Kettulauma lenkillä

Ihanan keväinen auringonpaiste sattui tälle päivälle. Tollerilenkki saatiin tehdä siis täydellisessä säässä. Tässä osallistujat tällä kertaa:

Max, Sakke, Sulo ja Lumo

Lumolla oli siis kovin miehistä seuraa, mutta eipä neitiä haitannut. Kivaa oli ja leikit sujui mukavasti poikien kanssa.

isoveli(puoli) Sulo ihmettelee: "Mistä tuo sisko on nuo sekopäägeeninsä perinyt?"

Kiitos kaikille seurasta ja pian uudestaan!

PUM!

Eli sunnuntaina käytiin ampumaradalla katsomassa miten Lumo reagoi pyssyjen paukkeeseen. Onhan se kuullut kaikenlaisia ääniä, kuten aura-autojen kolinoita, jääkiekkojen läsähdyksiä kaukalon reunaan ja uudenvuoden raketit, mutta ei aseella ammuttuja laukauksia. Oli siis jo korkea aika käydä niitäkin kuuntelemassa, kun penskalla ikääkin on jo reilut 8 kk.

Ensin ammuttiin pienoiskiväärillä, josta kuuluva ääni on pieni. Lumperon kanssa seisoskeltiinkin ihan siinä vieressä ampumakopissa ja välillä isäntäkin sai hihnaa pidellä kun itse kävin kokeilemassa ampumista (meni muuten aika hyvin ensikertalaiseksi). Ekat pari paukahdusta Lumo vähän säpsähti paikallaan, lähinnä ihmetteli ääntä. Sitten jatkoi kuralätäköiden tonkimista ja välillä kääntyi katsomaan ampumasuuntaan kun kuuli kopsahduksen maalitauluun. Syöttelin sille namejakin siinä vähän. Kun mentiin porukalla katsomaan osumareikiä tauluista, oli koiralla hirveä hinku päästä sinne. Liekö oikeasti oli menossa tarkastamaan osumapaikkaa vai mitä. :D

Siirryin sitten Lumon kanssa nuotiopaikalle kauemmas, kun muut alkoivat ampumaan rynnäkkökiväärillä. Siinä kun ääni on kova, niin en halunnut että Lumo pääsisi säikähtämään. Taas kakara kyllä reagoi ääneen, kääntyi tarkkailemaan äänen suuntaan ja halusi takaisin ampumakatokselle. Mentiinkin sitten vähän lähemmäs hengailemaan ja syötin siinä nameja. Tästäkään en tiedä halusiko se vain tapahtumien (ihmisten) keskipisteeseen vai selvittämään laukausten alkuperää, mutta eipä sillä niin väliä kun ei arkaillut kuitenkaan.

Eli Lumo reagoi laukauksiin, mutta ei missään vaiheessa millään tavalla yrittänyt pakoon tai mennyt paniikkiin. Pystyi myös syömään namia koko ajan. Nuo sen reaktiot (pieni säpsähtäminen tai katseen kääntäminen tarkkaavaisena äänen suuntaan) taitaa kertoa sen vilkkaudesta ja tavasta reagoida asioihin liikkeellä. Mietinkin, että Kiira ja Lumo ovat tässäkin asiassa hyvin erilaiset sillä tavalla, että Lumo reagoi kropan liikkeillä, Kiiralla taas "ajatus liikkuu", heh. :D Kiira esimerkiksi mejä-kokeen laukauksensietotestissä liikautti vain aavistuksen korviaan, muuten ei hievahtanutkaan. Sama ero tulee ilmi kun niille opettaa tokoliikkeitä: Kiira tekee varovaisesti ja miettii, kunnes tajuaa mitä haetaan ja sitten tekee juuri sen mitä pitää. Lumo taas ehtii kokeilla samassa ajassa sata eri juttua ja kieppuu ja pomppii. Ihania kumpikin! :)

Paitsi ainiin, onhan Kiirallakin tapansa reagoida ampumiseen:

Pum!

