syötyään omansa tyhjäksi). Ruuan "väärään kurkkuun menemisestä" on aiheutunut mahakipuilua. Toisaalta, ei sen maha aina tule kipeäksi stressitilanteista. Onneksi.

Lumon terveysasioista ajankohtaisin on se, että pikkuneiti kävi jokin aika sitten virallisissa terveystutkimuksissa. Kyynärät ja polvet olivat kummatkin 0/0, lonkat C/B. Selkätuloksina VA0, SP0 ja LTV1.

Lumon sisaruksista kaikilla on tähän mennessä lonkat olleet A/A-paria, joten Lumon lonkkatulos vähän yllätti. En oikein vieläkään tiedä, miten tuohon suhtautua. Toisaalta ei pitäisi olla mitään meidän elämään vaikuttavaa ongelmaa tuossa C-lonkassa, mutta vähänhän se silti huolettaa. Samoin tuota selän LTV1-tulosta ensin säikähdin, mutta hetken googlailtuani sain selville, että nykytutkimuksen valossa sen ei pitäisi aiheuttaa oireita.

Täytyy olla onnellinen, ettei kuvista löytynyt mitään pahempaa! Vaikka noiden tulosten pitäisi olla sinänsä harmittomia, eivätkä aiheuta rajoituksia meidän harrastuksiin, niin luultavasti tulen kuitenkin vähän huolta kantamaan ja tarkkailemaan Lumon liikkeitä tarkemmin. Onneksi meidän harrastusrepertuaariin ei kuulu agility, sillä se on ehkä ainoa laji jonka suhteen olisi jouduttu miettimään, uskaltaako jatkaa vai ei. Lumo kuitenkin olisi agilityssä pienikokoinen maxi.

Kutinat on Lumolla pysyneet aisoissa raakaruualla. Ei se ihan täysin kutinaton ole, mutta ei kyllä tarvitse mitään lääkitystäkään. Raapiminen ja hankaaminen on ihan satunnaista ja toooosi pientä vuodentakaiseen verrattuna. Silloin se oli jatkuvaa, voimakasta, pakonomaista ja kutina selvästi häiritsi koiraa lähes koko ajan. Toivottavasti hyvä tilanne jatkuu. Tosin nyt selvitellään sitten, miten saataisiin vältettyä Lumolla ajoittain ilmenevä närästys. Googlettelu kertoi, että närästystä voi aiheuttaa melkein mikä vaan ruuassa. Yksi epäilys on Lumon kohdalla runsas rasvan määrä. Se on nimittäin saanut aika paljon erilaisia rasvoja ja öljyjä ihon kuntoa parantamaan ja jotta vähän lihoisi. Täytyy jatkaa selvittelyjä tämän suhteen...

Lumon allergiatilannekatsaus

Blogista on kätevää tarkistaa myöhemmin kaikenlaista, mikä muuten ehkä pääsisi unohtumaan. Kirjoitanpa nyt siis tämänhetkisestä tilanteesta Lumon allergiajuttujen suhteen. Ja jes, nämä kuulumiset ovat positiivisia!

Joulun aikaan pikku Lumpetti kutisi vielä kovasti. Välillä niin paljon, että sisällä se hengaili koko ajan kaulurin kanssa. Ilman tötteröä raapi nokkansa ja huulensa ruvelle. Ruokavalio oli tuolloin jo hetken koostunut pelkästä raakaruuasta, koska halusin testata aiheuttaako varastopunkki Lumon oireet (varastopunkkia on kuivaruuissa). Olo oli aika toivoton, kun kutinat vain jatkuivat. Vaikutti jo siltä, että Lumo ei tule pärjäämään ilman jatkuvaa lääkitystä.

Joskus joulu-tammikuun vaihteessa kutinat yllättäen rauhoittuivat. Huomasin tuolloin, että sattumalta Lumon ruuassa ei ollut ollut reiluun viikkoon lainkaan naudanlihaa. Naudanliha laitettiin Lumon osalta kiellettyjen listalle. Ja kutinat pysyivät rauhallisina!!! Jännää sinänsä kun eläinlääkäri nimenomaan sanoi, ettei epäile ruoka-aineallergiaa, vaan atooppista allergiaa.

