sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Jouluntoivotukset

Ja taas kerran on tokotreenejä jäänyt kirjaamatta, mutta olkoon. Me ollaan nyt hetki täysin joululomalla! Viimeiset pari joulua on kuluneet väsymyksen vallassa työkuvioista johtuen, mutta tänä vuonna on mahdollisuus rauhoittua, rentoutua ja tunnelmoida kunnolla. Tuntuu suorastaan luksukselta. :)

Seuraavaa päivitystä voi odotella ilmestyväksi joulun jälkeen. Siihen asti täällä keskitytään syömään jouluherkkuja ja viettämään aikaa tärkeiden tyyppien kanssa - niin koirien kuin ihmisten. ;) Oikein ihanaa joulunaikaa kaikille, jotka ovat eksyneet tänne blogiin minun höpinöitä lukemaan!


perjantai 12. joulukuuta 2014

Kuvahaaste

Vaikka usein suhtaudun hieman ynseästi kaikenlaisia netissä kiertäviä haasteita kohtaan, niin kuvahaasteet ovat usein kuitenkin kivoja. Alman haastamana osallistun nyt kuvahaasteeseen, jonka ohjeistus oli seuraava:

Idea: Kuvahaasteen ideana on laittaa 1-2 kuvaa ennalta määrättyihin kategorioihin. Sen jälkeen kirjoitat pienen perustelun/kuvatekstin miksi valitsit juuri kyseisen kuvan. Oman lemmikin täytyy esiintyä jokaisessa kuvassa tavalla tai toisella. Tarkoituksena ei ole ottaa uutta kuvaa, vaan kaivaa esiin juurikin niitä vanhoja. Haasteen jälkeen haasta uusi bloggaaja mukaan. Kategoriat: paras yhteiskuva, treenaamassa, kisaamassa, paras kesäkuva, paras talvikuva, tunnelmallisin kuva, hassuin ilme, lomalla, töissä, tihutöissä ja toinen identiteetti.

Vuosi sitten läppärini joutui hetkeksi jonkinlaisen työuupumuksen valtaan, minkä myötä hävisi iso osa rakkaista kuvista. Kone selvisi uupumuksestaan ja rupesi taas toimimaan, mutta ammattiauttajatkaan eivät pystyneet kuvia saamaan enää takaisin. Tämän haasteen kuvia kootessa harmitti, sillä mieleen tuli pari kivaa otosta noista kadonneista, jotka olisivat tähän sopineet. Ei voi mitään, ja onneksi kuvia jäi paljon talteenkin ja lisää on räpsitty ahkerasti. Pitkään lukuisia kuvakansioita tongittuani onnistuin valitsemaan seuraavat otokset. Osa on ehkä aiemmin ollut jo esillä täällä blogissa tai muualla, mutta jospa se ei kenenkään maailmaa kaada.


Paras yhteiskuva:



mä kuva on paras yhteiskuva siksi, että tähän sisältyy paljon tunnearvoa. Ensinnäkin se on ainoita (kuvien katoamisen jäljiltä säilyneitä) yhteiskuvia koirista Lumon pentuajalta. Toiseksi, kuten oli odotettua, Kiira ei mitenkään automaattisesti hyväksynyt Lumoa sen tullessa meille. Olin suunnattoman onnellinen, kun Kiira vihdoin alkoi sietää ja jopa pitää Lumosta. :)


Treenaamassa:


Lumo taipparitreeneissä viime kesänä. Puitteet oli mahtavat: sää suosi ja maisemia kelpasi katsella.


Löytyipä vielä tällainenkin! Kiira treenaa näyttelykäyttäytymistä pentuna tuolloisella kotipihallamme. Tämä tähän siksi, että Kirppu on tässä vaan niin söppänä. :)


Kisaamassa:


Lumo Muurolan näyttelyssä. Kisoja kai ne näyttelytkin on...


Kiira ja MEJÄ-kokeen luokkavoitto (tulos AVO3). Ainakin tähän mennessä Kiiran ainoa virallinen koe näyttelyiden lisäksi. Toivon mukaan ensi kesänä MEJÄ-ura jatkuu.