Se siitä aiheesta. Tiistaina meillä olikin sitten tokotreenit ja eilen tolleritreenit. Tokossa päätin jo etukäteen ottaa teemaksi rauhoittumisen ja malttamisen, erityisesti odottelutilanteissa. Lumpella kun pitäisi koko treenin ajan olla tiivistä äksöniä, muuten on TYLSÄÄÄÄ.... Tämä johtuu siitä, että on treenattu pääasiassa tuossa itsenäisessä ryhmässä, jolloin olen tehnyt treeneistä tosi tiiviit. Ei ole tarvinnut seisoskella kuuntelemassa esimerkiksi kenenkään neuvoja, jolloin koiralle ei ole tullut treeniä ihan vain odottelusta liikkeiden välissä. Neiti yrittääkin välillä sitten muistutella että "hei haloo siellä ylhäällä, eikö nää olleetkaan treenit", eli haukahtaa ja saattaa pompata mua vasten. Olen palkannut kun istuu nätisti kontaktissa ja jättänyt hölmöilyt huomiotta, mutta eilen ensimmäistä kertaa niistä ärähdin sille pari kertaa ja se tuntui itse asiassa toimivan paremmin. Koiran viretila laski ja hölmöily loppui. Hauska juttu, että se näkyi siinä että Lumon suu napsahti kiinni ja läähätys loppui. :D Pitääpä seurata miten homma kehittyy ja mikä on paras toimintatapa. Haluaisin kuitenkin että se oppisi rauhassa odottamaan, eikä olisi niin kiihkona.

Toinen itsehillintäharjoittelua vaativa juttu Lumolle on tullut namin ottamisesta kädestä. Tämäkin johtuu vireystilasta, sillä ahneena sen on "pakkosaadahetisenami". Kivasti yrittää siis välillä etuhampailla jyrsiä namia nyrkistä nopeampaa, ei kiva. Tätä harjoitellaan nyt niin, että jyrsimisestä huudahdan "au", ja koiran ollessa sivulla se ei saa pompata namikättä vastaan tai yrittää kaivaa namia nyrkistä, vaan namikäsi aukeaa kun koira katsoo mua silmiin. Lisää vinkkejä saa antaa!

Taitaa tosiaan murkkuikä olla aluillaan kakaralla. Pikkujuttujahan nuo on, eikä arkielämässäkään hölmöilyt (ainakaan vielä) ole pahoja. Välillä kuunteleminen ja hihnakäytös unohtuu, kun on niin kiire hajujen perään ja juoksemaan ihan juoksemisen ilosta. Pientä mörkökautta on myös ilmassa, kun jotkut ihan hassut asiat saattavat saada osakseen pari haukahdusta (jonkin verran voi tosin johtua Kiiran antamasta mallista, sillä kun ääni on herkässä kun joku meinaa epäilyttää). Eli nyt treenataan hallintaa, malttia ja itseluottamusta, niin eiköhän siitä ihan toimiva otus saada. :)

Eilen tolleritreeneissä sitten oli rallytokoa. Olipa hauska päästä tutustumaan lajiin! Lumollekin tuli ihan erilaisia uusia juttuja niin, että kotona oli ihan rättipoikkiväsynyt. Tuskin silti Lumon kanssa otetaan tuota lajia varsinaiselle harrastuslistallemme, kun on niin paljon muutakin. Kiiran kanssa rallytoko voisi olla hauskaa hömpöttelyä, joten toivottavasti tulee joskus mahdollisuus senkin kanssa kokeilla.

Kuvia ei minkään tekemisestä

Viime viikon olin sairaana, joten koirilla oli tylsää. Hyvin malttoivat kuitenkin vain lepäillä.

"tylsää"

"tosi tylsää"

Kiirahan on mestari tässä lepäilyssä, kun se ei sisällä kotona ikinä juuri muuta tee, vaikka ulkona sitten päästeleekin höyryjä ihan kunnolla. Tässä malliesimerkki eräältäkin Oulun reissulta kyläpaikasta, jossa rouva otti kaiken ilon irti luvasta nukkua sängyssä:

Lumo taas välillä touhuilee jotain itsekseen tai hakee huomiota, mutta ei sekään ole seinille hyppinyt. Tulipahan puolivahingossa opetettua sitä noutamaan lattialta aina uusi lelu, kun on yhden tuonut mulle sohvalle. Ja toihan se siinä samalla myös yhden lattialle pudonneen sohvatyynynkin - kätevää. Ehkä tämä pohjustaa jo vähän taippareiden hakuruutua. Taitaa Lumo olla kyllä aito noutaja, kun äidin luona kotikotonakin viimeksi löysi milloin mistäkin "ihania uusia aarteita", joita sitten ylpeänä toi ihmisille. Kukapa ei olisi ylpeä itsestään löydettyään sukan, pompulan, hierontakoukun tai koristetipun?