Tällä hetkellä Lumon ruokavalioon kuuluu:

- raaka liha, rasva ja sisäelimet (sika, kana, hirvi, lohi, joskus myös poro ja kalkkuna)

- luita (hirvi, broilerin siivet), mutta ei päivittäin

- kasviksia (soseena tai kokonaisina pureskeltavaksi), joskus riisiä

- öljyt (tällä hetkellä kaapissa pellavaöljy)

- lisäksi raakaa kananmunaa, lisäravinteina merilevä ja biotiini+sinkki

- ruuantähteitä, paitsi ei naudanlihaa sisältäviä

Ruokavalio muokkaantuu vielä. Nyt esimerkiksi tilattu pellavansiemenrouhetta, jota kokeilen antaa kasviksien sijasta/rinnalla. Lisäravinteista myös pohdin, tarvisiko niitä joitakin muitakin.

Edelleen Lumo hilseilee jonkin verran ja joskus harvoin hieman hankaa nokkaansa. Turkki on vihdoin alkanut hitaasti mutta varmasti kasvaa, eivätkä korvat tai silmänympärykset ole punoittaneet pitkään aikaan. Lihotuskuurilla se on, mutta en tiedä liittyykö laihuus allergioihin mitenkään. Lumpe on vain niin ikiliikkuja, ettei rasva ehdi kertyä kylkiin.

Toivon ihan suunnattoman paljon, että tämä hyvä tilanne jatkuu, vaikka kevät tuo kuvioihin siitepölyt ynnä muut. Toiveikkaina suuntaamme siis kevättä kohti ja nautimme tästä hetkestä!

"Vain" allergiaa

Tänä syksynä olemme laukkoneet eläinlääkärissä varmaankin enemmän kuin aiemmin yhteensä. Jo elokuussa kerroin blogissa sairasteluista TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ. Nyt taitaa olla aika päivittää taas tilannetta. Tapani mukaan kerron asiat vähän turhankin yksityiskohtaisesti ja pitkästi, joten lukekoon kuka jaksaa. ;)

Ensin Lumon osalta:

Lumon nielurisat leikattiin syyskuun alkupuolella. Olivat toisenkin antibioottikuurin jäljiltä edelleen todella tulehtuneet, mutta leikkaus meni hyvin. Yllättäen epämääräinen oireilu kuitenkin jatkui, vaikka leikkauksesta olisi pitänyt toipua nopeasti. Lumo rapsutteli tai hankasi pään aluetta (kuonoa, leukaa, kaulaa) vähintään kerran päivässä, yleensä useammin. Ja siis samaan tyyliin kuin ennen leikkausta, jolloin ajateltiin sen koettavan rapsuttaa tulehtuneita nielurisoja. Kauhulla ajattelin leikkaushaavojen tulehtuneen tai jotain vastaavaa. Tilanne eteni siihen, että Lumolla piti sisällä olla koko ajan kauluri päässä, ettei raavi huuliaan verille. Lopulta varasin ajan Rovaniemen Univetiin, kun ei ollut juuri silloin sopivaa väliä lähteä Oulussa käymään. Oli mukavaa, kun Univetistä pyydettiin lähettämään Lumon aiemmasta hoidosta potilaskertomukset, jotta lääkäri voi tutustua niihin etukäteen ja miettiä tilannetta jo valmiiksi.

Saimme sitten täysin yllättävän epäilyksen: eläinlääkäri veikkasi, että Lumolla voisi olla jokin atooppinen allergia. Käsitin, että nielurisat ovat voineet tulehtua juuri tuon allergian takia ja sen takia se myös rapsuttelee pään aluetta kun kutisee. Ja onhan se välillä kirputellut itseään muualtakin kropasta. Tuo pään alueen rapsuttelu vain ollut ehdottomasti voimakkainta. Suuhun katsottaessa nielu näytti rauhalliselta, joten Lumo sai siltä istumalta sentään luvan käydä taas riehumislenkeillä ja metsästysreissuilla. 

Lumo sai vajaan kuukauden mittaisen kortisonikuurin. Eläinlääkärin mukaan jos oireet sillä poistuisivat, kyse olisi mitä todennäköisimmin atooppisesta allergiasta. Ja niinhän ne oireet poistuivatkin, tosin annosta laskettaessa oireita tuli jonkin verran takaisin. Nyt Lumo on ollut vajaan viikon ilman kortisonia, ja ainakaan vielä kutinat eivät ole palanneet entiselle tasolle, vaan ovat ihan kestettävissä. 