Paras kesäkuva:



Kesä ja uiminen kuuluvat yhteen! :)


Paras talvikuva:


Tästä kuvasta tykkään vaan tosi paljon! Lisäksi se on räpsäisty lapsuudenkotini lähirannalla, johon liittyy paljon muistoja.


Tunnelmallisin kuva:



Tämä on otettu minun ja Kiiran kahdestaan tekemältä rauhalliselta iltalenkiltä hiljaisella hiekkarannalla auringonlaskun aikaan. Itse näen kuvassa myös sitä jännää mystisyyttä, mikä liittyy Kiiran luonteeseen.


Hassuin ilme:


Tähän meni yritykset ottaa Lumosta pentuna seisotuskuvaa...



Ja vielä vanha "klassikko", joka naurattaa aina. Kiira ja Piitu filosofeina.


Lomalla:

Kiira nauttii lomasta...


...ottaen suolla mutakylpyjä...



...ja paistatellen auringossa.


Töissä:


Lumo lintupassissa aamukahvilla.



Kiira verijäljen päässä "kaadolla". Oispa joskus kiva testata, miten löytyisi ihan oikea kokonainen hirvi. Työtä ne on kuitenkin treenitkin koiralle.


Tihutöissä:


Kuva muutaman joulun takaa. Sinne meni piparitalo.



Edelleen on uusi patja tuohon petiin ompelematta. Jospa joululahjaksi koirille...


Toinen identiteetti: 


Tämä kuva oli aivan täydellinen tähän kategoriaan. Nyt on paljastettu Kiiran villi teiniaika punkkarina! :D Tätä kuvaa en löytänyt enää koneelta mistään, mutta vuosia sitten tilaamieni paperikuvien joukosta sen löysin ja skannasin tätä varten.


Tulipa tässä kuvakansioita plärätessä huomattua, kuinka etenkin Kiiran kanssa on ehditty kokea vaikka ja mitä. Onneksi kameraa on kannettu ahkerasti mukana, niin muistot matkalle mahtuneista hetkistä ovat tallentuneet kuviksi. Haasteen annan eteenpäin Iidan ja Myslin blogiin. :)
 

perjantai 21. marraskuuta 2014

Pitkästä aikaa lenkkiseurana aurinko ja kamera

Koska tähän aikaan vuodesta on niin pimeää, tulee kameraa ulkoilutettua hyvin vähän. Tänään kuitenkin tartuttiin Johannan kanssa tilaisuuteen ja lähdettiin päivällä metsään juoksuttamaan Lumoa ja Lottaa kameran kera. Sattui huippu kuvauskeli kohdalle!

Tässä muutama otos piristämään kaamosaikaa:

Lumo pönöttää. Milloinkahan se päättäisi turkin kasvattaa?

Lotan pönötys

nuuskahuuli :D

ystävykset

Lumo haaveilee "vapaa"-käskystä.

Lotan kaunis katse.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Tokoa taas

Voi olla, että päivitykset ovat jonkin aikaa nyt melkoisen tokopainotteisia. Hirveästi muuta jännää ei hetkeen ole tiedossa. Ulkona on niin pimeää koko ajan, että kuviakaan en mene lupailemaan ihan heti. Tavoitteena olisi kuitenkin saada Lumon tokoiluista jonkinlaista videopätkää laitettua. Vinkkejä miten videoita on järkevintä blogiin laittaa? Vievätkö bloggeriin ladattuna liikaa tilaa? Mitä muita vaihtoehtoja on?

Hetki sitten tultiin hallilta treeneistä Lumperon kanssa. Sen kanssa en ole varmaan kertaakaan lähtenyt tokotreeneistä pahalla mielellä, tai kokenut että treenit ois olleet huonot. Se on niin mukava tokokaveri! Tällaista harrastamisen kuuluu parhaimmillaan ollakin, että treeneistä lähtee tyytyväisenä ja seuraavaa kertaa odottaen.