Nyt kun olen jo tervehtynyt räkätaudista, pääsee Lumo taas tällä viikolla treeneihin ja kumpikin koira pitkille lenkeille. Kouluhommiakin ehti tosin vähän taas kasaantua, joten tässä tietokoneellakin joutuu niiden parissa istumaan. Silloin saattaa saada muutamia syyllistäviä katseita osakseen:

Nämä katseet kuitenkin kestettäköön, kun vastapainoksi tuijottelijat saavat paljon ulkoilua kevätauringossa.

pikku neiti poseeraa

blaaaah

Lumpe nauttii tokoilusta :)

PS: Pahoittelut kuvien kännykkälaadusta. Nimimerkillä "Järkkäri haaveissain"

Miss Lumperon näyttelydebyytti

Tänään pääsin pyörähtämään piiiiiitkästä aikaa näyttelykehässä ja olipas kivaa! Kyseessä oli siis ryhmänäyttely Pellossa ja samalla Lumon ensimmäinen näyttely. Tuloksista ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa, mutta reissun saldona kuitenkin hyvä arvostelu, roppakaupalla kokemusta kakaralle ja hyvä mieli minulle penskan reippaasta käytöksestä. Oli myös hauska nähdä Lumon Mauri-veljeä, joka oli niin saman, mutta silti niin erin näköinen. :)

Lumon arvostelu:

"Erinomainen tyyppi ja mittasuhteet. Hyvä pää, kuono-osa saisi olla voimakkaampi. Erinomainen kaula ja ylälinja. Hyvin kulmautunut etu- ja takaosa. Hieman taka-ahtaat liikkeet. Sivusta liikkuu hyvin." PEK 2 (tuomari Tiina Illukka)

Ilman KP:ta jäätiin siis tällä kertaa. Neljästä pennusta sen sai vain yksi, joka oli Lumon edelle mennyt narttupentu. Muutenkin tuomarilla oli erittäin tiukka linja. Mistä lie sitten jäänyt kiinni tuo KP:n saaminen... Tuomari kyllä sanoi Lumoa mielestään vähän laiheliiniksi, mutta minkäs sille ikiliikkuja voi että pysyy timminä. Hoikkahan se on, mutta ei mielestäni liian. Noh, katsellaan jos vähän suurennettais ruoka-annosta. Ahmatti itse ainakaan ei taida pistää siitä pahakseen.

Lumo tosiaan käyttäytyi kehässä oikein mallikkaasti ja malttoi hienosti pönöttää ja ravata näytillä. Uusia haasteita kohti siis, luultavasti seuraavan kerran vasta junnuluokassa keväämmällä.

Treeniä Lumo, treeniä!

Kirjoittaminen yleensä selkeyttää ajatuksia, minulla ainakin. Tämän päivityksen tarkoitus onkin selkeyttää ajatuksiani ja suunnitelmiani Lumon kanssa treenailuista. Pariin viimeisimpiin tokotreeneihin nimittäin on tullut mentyä ilman mitään etukäteispohdintaa siitä, mitä meinaan koiran kanssa harjoitella. Sitten on tehty vähän sitä mitä mieleen tulee ja vähän missä sattuu järjestyksessä. (Treenaamme tokoa pääasiassa itsenäisessä ryhmässä, jossa ei ole ohjaajaa kertomassa mitä tehdään.)

Toki pennun kanssa tulee muunnella treenejä treenitilanteessa sen mukaan, millainen viretila sillä sattuu olemaan, tai miten se reagoi häiriöön tai vaikkapa uuteen treenipaikkaan. Lähtökohtaisesti olisi kuitenkin ehkä hyvä miettiä tuon ikäisen kakaran kanssa 1-3 asiaa, joihin yhden treenikerran aikana keskitytään. Näin ei tulisi tehtyä liikaa ja treenattavat jutut voisi suunnitella niin, etteivät ne olisi kovin suuressa ristiriidassa toistensa kanssa (ellei sitten treenattava juttu ole nimenomaan vaikkapa istumisen ja maahanmenon erottelu). Parhaassa tapauksessa syntyisi positiivista transferia (liikunnan sivuaineopinnoissa opittu termi), eli liikkeet tukisivat toisiaan (esim. sivulletulo ja seuraaminen).