Atooppisessa allergiassa koira on herkistynyt jollekin "ulkoiselle" ärsykkeelle kuten siitepölylle, homeelle, huonepölylle, ihmisen tai jonkin eläimen hilseelle, muoville tai varastopunkille. Kyse ei siis ole ruoka-aineallergiasta. Eläinlääkärin mukaan talvi on atooppisille koirille helpompaa aikaa, kun siitepölyt ja luonnossa esiintyvät homeitiöt ovat lumen alla. Hän kehoittikin seurailemaan nyt, josko talvi ainakin pärjättäisi ilman lääkityksiä. Jos oireet alkavat vaatia taas lääkehoitoa, niin vaihtoehtoja on muutama. Voidaan ottaa allergiatestit, joiden mukaan koiralle aletaan antaa siedätyshoitoa pistoksilla. Pistosten antamista joudutaan jatkamaan koko koiran elämän ajan kerran kuukaudessa (alussa useammin). Siedätyshoidon lisäksi vaihtoehtona ovat lääkitykset. Jatkuvana lääkityksenä voidaan käyttää atopica-nimistä lääkettä, joka käsittääkseni on kuitenkin aika vahva lääke ja hirvittää, jos sellaista joutuisi nuorelle koiralle syöttämään vuosikausia. Kortisonin jatkuvaa käyttöä eläinlääkäri ei edes suositellut (jatkuvasti käytettynä lyhentää elinikää ja muitakin sivuvaikutuksia), mutta jos oireilu esimerkiksi vain kesäisin pahenee, niin voidaan miettiä kortisonia kuurina. Siinä meillä on aikamoiset vaihtoehdot. Koirahan voi siedättyä itsekseenkin joillekin asioille, mutta voi kyllä myös herkistyä uusillekin asioille.

Nyt sitten seuraillaan ja mietitään. Kotikonsteina ainakin rasvahappoja koiran olisi hyvä saada ruuassa, pölyjä olisi hyvä pyyhkiä usein kostealla, koira pestävä harvoin ja kosteuttavalla shampoolla, ja varastopunkin varalta voi kokeilla kuivaruuan pakastamista. Kuulin myös, että joillakin koirilla kalaton ruokavalio olisi auttanut atopiaoireisiin, vaikkei kyse olekaan ollut ruoka-aineallergiasta. Lumon aiemmassa ruuassa (Booster Power) oli lohiöljyä ja vasta vaihdettiin uuteen (Barking Heads Tender Loving Care Chicken) jossa on taimenta ja glukosamiinia (valmistettu äyriäisistä) ja jonkin verran saa myös raakaruokaa, eli välillä olen antanut lohta ja lohiöljyä. Näitä juttuja pitää nyt pohtia.

Tämä on ollut mulle itselle aika iso takaisku, vaikkei mistään kuolemansairaudesta olekaan kyse. On todella raskasta jatkuvasti seurailla ja tulkita koiran oireita ja tehdä päätöksiä kokeiltavista hoitokeinoista. Inhottavinta on nähdä, että koiraa itseään oireet haittaavat. Juuri nyt onneksi on hyvä vaihe. Selvää on se, että Lumoa ei tulla käyttämään jalostukseen. Pakko myöntää, että pelottaa nuo jatkuville lääkityksille joutumisen mahdollisuudet senkin takia, että dopingsäännöt kieltävät silloin osallistumisen kaikkiin virallisiin kisoihin, kokeisiin ja näyttelyihin. Me kun Lumon kanssa olemme juuri vasta päässeet vauhtiin harrastuksissa ja meillä on treenatessa kummallakin niin kivaa ja Lumossa potentiaalia. Katsotaan miten meille käy!

Ja sitten Kiira-rouvan terveyskuulumiset:

Kiiralla siis epäillään edelleen ruoka-aineallergiaa mahakipuoireiden takia. Se oli noin 2 kk zitac-happosalpaajalääkityksellä ja allergiaruualla (RC anallergenic). Lääkityksen aikana maha ei ollut ainakaan näkyvästi kipeä, mutta heti kun lääke lopetettiin niin parin päivän päästä oli, ja siitä taas parin päivän päästä. Pääosin ollut kuitenkin ok. Eläinlääkärin kanssa päädyttiin siihen, että noiden satunnaisten mahakipujen tullessa annan zitacia. Hänen mukaansa satunnaisista kipuiluista ei tarvitse ihan älyttömästi huolestua, sillä Kiira voi olla yksinkertaisesti vain todella herkkä ruokavalion muutoksille ja reagoida niihin aluksi.