Etukäteen päätin pääteemaksi seuraamisen. Olen jotenkin arkaillut sitä opettaa ja kokenut sen hankalaksi Lumon kanssa. Kuitenkin yhtäkkiä homma toimi tosi kivasti. Kuka lie koiraa tässä välissä opettanut? Imuttamalla opetettu tiivis ja suora paikka seuruussa on jäänyt vihdoin Lumolle lihasmuistiin ja nyt namikättä voi nostaa jo taskun korkeudelle, eikä siellä tarvi namiakaan enää olla valmiina. Naksuttimella vahvistan hyvää suoritusta. Nyt hiljalleen aletaan pidentämään pätkiä ja tekemään käännöksiä liikkeessä. Paikallaan niitä on jo hieman tehty.

Liikkeestä maahanmenoa tehtiin niin, että koira kulki mukana vähän epämääräisellä "tule" käskyllä, koska en halunnut seuraamista hinkata samaan aikaan kuin harjoittelee maahanmenoa. Tämä ei muuta vaadi kuin toistoja varmuuden saavuttamiseksi ja varsinaiseen seuraamiseen liittämisen kunhan siinä ensin edistytään erikseen. Muutama luoksetulo tehtiin myös ja niissä ei ongelmaa. Käytin naksutinta oikeastaan kaikessa merkkaamaan oikeaa toimintaa. Paikkamakuuta tehtiin porukalla ja kävin välillä palkkaamassa. Hyvin pysyi, vaikka pää välillä pyörii jos ympärillä tapahtuu.

Lopuksi vielä hiukan näyttelyjuoksutusta ja -seisotusta, joihin saatiin hyviä vinkkejä! Liikkuu kuulemma tosi kivasti. Täytyy yrittää olla puhumatta sille juoksuttaessa, jotta ei käänny katsomaan vaan menee suoraan. Seisottaessa täytyy varoa laittamasta takajalkoja liian taakse. Kauheasti ei tarvi kuulemma edes asetella, kun asettelee itse itsensä niin hyvin.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Tokotalvikauden aloitukset

Hallikausi alkoi viikko sitten ja tähän mennessä ollaan ehditty treenata hallilla jo kolmesti, huhhuh. Kerran viikossa käydään Lapin Nuuskujen vuorolla ja noin kerran kuussa tolleriporukan kesken. Kesällä tokon treenaaminen jäi aivan retuperälle, joten nyt on ryhdistäydytty. Lumon kanssa meillä on paljon työsarkaa, mutta sepäs ei haittaa kun meillä on kummallakin niin kivaa treenatessa! :)

Kaikkiin ALO-luokan liikkeisiin Lumolla on jo pohjustusta, mutta täysin valmis ja varma ei taida olla yksikään liike. Viimeisimmissä treeneissä työn alla on olleet erityisesti liikkeestä maahanmeno, hyppy, seuraaminen ja paikallaolo. Seuraamisen kanssa tuskailen eniten, mutta siihen tarvitaan vain toistoja jotta edistyy. Voisin joku kerta kirjoitella tarkemmin siitä, millä mallilla mikäkin liike on. Nyt ei kuitenkaan ehdi.

Lumolle on kyllä kehittynyt uskomaton treenimotivaatio ja omaan makuuni se toimii tokotreeneissä ihan superisti. Viretila on juuri sopiva ja se tekee kaiken niin nopeasti, hyvin ja tarkasti kuin vain pystyy ja osaa. Todella hyvin se myös sietää häiriötä. Keskittyminen ei herpaannu, vaikka ahtaassa hallissa treenataan jatkuvasti tosi lähellä muita. Huippu otus!

Lopuksi vielä eilisen isänpäivän kunniaksi pari meidän koirien "isin" ottamaa kuvaa Lumpesta.



torstai 6. marraskuuta 2014

"Vain" allergiaa

Tänä syksynä olemme laukkoneet eläinlääkärissä varmaankin enemmän kuin aiemmin yhteensä. Jo elokuussa kerroin blogissa sairasteluista TÄÄLLÄ ja TÄÄLLÄ. Nyt taitaa olla aika päivittää taas tilannetta. Tapani mukaan kerron asiat vähän turhankin yksityiskohtaisesti ja pitkästi, joten lukekoon kuka jaksaa. ;)

Ensin Lumon osalta:

