lauantai 21. toukokuuta 2016

Koiraihmisen kevätsesonki

Huh, miten paljon koiraharrastusjuttuja tähän toukokuuhun onkaan mahtunut ja lisää vielä piisaa. Taitaa olla meneillään sellainen kevätsesonki. Aika, jolloin koiraihmiset villiintyvät siitä, että ulkona tarkenee taas treenailla koirien kanssa.

Lumon tokotreeneissä on käyty ja siihen päälle vielä treenien vetämiset. Olen kyllä tykännyt kouluttaa nyt muitakin, vaikka oman lisänsä sekin on tuonut tähän kiireeseen. Lumon kanssa tokohommat junnaa nyt turhauttavasti paikoillaan kun ei ole ehditty hirveästi kotona treenailemaan. Onneksi kesällä on enemmän aikaa.

Viikko sitten käytiin tolleriporukalla mejäilemässä. Oli ihan hurjan mukavaa ja antoisaa, kiitos vielä järjestäjälle! Lumo pääsi ajamaan kaksi jälkeä. Ensimmäinen oli hyvin kuivaan ja tasaiseen maastoon edellisenä päivänä vedetty pidempi jälki kahdella kulmalla. Alkusuoralle lähtiessään Lumo vähän sähläsi ja kierteli jäljen ympärillä. Sitten sai jäljestä kiinni ja tosi hyvin meni loppuun asti. Maasto oli sellaista, että hajua oli varmasti melko vähän. Vuoden ensimmäiseksi jäljeksi oikein hyvä suoritus siis! Toinen jälki oli tuore, lyhyempi ja yhdellä kulmalla. Se meni ihan superisti, ei ongelmaa. Sorkankin otti lopussa suuhun ja toi mulle. Makaukset Lumo merkkaa tosi hätäisesti. Katsotaanko aletaanko sitä jotenkin työstämään kesän aikana. Mejä on kyllä niin Lumperon laji. Missään muualla sen häntä ei vihdo yhtä onnellisena. <3

Vajaa viikko sitten startattiin myös meidän ensimmäisissä rally-tokokisoissa. Minun piti olla talkoilemassa kisoissa koko päivä, mutta edellisenä päivänä podin vielä oksennustautia. Jätin talkoilut välistä ja päätin käydä vain oman startin jos vointi sallii. Aika heikko olo oli kyllä, mutta startattiin ja saatiin kokoon 83 pistettä, eli ALOHYV tulos. Kovin skarppia ei minun ohjaus ollut, joten olosuhteisiin nähden hyvin tyytyväinen saa olla. Lumo työskenteli innokkaasti hyvässä kontaktissa koko radan, paitsi viimeisenä kylttinä olleen pujottelun edestakaisin. Rassukka innostui merkit nähdessään, että "jes, tokon merkinkiertoa", ja kun hihna kiristyi eikä päässytkään kiertämään, niin hämmentyi ja rupesi haistelemaan maata. Ehkä skarpimpi ohjaaja olisi osannut ohjeistaa ja ennakoida vähän paremmin. :D

Tänään Lumo Pamela pääsi rentoutumaan RoiRexissä hieronnassa. Onpahan koira kunnossa kesän harrastuksiin, ja kun on se sterilointikin takana, niin siksikin hyvä käydä tsekkauksessa. Ei ollut mitään hälyyttävää, mutta joitakin kireyksiä löytyi. Niin olin arvellutkin, kun koira on tuollainen rämäpäisesti liikkuva kiituri. Parin viikon päästä käydään sitten vielä toinen kerta, niin näkee onko jumit pysyneet auki.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Toko- ja nometreenien antia

Pikapäivitys. Päässä pyörii tokotreeneistä sekä nomekoulutuksesta saadut vinkit, joten pakko koota ne tänne ennen kuin unohtuu.