Nyt olen aloittanut Kiiralle myös ruoka-aineiden kokeilun yksitellen. Kaksi viikkoa syötetään allergiaruuan rinnalla jotain yhtä ruoka-ainetta, ja jos oireita ei erityisemmin tule, niin sitä saa syöttää jatkossakin. Aloitin kokeilun hirvenlihalla, kun saatiin koirille jämälihoja pakastin täyteen sukulaisten hirviporukalta. Käsittääkseni riistalihat ovat usein sopivia allergisillekin. Toivotaan, että sopivia ruoka-aineita löytyisi, koska pelkän allergianappulan syöttäminen tulee kalliiksi. Onneksi viime kerralla ruoka sattui olemaan -25% alennuksessa, jolloin se jo lähenteli normaaliruokien hintaluokkaa.

Onneksi meidän koirilla on vakuutukset! Ne ovat tänä syksynä maksaneet kyllä itsensä takaisin. Kovasti olen ihmetellyt sitä, miksi kummallakin koiralla nyt ongelmat "puhkesivat" yhtä aikaa. En kuitenkaan keksi syytä, jonka takia kumpikin olisi oireilun voinut aloittaa. Tosin Kiirallahan on mahaongelmia ollut aiemminkin, mutta ne palasivat nyt samoihin aikoihin kun Lumo aloitti oireilunsa. Vaikka koirat oireilevatkin hyvin eri tavalla, niin on mietitty ruuan vaikutusta (söivät aiemmin osittain samaa nappulamerkkiä) ja jopa homeen mahdollisuutta tässä asunnossa, johon keväällä muutettiin. Jotenkin tuntuu kuitenkin epätodennäköiseltä, että hometta olisi. Rakennus on melko uusi ja itsekin olen allergikko/atoopikko ja uskoisin että minäkin olisin jo reagoinut. Lisäksi olimme kesällä kuukauden ajan Oulussa, eikä se vaikuttanut oireiluihin kummankaan koiran kohdalla. Ehkä kaikki oli nyt vain sattumaa. Sen kuitenkin sanon, etteivät allergiat ole mitään "vain" allergioita, vaan voivat olla suuri riesa ja huolenaihe. Toivottavasti kummankin koiran oireet pysyisivät nyt hallinnassa!

Sairastupa

Kävipä niin, että kumpikin koira on nyt saikulla. Höh. Eniten harmittaa, että koirilla on huono olla kun ovat kipeänä. Toki myös väliin jäävät harrastusjutut ja opiskelijalompakon kiristely harmittavat (onneksi kummallakin on sairaskuluvakuutukset). Toivottavasti tervehtyvät pian.

Selostuksista tuli niin pitkät, että lukemista helpottaakseni erotan otsikoilla kummankin koiran sairaskertomukset.

Kiiran merkillinen maha

Kiiralla on siis ollut jo pidempään ajoittaisia mahakipuja. Sitä itse asiassa tutkittiin ensimmäistä kertaa jo pari vuotta sitten, mutta tuon kerran potilaskertomuspapereita en nyt löydä, enkä tarkkaan muista muuta kuin että mitään varsinaisia löydöksiä ei ollut. Saattoi olla, että sai jotain lääkettä mahaa rauhoittamaan tai että fiksattiin ruokavaliota. Jossain vaiheessa kuitenkin vaihdettiin täysin raakaruualle ja jonkin aikaa meni hyvin. Keväällä 2013 oireet olivat tulleet takaisin erilaisina ja voimistuneet. Koira mm. yritti tyhjällä mahalla oksentaa lähes päivittäin, mutta mitään ei tullut ulos. Välillä sen maha oli selvästi kipeä ja vähän turvonnutkin. Vatsalaukusta löytyi sitten huopaantunut karvaköntti, joka oli lääkärinkin mielestä omituinen löydös. Taidettiin saada antibioottia, happosalpaajaa ja mahansuojalääkettä, jotta vatsa rauhoittuisi huopapalleron aiheuttamasta ärsytyksestä. Oireet hävisivät pidemmäksi aikaa, mutta raakaluita maha ei enää sen jälkeen ole kestänyt, vaan menee kipeäksi. Jotta saisi varmasti kaikki tarvitsemansa ravintoaineet, otettiin rinnalle takaisin nappulat, joita söi raakalihojen ja kasvissoseiden lisäksi. (Söi siis aiemmin raakaruokavaliossaan raakalihoja, kasvissosetta ja luina broilerin siipiä.)