Lumon nielurisat leikattiin syyskuun alkupuolella. Olivat toisenkin antibioottikuurin jäljiltä edelleen todella tulehtuneet, mutta leikkaus meni hyvin. Yllättäen epämääräinen oireilu kuitenkin jatkui, vaikka leikkauksesta olisi pitänyt toipua nopeasti. Lumo rapsutteli tai hankasi pään aluetta (kuonoa, leukaa, kaulaa) vähintään kerran päivässä, yleensä useammin. Ja siis samaan tyyliin kuin ennen leikkausta, jolloin ajateltiin sen koettavan rapsuttaa tulehtuneita nielurisoja. Kauhulla ajattelin leikkaushaavojen tulehtuneen tai jotain vastaavaa. Tilanne eteni siihen, että Lumolla piti sisällä olla koko ajan kauluri päässä, ettei raavi huuliaan verille. Lopulta varasin ajan Rovaniemen Univetiin, kun ei ollut juuri silloin sopivaa väliä lähteä Oulussa käymään. Oli mukavaa, kun Univetistä pyydettiin lähettämään Lumon aiemmasta hoidosta potilaskertomukset, jotta lääkäri voi tutustua niihin etukäteen ja miettiä tilannetta jo valmiiksi.

Saimme sitten täysin yllättävän epäilyksen: eläinlääkäri veikkasi, että Lumolla voisi olla jokin atooppinen allergia. Käsitin, että nielurisat ovat voineet tulehtua juuri tuon allergian takia ja sen takia se myös rapsuttelee pään aluetta kun kutisee. Ja onhan se välillä kirputellut itseään muualtakin kropasta. Tuo pään alueen rapsuttelu vain ollut ehdottomasti voimakkainta. Suuhun katsottaessa nielu näytti rauhalliselta, joten Lumo sai siltä istumalta sentään luvan käydä taas riehumislenkeillä ja metsästysreissuilla. 

Lumo sai vajaan kuukauden mittaisen kortisonikuurin. Eläinlääkärin mukaan jos oireet sillä poistuisivat, kyse olisi mitä todennäköisimmin atooppisesta allergiasta. Ja niinhän ne oireet poistuivatkin, tosin annosta laskettaessa oireita tuli jonkin verran takaisin. Nyt Lumo on ollut vajaan viikon ilman kortisonia, ja ainakaan vielä kutinat eivät ole palanneet entiselle tasolle, vaan ovat ihan kestettävissä. 

Atooppisessa allergiassa koira on herkistynyt jollekin "ulkoiselle" ärsykkeelle kuten siitepölylle, homeelle, huonepölylle, ihmisen tai jonkin eläimen hilseelle, muoville tai varastopunkille. Kyse ei siis ole ruoka-aineallergiasta. Eläinlääkärin mukaan talvi on atooppisille koirille helpompaa aikaa, kun siitepölyt ja luonnossa esiintyvät homeitiöt ovat lumen alla. Hän kehoittikin seurailemaan nyt, josko talvi ainakin pärjättäisi ilman lääkityksiä. Jos oireet alkavat vaatia taas lääkehoitoa, niin vaihtoehtoja on muutama. Voidaan ottaa allergiatestit, joiden mukaan koiralle aletaan antaa siedätyshoitoa pistoksilla. Pistosten antamista joudutaan jatkamaan koko koiran elämän ajan kerran kuukaudessa (alussa useammin). Siedätyshoidon lisäksi vaihtoehtona ovat lääkitykset. Jatkuvana lääkityksenä voidaan käyttää atopica-nimistä lääkettä, joka käsittääkseni on kuitenkin aika vahva lääke ja hirvittää, jos sellaista joutuisi nuorelle koiralle syöttämään vuosikausia. Kortisonin jatkuvaa käyttöä eläinlääkäri ei edes suositellut (jatkuvasti käytettynä lyhentää elinikää ja muitakin sivuvaikutuksia), mutta jos oireilu esimerkiksi vain kesäisin pahenee, niin voidaan miettiä kortisonia kuurina. Siinä meillä on aikamoiset vaihtoehdot. Koirahan voi siedättyä itsekseenkin joillekin asioille, mutta voi kyllä myös herkistyä uusillekin asioille.

