lauantai 24. toukokuuta 2014

Erittäin hyvä, ellei täydellinen...

... sellainen oli Lumo tänään Muurolan näyttelyssä. Tuloksena siis EH eli erittäin hyvä.

Rikoin kehässä numerolappupidikkeen kiristäessäni sitä, joten piti jättää se kaiteelle meidän vuoron ajaksi. :D

Tulos oli täysin odotettu ja itsekin olisin kakaralle saman laatuarvion antanut. Se vaan on vielä niin keskenkasvuinen ja juuri nyt pudottanut turkkinsa. Lumo taitaa olla aika hitaasti kehittyvää tyyppiä, joten odotellaan sitä näyttelymenestystä sitten vähän myöhemmin. ;) Kehäkäytös oli neitokaisella oikein mallikasta. Sen kanssa näyttelyjutuissakin on aina sellainen tekemisen meininki, vauhtia ja intoa.



Tuomari Tuula Pratt oli hyvin mukava ja arveli, että Lumosta kehittyy ajan kanssa oikein hyvä. Arvostelu oli myös pitkä ja kattava, siitä pisteet tuomarille!

"Vielä kovin pentumaiselta vaikuttava, mittasuhteiltaan oikein hyvä. Sekä kuono, että kallo ovat vielä kovin kevyet ja kuono vaikuttaa pitkältä. Kaunis kaulalinja. Riittävästi kulmautunut edestä, niukasti takaa. Ikään sopiva rungon voimakkuus. Jyrkkä lantio. Erinomainen raajaluusto. Kevyet liikkeet. Kauniit valkoiset värimerkit. Mukava, reipas olemus." EH, JUK2


nakkia naamariin niin jaksaa taas

Hengailtiin näyttelyalueella vielä hyvän aikaa, että saatiin Lumolle vähän rauhoittumistreeniä. Tuollaisissa paikoissa kun siitä olisi niiiiiiin kiva moikata jokaista ohikulkijaa hyppimällä vasten. Edistytty ollaan, mutta joskus kiusaus on sille liian suuri. Minkäs sille pieni koira voi, että on vaan niin täynnä rakkautta kaikkia maailman asioita ja olentoja kohtaan!

ehdittiin käydä myös joen rannassa kuvailemassa

Lumon persoonalliset poseerausasennot




maanantai 19. toukokuuta 2014

Kolmen lajin viikko

Viime viikolla tuli taipparitreenien lisäksi touhuttua koirien kanssa monenlaista. Keskiviikoksi sovittiin porukalla vapaamuotoista tokoilua, koska Lumon ihana puoliveli Sulo on menossa pian tokokisoihin ja Minttu halusi heille häiriötreeniä. Meitä oli yhteensä neljä ihmistä, neljä tolleria ja kaksi espanjanvesikoiraa. Hyvää häiriötä ja hyviä vinkkejä saatiin kaikki toisiltamme. 

Kiira pääsi pitkästä aikaa mukaan tällaisiin porukkatreeneihin ja oli ihana hömpötellä sen kanssa. Se osaa niin paljon ja on onnellinen kun pääsee tekemään, etenkin jos palkkana on PALLO! Muistuteltiin mieleen vanhoja tokojuttuja ja hiottiin jo osattua. Mullakin on nykyään muistelemista välillä siinä, miten olen Kirpun kanssa yleensä joitakin juttuja tehnyt. On tullut viime aikoina niin paljon treenailtua Lumon kanssa ja sen kanssa kun pitää olla vähän erilainen.

Lumo pääsi heti alkuun harjoittelemaan paikallamakuuta. Tätä pitäisi ottaa enemmän. Istumassa se pysyy hyvin pitkiäkin aikoja, mutta makuulta meinaa olla niiiiiiiiin kiire aina namille, että herpaantuu helposti kun alan ojentamaan palkkaa ja pomppaa ylös. Voisin myös kokeilla takapalkkaa tähän. Muuten Lumo pääsikin tekemään vain jotain pientä ja sitten harjoitteli odottamista kentän laidalla Kiiran treenatessa. Nuo odottelutreenit on Lumolle nyt tosi hyviä ja tarpeen. 

Viikon kolmantena lajina taippareiden ja tokon jälkeen tuli näyttelyjutut.  Torstai-ilta vietettiin siis mätsäreissä, misseinä Lumo ja ihanainen naapurin nappisilmä vesikoira Kira. Kummallekaan ei sijoitusta tullut, vaikka käyttäytyivät hienosti. Saatiin kuitenkin hyvää kokemusta ja sehän se on tärkeintä. Tosin Lumon mielestä parasta taisi olla lohdutuspalkinnoksi saatu herkkutikku. :)

nakkipalan toivossa jaksaa töröttää paikoillaan





nakkipalan toivossa jaksaa juostakin niska kenossa, eikä nokka kohti menosuuntaa niin kuin olisi parempi...

tuomari sanoi muka keskenkasvuisen näköiseksi, mutta ei kai pennun tarvitse aikuiselta näyttääkään