kuva: Minna Salli

Meidän tavoitehan tokossa ei tässä vaiheessa ole sen suurempi, kuin että päästäisiin jossain vaiheessa kisaamaan. Tottelevaisuutta treenaillaan myös hallittavuuden parantamiseksi ihan arkitilanteissa ja metsästystouhuissa. Vaikka ei treenata tottelevaisuusvalionarvo silmissä, haluan silti opettaa liikkeet mahdollisimman oikein ja luoda siten pohjaa myös ylempiä luokkia varten.

kuva: Minna Salli

Tässä kouluttajilta ja omista oivalluksista kootut kymmenen käskyä minulle meidän tämän hetken treenitilanteisiin yleisesti:

1. Suunnittele etukäteen mitä harjoitellaan.

2. Muista treenata myös odottelua ja siirtymiä kontaktissa ja palkkaa nätistä odottamisesta ja kontaktista.

3. Hihna pois aina kun mahdollista.

4. Käsi pois taskusta ja nami pois kädestä! Tämä on tärkeää, ettei kontakti ja motivaatio perustu lahjomiselle.

5. Käytä myös lelupalkkaa, vaikka nami tuntuukin usein helpommalta.

6. Anna koiran kokeilla. Virheet eivät haittaa, niistä vain ei saa palkkaa.

7. Kokeile rohkeammin voisiko jo edetä. Ei siis saa aliarvioida koiran fiksuutta.

8. Käytä enemmän naksutinta.

9. Opeta uutta treenin alkuvaiheessa. Silloin Lumon vireystila on yleensä parhaimmillaan siihen.

10. Lopeta ajoissa ja mukavalla tavalla. Hyvään suoritukseen. Hyvään palkkaan. Ennen kuin koira väsähtää.


Ja sitten vielä lista työn alla olevista liikkeistä:

- maahanmenon tekniikka
    * hissinä alas, ei etutassuja eteenpäin heittämällä
    * käsiavun häivyttäminen

- sivulle tulo
    * oikea paikka (menee helposti selän taakse)
    * kestoa ja häiriötä pysymiseen, jotta pysyy luoksepäästävyydessäkin
    * matkan pidentäminen edelleen = valmis luoksetulo

- seuraaminen
    * imuttaminen: koukista polvia äläkä kumarru, paras palkka pienet nakkipalat (kokonaisesta nakista hullaantuu niin että sormet on vaarassa)
    * namikättä irti hetkiksi heti kun kestää

- seisominen
    * liikkeestä jääminen (liiku vielä peruuttamalla)

- hyppy
   * namialustalle menoa, hyppy väliin ja toistoja vaan
   * avustaja nappaamaan palkan pois jos kiertää esteen

- nouto
   * noutokapulan vois esitellä Lumolle ;)
   * pitoharjoituksia (myös dameilla)

Lumon kanssa on kivaa tokoilla ja aina saa lähteä treeneistä hymyssä suin. Hyvä niin, sillä osaa tämä tyttö aiheuttaa suupielien vetäytymistä myös maata kohti:

kameran laturipiuhan jäänteet (ne jotka eivät päätyneet suolistoon asti)

Mukavia treenihetkiä kaikille! :)

Lenkkikuvia

Opiskelujen, töiden, koirien ja kaiken muun elämän mahduttaminen kalenteriin tekee viikoista joskus aika hektisiä. Viime viikonloppu oli kuitenkin vapaata. Kouluhommien tekemisestäkin oli pakko pitää vapaata, sillä tietokone oli huollossa. Sen takia viikonlopulta tulee kuviakin vasta nyt.