Nyt sitten seuraillaan ja mietitään. Kotikonsteina ainakin rasvahappoja koiran olisi hyvä saada ruuassa, pölyjä olisi hyvä pyyhkiä usein kostealla, koira pestävä harvoin ja kosteuttavalla shampoolla, ja varastopunkin varalta voi kokeilla kuivaruuan pakastamista. Kuulin myös, että joillakin koirilla kalaton ruokavalio olisi auttanut atopiaoireisiin, vaikkei kyse olekaan ollut ruoka-aineallergiasta. Lumon aiemmassa ruuassa (Booster Power) oli lohiöljyä ja vasta vaihdettiin uuteen (Barking Heads Tender Loving Care Chicken) jossa on taimenta ja glukosamiinia (valmistettu äyriäisistä) ja jonkin verran saa myös raakaruokaa, eli välillä olen antanut lohta ja lohiöljyä. Näitä juttuja pitää nyt pohtia.

Tämä on ollut mulle itselle aika iso takaisku, vaikkei mistään kuolemansairaudesta olekaan kyse. On todella raskasta jatkuvasti seurailla ja tulkita koiran oireita ja tehdä päätöksiä kokeiltavista hoitokeinoista. Inhottavinta on nähdä, että koiraa itseään oireet haittaavat. Juuri nyt onneksi on hyvä vaihe. Selvää on se, että Lumoa ei tulla käyttämään jalostukseen. Pakko myöntää, että pelottaa nuo jatkuville lääkityksille joutumisen mahdollisuudet senkin takia, että dopingsäännöt kieltävät silloin osallistumisen kaikkiin virallisiin kisoihin, kokeisiin ja näyttelyihin. Me kun Lumon kanssa olemme juuri vasta päässeet vauhtiin harrastuksissa ja meillä on treenatessa kummallakin niin kivaa ja Lumossa potentiaalia. Katsotaan miten meille käy!


Ja sitten Kiira-rouvan terveyskuulumiset:

Kiiralla siis epäillään edelleen ruoka-aineallergiaa mahakipuoireiden takia. Se oli noin 2 kk zitac-happosalpaajalääkityksellä ja allergiaruualla (RC anallergenic). Lääkityksen aikana maha ei ollut ainakaan näkyvästi kipeä, mutta heti kun lääke lopetettiin niin parin päivän päästä oli, ja siitä taas parin päivän päästä. Pääosin ollut kuitenkin ok. Eläinlääkärin kanssa päädyttiin siihen, että noiden satunnaisten mahakipujen tullessa annan zitacia. Hänen mukaansa satunnaisista kipuiluista ei tarvitse ihan älyttömästi huolestua, sillä Kiira voi olla yksinkertaisesti vain todella herkkä ruokavalion muutoksille ja reagoida niihin aluksi.

Nyt olen aloittanut Kiiralle myös ruoka-aineiden kokeilun yksitellen. Kaksi viikkoa syötetään allergiaruuan rinnalla jotain yhtä ruoka-ainetta, ja jos oireita ei erityisemmin tule, niin sitä saa syöttää jatkossakin. Aloitin kokeilun hirvenlihalla, kun saatiin koirille jämälihoja pakastin täyteen sukulaisten hirviporukalta. Käsittääkseni riistalihat ovat usein sopivia allergisillekin. Toivotaan, että sopivia ruoka-aineita löytyisi, koska pelkän allergianappulan syöttäminen tulee kalliiksi. Onneksi viime kerralla ruoka sattui olemaan -25% alennuksessa, jolloin se jo lähenteli normaaliruokien hintaluokkaa.

Onneksi meidän koirilla on vakuutukset! Ne ovat tänä syksynä maksaneet kyllä itsensä takaisin. Kovasti olen ihmetellyt sitä, miksi kummallakin koiralla nyt ongelmat "puhkesivat" yhtä aikaa. En kuitenkaan keksi syytä, jonka takia kumpikin olisi oireilun voinut aloittaa. Tosin Kiirallahan on mahaongelmia ollut aiemminkin, mutta ne palasivat nyt samoihin aikoihin kun Lumo aloitti oireilunsa. Vaikka koirat oireilevatkin hyvin eri tavalla, niin on mietitty ruuan vaikutusta (söivät aiemmin osittain samaa nappulamerkkiä) ja jopa homeen mahdollisuutta tässä asunnossa, johon keväällä muutettiin. Jotenkin tuntuu kuitenkin epätodennäköiseltä, että hometta olisi. Rakennus on melko uusi ja itsekin olen allergikko/atoopikko ja uskoisin että minäkin olisin jo reagoinut. Lisäksi olimme kesällä kuukauden ajan Oulussa, eikä se vaikuttanut oireiluihin kummankaan koiran kohdalla. Ehkä kaikki oli nyt vain sattumaa. Sen kuitenkin sanon, etteivät allergiat ole mitään "vain" allergioita, vaan voivat olla suuri riesa ja huolenaihe. Toivottavasti kummankin koiran oireet pysyisivät nyt hallinnassa!