Nyt oli syytä mennä jälleen kerran tutkimuksiin Oulun Animagiin, sillä mahakivut palasivat taas. Aiemmin niitä oli vain harvemmin, mutta viime aikoina tuntui että harva se päivä, etenkin mahan ollessa tyhjä ennen ruoka-aikoja, tuli kipuilua ja turvotusta (ilmeisesti kaasua kerääntyi mahaan, jolloin pingottui). Eläinlääkärissä Kiira oli taas tuttuun tapaan kauhusta kankeana, ja lääkärin tunnustellessa mahaa jännitti jokaista lihastaan niin, ettei tunnusteltua saatu tarpeeksi syvältä. Piti rauhoittaa, ja samalla otettiin myös röntgenkuvat. Mitään poikkeavaa ei näkynyt, ei myöskään verikokeissa. Sainpahan mielenrauhan ainakin kasvainten varalta.

Eläinlääkäri epäili mahaärsytyksen olevan allergiaperäistä. Nyt Kiira on siis jopa parin kuukauden happosalpaajalääkekuurilla ja allergiaruualla. Katsotaan, josko maha rauhoittuisi ja voisimme alkaa kokeilemaan eri ruoka-aineiden sopivuutta. Viikon verran on nyt lääkettä syönyt ja hiljalleen siirtynyt uuteen ruokaan, eikä nyt ainakaan kipuilua ole ollut. Voi että onkin ollut helpottavaa rapsutella rentoa röllömahaa. :)

Olin ehtinyt Kiiran jo ilmoittaa syyskuulle MEJÄ-kokeeseen, mutta se täytyi nyt tämän takia perua. Lääkekuureilla kun ei doping-sääntöjen takia kisaamaan pääse. Tehdään sitten itsekseen treenijälkiä jos vaan koira pysyy kivuttomana.

Voihan Lumon nenä!

Tänä kesänä Lumon nenää on kutissut. Nenäpunkkia on ollut paljon liikkeellä, joten sellaiseksi se heti tulkittiin, vaikka oireet eivät olleet niitä kaikkein tyypillisimpiä. Rovaniemellä saatiin siis neidille stronghold-valeluliuoskuuri. Ihmettelin, kun sanottiin että lääkitä tarvitsee vain oireilevat, eikä kaikkia talouden koiria, vaikka nenäpunkki voi olla joillakin koirilla oireetonkin. Stronghold ei sitten joka tapauksessa auttanut, vaan edelleen Lumpersson rapsutteli välillä nokkaansa ja hieroi sitä mattoihin ja nurmeen. 

Soittelin uudestaan Rollon kaupungineläinlääkärille ja puhelimeen vastannut lääkäri oli ihan ihmeissään, ettei lääkitystä ollut annettu talouden toisellekin koiralle. Hän määräsi milbemax-tablettikuurin kummallekin. Noh, lopulta ei auttanut sekään. Turhauttavinta oli se, että sekä stronghold että milbemax annetaan viikon välein kolme kertaa, eli menee pitkään nähdä auttaako lääkitys varmasti. Koirakontakteista täytyy myös olla karanteenissa tietyn aikaa kuurin alusta. Ja kun ei sitten mikään auttanut, niin lopulta Kiiran mahatutkimusten lisäksi varasin samalla ajan Lumolle Oulun Animagiin.

Lumo ihastutti eläinlääkäriaseman väkeä olemalla niin iloinen ja reipas. :) Nukutuksessa tähystettiin nenään, suuhun ja nieluun. Yllättäen nielusta olivat risat tulehtuneet ja niihin Lumo syö nyt 10 päivän antibioottikuuria. Kuurin ajaksi määrättiin myös saikulle metsästyksestä. Loogiselta tuntuu, että jos risat on olleet kipeät, niin koira on hangannut nokkaansa kun eipä nielua oikein pääse raapimaan. Tulehduksen aiheuttajaa lääkäri ei osannut sanoa. Arvaili, että siellä on voinut olla nenäpunkki tai bakteereja. Todella toivon homman hoituvan nyt tällä kuurilla! Oulun Animagia (ent. Akuutti) voin kyllä suositella muillekin. Ystävällistä palvelua ja asiantuntemusta löytyy. :)