Lumo taitaa olla jo kasvanut Kiirasta ohi.

hiukset hulmuaa

Kiira-leidi tuiskussa ja tuulessa

Ja vielä loppukevennyskuvat kummastakin:

Alkutilanne

Koulutehtävien kasaantuminen tuottaa aina ihmeellisen energianpuuskan. Olen kuullut, että niin käy muillekin. Siinä on vaan yksi huono puoli: energia suuntautuu nimenomaan kaikkeen muuhun kuin niihin opintoihin liittyviin esseisiin, luentopäiväkirjoihin, kirjallisuuspohdintoihin ja tenttiin lukemisiin. Niin tänäänkin ja siitä syystä (tai sen ansiosta) tämä kirjoitus on nyt tässä. Olen väsännyt blogin ulkoasun jo syksyllä kuten otsikon taustakuvasta saattaa päätellä, mutta homma jäi silloin vähän kesken. Ehkä olen välillä keskittynyt siis myös niihin kouluhommiin. Nyt on kuitenkin aika aloittaa taas blogin pitäminen aiheesta koiratkoiratkoiratkoiratkoirat (viitaten erääseen Pasila-sarjan jaksoon, joka kaikkien koiraihmisten täytyisi nähdä).

Mistä sitä sitten aloittaisi? Jospa ei ihan alusta sentään, vaan vaikkapa nopeasta yleiskatsauksesta viimeisimpiin tapahtumiin. Pohjaksi tuleville kirjoituksille. Eli:

Rovaniemellä asustellaan ja opiskellaan. Viralliset koiraharrastukset olivat tauolla opintojen alkuajan, koska ei ollut autoa käytössä. Kiiran kanssa kuitenkin tehtiin omin päin treenailuja rennolla mielellä ilman paineita. Sen kanssa näitä koti- ja lenkkitreenailuja on jatkettu edelleen samaan tapaan, mutta mukaan on tullut myös virallinen laji MEJÄ, eli verijälki. Haistelu on Kiiralle hyvin ominaista ja se nauttii selvittäessään jälkeä. Ensimmäinen koekin käytiin syksyllä, josta tuloksena AVO3. Mokailut (sekä omat että koiran) laitan kokemattomuuden piikkiin. Tuloksella ylsimme silti avoimen luokan voittoon ja saimme pystin palkinnoksi. Kunhan täältä pohjoisesta joskus kevään mittaan taas tämä ikirouta sulaa, niin alamme harjoitella seuraavaa koetta varten.

Voittajan on helppo hymyillä, pikkuvirheistä viis!

Mainittakoon tässä välissä, että Kiira täyttää huomenna 7 vuotta! Miten aika kuluukaan niin nopeasti? Tässä vuoden päässä veteraani-iästä olevan leidin mielipide syntymäpäivistään:

"Oon niin innoissani!"

Syksyllä "laumaan" liittyi tolleri Lumo, jolla ikää on tällä hetkellä 7 kk. Lumo on loksahtanut joukkoon saumattomasti ja Kiirakin alkunyrpistelyjen jälkeen alkoi nauttia sen seurasta. Koirien luonteet ovat passanneet hyvin yhteen - Lumo taitavasti venyttää Kiiran pinnaa ja kaivaa sen tosikkokuoren alta esiin huumorintajua, mutta kuitenkin jos rouva Jääkuningatar päättää tänään olla hienostunut aikuinen joka ei leiki, tyytyy pentu siihen.

Lumo 3kk 22.9.2013

siskokset

Itselläni on kovasti intoa aloitella eri koiraharrastuslajeja Lumon kanssa. Alkuun näytti, ettei tälle talvelle olisi juuri mitään pennulle sopivia treeniryhmiä tarjolla, mutta niin vain olen välillä huomannut juoksevani kolmissakin eri treeneissä viikon aikana. Harjoittelemaan on päästy näyttelykäyttäytymistä, silloin tällöin noutojuttuja, sekä tokoa viikoittain itsenäisessä ryhmässä. Viime lauantaina osallistuimme myös Lapin Nuuskujen järjestämään tokokoulutuspäivään, jossa kouluttajana oli Heli Kelhälä. Sieltä sain kyllä paljon uutta oppia ja intoa treenaamiseen. Lumoltahan tunnetusti sitä intoa ei ole missään vaiheessa puuttunut...

Tarkoitus on kirjoitella tänne tulevista treeneistä, näyttelyistä, kisoista ja arjen tapahtumista koiriin liittyen. Sellaisia asioita, jotka omasta rakkaasta harrastuksesta haluaa jakaa muillekin, mutta joista esimerkiksi ihan jokainen facebook-kaveri ei jaksa kiinnostua. Vuodatettakoon koirajutut pääasiassa siis tänne.