lauantai 25. lokakuuta 2014

Miten maailmaan kuuluisi tutustua?

Muutamia ihan hauskoja kuvia Lumosta on jäänyt pitkäksi aikaa jemmaan läppärin tiedostoihin tai muistikortille, vaikka niitä räpsiessä olen miettinyt niiden sopivan blogiin. Ei nyt mitään mestariotoksia, mutta aiheiltaan kivoja. Huomasin näiden kuvien kertovan samasta asiasta: koiran sosiaalistamisesta. Olkoon tämä postaus siis ajatuksenvirtaa aiheesta sosiaalistaminen, kuvien kera.

Omat koirani ovat luonteiltaan hyvin erilaisia, ja kummaltakin olen oppinut paljon koiranpennun ja nuoren koiran sosiaalistamisesta. Kiira on opettanut ehdottomasti enemmän, mutta Lumon kanssa on sitten opeteltu vähän eri asioita koettaessani välttää Kiiran kanssa tekemiäni mokia ja soveltaessani Kiiralta oppimaani Lumon erilaiseen luonteeseen. Mielestäni huolellinen sosiaalistaminen on tärkeimpiä asioita, joita koiran kanssa kannattaa tehdä. Kaikenlaiset temput koira oppii vanhempanakin, mutta jos pentua ei ole sosiaalistettu riittävästi tai oikealla tavalla, on asiaa hankalampi myöhemmin korjata.

TÄSSÄ mielestäni hyvä linkki aiheesta.

Lumo puulaakijalkapallon SM-kisoja seuraamassa (tottumassa ihmispaljouteen, lentäviin palloihin, kaiuttimista tuleviin kuulutuksiin ja rauhassa odotteluun)

Lauri Tähkä -ilme ;D

Periaatteessa sosiaalistaminen ei ole mitään rakettitiedettä. Tavoitteena on koira, jonka kanssa voi kulkea missä vain, tai ainakin niissä paikoissa, joissa koiran omistajat haluavat koiransa kanssa kulkea. Halutaan koiran tottuvan noissa paikoissa esiintyviin asioihin ja oppivan käyttäytymään tilanteisiin sopivalla tavalla. Täytyy siis kuljettaa pentua erilaisissa paikoissa, tehdä niistä sille mukavia ja ohjata sitä käyttäytymään halutulla tavalla. Kuulostaa yksinkertaiselta ja ehkä joidenkin pentujen kanssa sitä onkin.

Sosiaalistamisen haastavuus on mielestäni siinä, että pennut reagoivat uusiin asioihin yksilöllisesti, jolloin pennun reaktioihin pitäisi ihmisen osata reagoida yksilöllisesti pennulle sopivalla tavalla. Pentu näkee asioita kuitenkin vasta ensimmäistä kertaa, joten sen reaktiotapoja ei vielä tunne. Silti täytyisi osata itse reagoida esimerkiksi pennun yllättäviin pelkoihin. Tietty itseään ei kannata liikaa piiskata, sillä suurimmasta osasta koiria kasvaa varmaan ihan mukavia ja järkevästi käyttäytyviä, vaikkei aina itse olisikaan täydellisesti toiminut.