Tokoa on treenattu viikon sisällä useampana päivänä eri porukoissa. Meidän kesäkauden viikoittainen ryhmäkin alkoi, ja tosi innolla odotan mitä kaikkea opitaan kesän aikana. Tässä muutamia vinkkejä ja ideoita, joita pitää muistaa treenata:

- jos koira ei keskity ja näyttää yrittävän ennakoida, anna joku ihan muu käsky, jotta oppisi olemaan kuulolla
- paikallaoloihin tehotreeniä siihen, ettei sivuille vilkuilu ala heti kun lähden
- paikallaoloissa takaisin perusteisiin: lyhyempää matkaa, takapalkka välillä, levollisuutta 
- älä hermostu virheistä tai painosta koiraa, koska se menee siitä vain levottomammaksi
- kapulalla pitotreeniä jotta suu rauhoittuisi -> ojenna kapula ja pidä koko ajan kiinni, niin lyhyitä pitoja että suu pysyy rauhassa tai kapula pois
- treeniä lelujen keskellä, koiran pakko oppia pinnistelemään keskittymistä
- ennen treenejä jotain pientä tekemistä kentällä tai sen sivussa ja vähän kentänkatseluaikaa koiralle, sekä enemmän taas palkkausta oma-aloitteisesta kontaktista

Tänään oltiin nomekoulutuksessa. Aika rennoin mielin menin, kun sen kummempia tavoitteita ei lajin suhteen ole. Sitä paitsi isäntä on aikonut ottaa nomehommista vastuun. Ei vaan päässyt kyseiseen koulutukseen niin minä menin Lumon kanssa. Tuli kyllä taas sellainen olo, että on tuo laji vaan haastavaa! Jotenkin minusta tulee aina nomea treenatessa tietyllä tapaa epävarma. Lajissa olen niin alkeissa, vaikka ne taipparit onkin läpäisty. On vaikeaa reagoida koiran tekemisiin kun oikein mikään ei tule "selkäytimestä" rutiinilla. Noh, vinkkejä isännälle treeneihin:

- koiran "alasajoa" = viretason laskemista, eli paljon istuskelua ja katselua, aina ei tehdä mitään, koiran voi laittaa odottamaan ja viskellä dameja ympäriinsä ja kerätä ne itse pois kun koira on rauhoittunut kunnolla oikeasti, ikinä ei treenata kiireessä
- pillipysäytyksessä koiran aina istuttava -> rauhoittaa
- yhteistyöllä "kuminauha", jonka pituutta venytettävä joskus askel tai pari kerrallaan (liittyen kaukana työskentelyyn ja kaukaa ohjattavuuteen, tämä tosi hyvää asiaa myös tokoon)
- itsenäiselle työskentelijälle paljon (lähes pelkästään) ohjaustreeniä, ei vapaata hakua liikaa
- jos koira vaihtaa damia, noudosta ei kehua vaan todetaan tylysti tyyliin "olipa surkea" (tuntui tehoavan Lumoon)
- luovutuksissa ei kiirettä ottaa damia pois, koira voi istua pidemmänkin aikaa dami suussa
- kakkosmarkkeerauksissa jos ekan noudon jälkeen kääntyy katsomaan jäljellä olevaa muistipaikkaa, päästä nopeasti (korjasin koiran asentoa sivulla ja se ajautui siksi aavistuksen sivuun)

Lumo oli nomekoulutuksessa vähän hämillään (niin kuin minäkin) kun tehtiin meille ihan uusia juttuja. Oli sellaista hölmöä värkkäämistä välillä. Pitkä nometauko näkyi meidän kummankin suorituksessa. Positiivinen yllätys oli kuitenkin se, kuinka hienosti Lumo jaksoi odottaa ja katsella vierestä muiden suoritusvuoroja rauhassa ja hiljaisesti. Ainoastaan pitkät markkeerausheitot ja niille juoksevat koirat saivat pikkutollerin hetkeksi sekaisin. Tämä taisi kuitenkin olla ensimmäinen kerta, kun tuolla tavalla ryhmässä oltiin nomea treenaamassa niin että koirat sai katsella toistensa tekemistä läheltä. 

Heh, hiukan ehkä huomaa noista kummankin lajin listoista, että paljon keskitytään nyt malttitreeneihin. Ja malttitreeniä taidetaan tarvita kumpikin, sekä minä että koira. Oma elämä on ollut viime aikoina tosi kiireistä, ja siksi en ehkä ole ollut mistään kovin kärsivällisimmästä päästä koiranohjaajanakaan. Aika herkästi on ruvennut turhauttamaan ja ärsyttämään. Pitää ruveta psyykkaamaan itseä aina ennen treenejä jonkinlaiseen zen-mielentilaan, niin ei Lumon kanssa kovin pahasti lietsottaisi enää toisiamme ylikierroksille. Se olkoon yksi kesän tavoitteista!