Kira odottaa vuoroaan

palkintolaatikosta päätellen ei jääty paljosta paitsi :D

Illalla startataan sitten tämä koiratreeniviikko taas taipparitreeneillä. Lauantaina edessä on myös Lumon ensimmäinen "kunnon" näyttely, eli enää ei olla pentuluokassa, vaan junioreissa jo. Turkkinsa se on juuri pudottanut, eli odotukset eivät ole suuret. Nähtäväksi jää, tunnistaako tuomari aidon kauneuden karvattomuudesta huolimatta. ;)

tiistai 13. toukokuuta 2014

Tähtäimessä taipumuskokeet

Työharjoittelujakso Oulussa oli ja meni. Kuukausi kului ohi hujauksessa kun oli niin mukavaa sekä harjoittelussa että muutenkin kotipaikkakunnalla olla ja nähdä kavereita ja sukulaisia. Koirat saivat vähän vaihtelua lenkkimaastoihin, hierojakäynnin, Lumo pääsi käymään monessa kyläpaikassa opettelemassa oikeanlaista käyttäytymistä (=rauhoittumista) ja tokoakin ehdittiin vähän treenailla.

Innokkaat tokoilijat vuoroa odottamassa


Pääsiäisenä Lumo pääsi myös tsekkaamaan tulevat metsästystiluksensa ja haistelemaan teerien jälkiä pelloilta.

Lumo suunnittelemassa metsästysstrategioita

Harjoittelussa koirista tuli oppilaiden keskuudessa suorastaan julkkiksia sen jälkeen, kun lemmikkiaiheisella tunnilla näytin parin minuutin pituisen temppuvideon. Starring Kiira & Lumo. Viimeisenä harjoittelupäivänä sain parikin pyyntöä viedä koirille terveisiä. :)

Rovaniemelle saavuttuamme päästiin heti rytinällä kiinni treenaamiseen, kun 1,5 h päästä jo alkoi Lumon taipumuskoekurssi. Ensimmäisellä kerralla aiheena oli perustottelevaisuus ja koiran hallinta. Tokon treenaaminen on tuottanut tulosta ja harjoitteet sujuivat hyvin. Lopuksi otettiin damit esiin ja katsottiin vähän miten koirat kantavat ja pitävät damia hihnassa. Tässä vaiheessa Lumo alkoi vähän hölmöilemään, mutta uskon että se oli vain vähän epävarma siitä mitä piti tehdä. Päätettiin ottaa pitoharjoitukset ja luovutukset tehotreeniin viikoksi. Tehotreenissä on ollut myös rauhoittuminen erinäisissä tilanteissa, kuten portaissa kulkiessa ja hihnalenkeillä.

Valokuvaussessio, jonka tuoksinassa emäntä unohti hihnat metsään...

 Damien kanssa ahkera olkkarissa treenailu saatiin viikon aikana johtamaan huimaan edistykseen. Totesin, että Lumon kanssa pitää vaan rohkeasti alkaa kokeilemaan sille sopivaa tapaa opettaa eikä miettiä liikaa. Ehkä olen Kiiran kanssa niin tottunut siihen, että intuitiolla yleensä tiedän sille sopivan tavan opettaa asioita. Lumon kanssa yhteiseloa ja treenitaustaa on niin vähän, että täytyy kokeilla, jotta voi oppia.

Hieno maisema, huono kamera :(

Tänään toisissa taipparitreeneissä päästiin sitten tositoimiin noutamaan dameja metiköstä ja kuulemaan pauketta. Jokaiselle koiralle tehtiin kolme heittoa. Kaksi ensimmäistä heittoa koira näki ja toista ennen paukahti starttipistooli. Lumo seurasi heitot tarkasti ja oli innokas, muttei ylikierroksilla. Sain neuvon lähettää koira aikalailla heti kun heitto tipahtaa ja koira katsoo tipahtamispaikkaa. Noudot meni superhyvin, varmasti ja nopeasti. Kolmannenkin heiton koira näki, mutta sen jälkeen liikuttiin koira hihnassa eri puolelle damia, josta lähetys niin että koira joutuisi käyttämään nenäänsä ja aiempia enemmän etsimään. Tässä huomasi, että Lumon kanssa on tullut vähemmän tuota hakutyötä treenattua ja se näkyi suorituksessa. Koira ei oikein tiennyt mitä tehdä. Lopulta kun dami löytyi niin se tuli kyllä hienosti mulle taas käteen asti. :)

Eevin ja Aleksin ottama kuva Lumosta lenkillä, kun pikkuneiti oli heillä päivähoidossa


Ohjeeksi saatiin nyt harjoitella tuota hakua ja opettaa siihen joku eri käsky (valitsin käskyksi "etsi"). Hakutreeneiksi lähelle piilotettuja dameja, yhdessä piiloon vietyjä dameja, maata pitkin vedettyjä tai varvikkoon laajalle hajustettuja dameja. Tässä meille siis aihe tämän viikon tehotreeniksi. Lisäksi täytyy alkaa ahkerammin opettaa pillikäskyjä. Kyllä nuo ohjatut treenit vaan kummasti motivoi ja innostaa! :)

Koirien ilmeet, kun lenkkireitin varrelta löytyi vielä vähän lunta


Kiira ottaa kaiken irti etuoikeudestaan olla makkarissa, johon Lumolla ei ole lupaa tulla