Lumo ihmettelee veljenpojan touhuja


tämä kuva Tanialta

Usein itse ei edes osaa ajatella, kuinka paljon uutta pentu kokee vieraillessaan vaikkapa eläinkaupassa. Liike sijaitsee ehkä vilkasliikenteisen kadun varrella, sinne mennään liukuovista, paikka on täynnä kaikenlaisia hajuja, lattia liukas, pakastin hurisee, myyjä kumartuu rapsuttamaan, ohi juoksee lapsi ja toinen koira haukahtaa. Joku pentu marssii sisälle kuin olisi aina siellä asioinut, toinen pelkää kaikkia edellä mainittuja uusia ärsykkeitä. Arasteleva pentu tarvitsee aikaa tutustua uusiin juttuihin rentoutuakseen niiden keskellä. Lumo pelkäsi pentuna juurikin liukuovia, joten tovi tuli seisoskeltua niiden vieressä syöttäen pennulle herkkuja, siirtyen vähitellen lähemmäksi koiran ehdoilla ja lopulta ovista läpi, jääden edelleen vielä varmuuden vuoksi herkuttelemaan ovien toiselle puolen. Nykyään samaisista ovista kuljetaan kyllä ongelmitta.

Itse ajattelen, että pennun ei tarvitse ihan kaikkea mahdollista nähdä ja kokea. Sen täytyy saada kyllä paljon erilaisia kokemuksia, mutta niiden on oltava hyviä. Koiralle täytyy jäädä olo, että uusissa paikoissa on kivaa tai vähintään että niistä selviää. Jos pentu jännittää kovasti, veisin sen mieluummin useamman kerran samaan paikkaan tottumaan ja saamaan varmuutta, kuin kuljettaisin joka kerta eri paikassa ja sille jäisi joka reissun jälkeen vähän epävarma olo.

Kiiran kanssa olen oppinut myös palautumisen merkityksen. Jos pennulla on ollut kovin jännittävä päivä, on seuraavan päivän hyvä olla rauhallinen. Ellei stressitila ehdi laskea ja tasaantua edellisten koitosten jäljiltä, on koiran hankala käsitellä uusia juttuja. Tässäkin pitää seurailla omaa koiraa, toiset kun tarvitsevat sitä palautumisaikaa enemmän. Kiiran kanssa juostiin ehkä liiankin innokkaasti eri paikoissa, mutta Lumoa maltoin jo välillä jättää kotiinkin, vaikka olinkin menossa asioimaan johonkin hyvään sosiaalistamispaikkaan. 

kahvilasta annettiin koiravieraalle pari koirankeksiä :)

kahvila-asiakas odottaa keksejään

Tykkään pitää koiria paljon mukana sellaisissa paikoissa, joihin ne saa ottaa. Siinäpä saavat virikkeitä, eivätkä joudu olemaan niin paljoa yksin kotona. Lumon sosiaalistaminen on sujunut oikeastaan siinä sitten ihan itsestään. Joskus olemme kyllä lähteneet jossain käymään ihan vain sosiaalistamistarkoituksessakin. Meidän koirat tai vähintään toinen niistä on olleet pentuna (= alle vuoden ikäisenä) mukana esimerkiksi:

- kaupungilla
- ostoskeskuksessa
- torilla
- vierailuilla ystävien luona, lapsiperheissä, koiraperheissä, jne.
- urheilukisoissa
- markkinoilla
- kahvilassa
- liikunnan opintojen suunnistuskerralla
- bussissa ja junassa
- koiratapahtumissa
- ampumaradalla
- mökkireissuilla
- telttaretkellä

Kiiran olen sylissä vienyt pikkupentuna jopa vaatekaupan sovituskoppiin. :D

lauantai 18. lokakuuta 2014

Kettu lammaslaumassa

Tänään lenkkeiltiin rovaniemeläisten perrojen kanssa. Kiirahan ei nauti vieraissa koiraporukoissa temmeltämisestä, joten se sai jäädä kotiin. Vaikkei Lumo olekaan perro, niin sen kanssa me kuitenkin suunnattiin tutustumaan alueen vesikoiriin.

Kiva oli  nähdä uusia perroja, täällä päin kun niitä on melko vähän. Lumo meni oikein nätisti joukon jatkeena. Liekö kakara luulee itsekin olevansa ainakin vähän vesikoira, kun on sellaisen kämppiksenä kasvanut. Mielellään pikku kettu osallistuu uudelleenkin kikkarakarvaisten kaverien kimppalenkeille, jos sellaisia saatais aikaiseksi. :) 


hurja tolleri :D


Lumo ihmettelee perrokasaa
Lumo, Roope, Jasu, Tiitu, Diego (toivottavasti nimet oikein)


torstai 16. lokakuuta 2014

Mökkihöperöt metsällä

Ette uskokaan, kuinka paljon olin tätä odottanut! Pitkästä aikaa pääsin käymään mökillä, tuolla minulle niin rakkaalla ja muistojentäyteisellä paikalla. Siellä sitä lapsena vietettiin järvessä uiden jokunen tovi, leikittiin ratsastuskoulua kuistin kaiteilla (jokaisella kaiteenpätkällä = hevosella oli toki oma nimensä, jotka vieläkin muistan), laskettiin suksilla rinnettä alas ja leikittiin parvella. Useilla mökeillä olen vieraillut, mutta tuo paikka on minulle The Mökki. Ei sähköä, ei juoksevaa vettä, saati sitten sisävessaa. Kauniit maisemat, rauha ja hiljaisuus sekä kynttilänvalo. Vasta nyt aikuisempana sen tajuaa, kuinka etuoikeutettu onkaan päästessään tuollaiseen paikkaan.


 Tällä mökkireissulla ei nukuttu pitkään, vaan kumpanakin kahtena aamuna heräsimme vielä pimeän aikaan ja körryyttelimme metsästysmaille auringonnousua odottelemaan. Kanalinnut ovat olleet tänä vuonna vähissä, ja meidänkin koko reissun saldo oli lopulta pyöreä nolla. Ampumaan päästiin vain yksi laukaus, joka sekin tiheässä vitikossa meni puuta päin. Kaikesta huolimatta Lumolle suuret propsit näppärästä käyttäytymisestä metsällä! Ensimmäinen kerta kakaralla tuollaisella reissulla, jossa ei odotella passissa vaan liikutaan, ja aivan selvästi sillä oli jo käry siitä mitä ollaan tekemässä. 


Välillä pidin Lumoa vierellä kulkemassa, mutta paljon se sai kulkea itsenäisesti edellämme etsien hajuja. Koko ajan pysyi oikein sopivalla etäisyydellä ja piti yhteyttä. Selkeästi myös löysi juuri lintujen hajuja ja nokan käyttö tuntui parantuvan jo noiden kahden päivän aikana. Tuon ainoan ampumatilanteenkin meille mahdollisti nostamalla pyyn puuhun. Nyt metsästäjät hoi, olisi mukava saada kokemuksia, neuvoja ja mielipiteitä noutajan käytöstä metsällä! Pidättekö koiraa vierellä seuraamassa ja annatte vain noutaa, vai käytättekö koiraa ylösajavana? Tuleeko mieleen jotain tärkeitä pointteja, joita tällaisen ensimmäistä metsästysnoutajaansa kouluttavan olisi hyvä tietää? Suurkiitos, jos joku innostuisi kommentoimaan!



höpsöt

Mökillä sitten syötiin hyvin ja saunottiin maailman parhaassa saunassa. Kiira joutui linnustusreissujen ajan odottelemaan meitä mökillä, mutta muuten kumpikin koira sai juosta ja nuuskutella pitkin metsikköä päivät. Taitaa koko meidän pieni lauma toivoa pääsevänsä mökkeilemään pian uudelleen. :)

Kotona taas!

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Muumilaakson asukkaat


Kummallekin meidän koirista löytyy kaksoisolennot katsomalla muumeja:





Kiltti, aina jokaiselle ystävällinen, innokas osallistumaan kaikkeen, erittäin ahne, joskus vähän pelkuri, mutta rohkeasti voittaa aina pelkonsa. Lumo on selvästi Nipsu!






















Arvostettu filosofi pohtii jatkuvasti elämän suuria kysymyksiä. Usein ärtyisä pessimisti, joka turhautuneena odottaa maailmanloppua. Haluaa viettää aikaa itselleen tärkeiden henkilöiden kanssa, vaikkei hevillä kiintymystään osoitakaan. Meillä asuu siis Kiira-niminen Piisamirotta!



















Terveisiä muumilaaksosta!

kuva Rovaniemeltä Santavaaran päältä