Tauko!

Jossain vaiheessa huomasin, etten ole päivittänyt blogia aikoihin. Me on taidettu suunnata kaikki innostus tekemiseen, eikä puhtia ole jäänyt tekemisistä raportoimiseen tänne. Paljon on tapahtunut viime postauksen jälkeen: kokeita mejässä, rallytokossa ja vepessä sekä pari näyttelyä. Lisäksi olemme muuttaneet paikkakunnalta toiselle ja jatkaneet harrastuksia siis uusissa ympyröissä.

Meidän kuulumisia löytyy nyt instagramista nimellä lumofiilis ja nimestä huolimatta lupaan, että Kiirakin ajoittain siellä kurkkii, sen minkä se perässä Lumon touhuissa pysyy. Katsotaan palaako blogi-into myöhemmin, mutta näillä mennään nyt. Meidän touhuista kiinnostuneet hypätkäähän siis instagramin puolelle!

Tollerileiri 2016

Niin vain keksi eräät hullut tollerinomistajat, että lähdetäänpä käymään viikonloppureissu Tollerileirillä Himoksella. Ja hulluuttahan siinä oli se, että asuinpaikka on Rovaniemi. Nooh, muutama kilometri sinne tänne, mutta leirille oli päästävä!

Neiti Kesäheinä Himoksella

Leiriä ennen reissuauto vietti vielä tiistain ja keskiviikon korjaamolla. Kuntoon tuli, ja pe-aamuna päästiin lähtemään. Kyydissä kolme ihmistä ja kaksi tolleria. Tai no, ensimmäiset 20 min kyydissä oli myös eräs espanjanvesikoira, mutta se jätettiin hoitoon Koirakoti Koijariin. Ensimmäistä kertaa yhdeksän ja puolen vuoden aikana kävi niin, että Kiiralle ei löytynyt tuttua hoitajaa. Piti turvautua koirahoitolaan ja Koijarista olin kuullut paljon hyvää. Voin kyllä suositella! Kiira pärjäsi siellä tosi hyvin ja oli käyttäytynyt mukavasti. :)

Leirillä majoituimme mökissä kuuden ihmisen ja neljän tollerin voimin. Lumo ja kolme urospentua iältään 6 kk ja 2x 10 kk. Meidän viittä vaille 3-vuotias neiti olisi mennyt kyllä ihan pennusta sekin. Lumo rakastaa pentuja ja niiden kanssa leikkimistä.

Olin ilmoittautunut Lumon kanssa VEPE-koulutusryhmään. Leirillä oli koulutuksia eri lajeista laidasta laitaan, mutta valitsin sellaisen josta ulkopuolista koulutusta on harvemmin saatavilla. Halusin myös tehokkaan startin meidän VEPE-treenailulle, kun ollaan vasta ihan alkeissa eikä tälle kesälle oltu koko lajia vielä aloitettu. Ja tehokas startti saatiin! Koulutus oli todella hyvä ja ilmapiiri mukavan rento.

kuva: Janne Penttinen

Treenejä oli lauantaina kahdessa pätkässä ja sunnuntaina vielä yksi sessio. Sunnuntaina alueella oli myös triathlonin SM-kisat, jotka tekivät treenirannasta aika haasteellisen: kilpailijat uivat juuri VEPE-rannan kohdalla, toki melko kaukana, ja heidän juoksuratansa kulki heti treenaajien takana pyörätiellä. Onneksi koiria kiinnosti enemmän vepeilyt, eikä ketään tollereista nähty triathlonin SM-mitalisijoilla.

kuva: Janne Penttinen

Lumo oli ennen leiriä kokeillut VEPEä kerran viime kesänä. Jotain sen päässä oli hautunut talven aikana, sillä se oli heti aivan täysillä syttynyt tähän hommaan. Veneestä hyppy sujuin niin suvereenisti, että tehtiin jo täydestä matkasta. Veneen ja hukkuvan noudoista epäilin etukäteen, että riittääköhän sillä sinnikkyys kun on painoa vedettävänä. Yllätyin tosi positiivisesti, kun Lumo sitten suorastaan syöksyi noutoihin ja älyttömällä sinnikkyydellä veti sekä venettä että hukkuvaa jo täysin itse ja melko pitkältä matkaltakin. Huippua! Vienti oli ainoa jossa oli hiukan kynnystä ylitettävänä, nimittäin maalla ja kahluusyvyydessä Lumo teki sitä hienosti, mutta uimasyvyyteen ei aluksi meinannut lähteä viemään. Pienin askelin etenemällä saatiin se kuitenkin onnistumaan ja ekan kerran uskallettuaan se ei epäröinyt seuraavalla kerralla yhtään. Taidettiin Lumon kanssa molemmat nyt innostua tästä lajista todella!

Leirillä nähtiin myös Lumon siskoa Stellaa. Ihana pieni ja pippurinen tapaus oli hän. :) Kovasti kuulosti siskoksien luonteissa olevan samoja piirteitä, kun niistä juteltiin. Samaa oli ulkonäössäkin, mutta Lumo näytti pienen ja siron Stellan rinnalla isolta korstolta. :D Oli kyllä mukava nähdä, terkut Stellan omistajille!

Viikonloppu kului nopeasti ja sunnuntain koulutusten ja mökin siivoamisen jälkeen oli aika lähteä taas kotimatkamaratonille. Jottei liian nopeasti olisi kotiin päästy, niin käytiin matkanvarrella vielä pieni kyläilyreissu. Perillä Rovaniemellä oltiin kuitenkin saman vuorokauden puolella, noin klo 23.50. Rankka reissu, mutta tyytyväisiä oltiin koko seurue että lähdettiin. Kivaa oli!

MEJÄ-koeuran avaus

Viime viikonloppuna porhalsin Lumon kanssa kaksisteen ensimmäiseen mejä-kokeeseemme Siikalatvaan. Tai no, minulle koe oli elämäni toinen, kun onhan me Kiiran kanssa käyty yhdessä kokeessa vajaat kolme vuotta sitten. 

Yövyin Lumon kanssa koepaikalla, joka oli mukava leirikeskus järven rannalla. Lauantain jäljentekoon sain pariksi kokeneen konkarin, jolta sain kullanarvoisia vinkkejä. Teimme yhden AVO- ja yhden VOI-jäljen, joista minä opastin AVO-jäljen sunnuntaina. Jäljenteko ja opastus sujuivat kaikkinensa todella hyvin! Suunnistamisessa yllätin itsenikin, se meni niin nappiin, jee!

Lumolle arpoutui lopulta lohkon viimeinen jälki. Rassukan viikonloppu oli siis kovin odottelupainotteinen ennen omaa suoritusta. Minulla oli luottavainen olo suorituksestamme etukäteen. Treenijälkiä on tälle vuodelle tehty kolme, ja kaikilla Lumo on tehnyt tosi hyvää työtä. Eläinten kanssa yllätyksiä kuitenkin voi aina sattua, ja niin kävi nyt. Lumo oli jäljellä heti alusta asti todella varovainen ja epävarma. Se eteni hidastellen ja pysähdellen, välillä vilkaisi taakse minua kuin tukea hakeakseen. Normaali innokkuus, vauhdikkuus ja sinnikkyys olivat hukassa. Eka suora pysyttiin jäljellä, mutta toisella suoralla alkoi hukkaa tulla niin, että lopulta tuomari totesi, että valitettavasti keskeytetään. Tuloksena siis AVO0.

Jokainen sai sentään kannustusmitalin. :)

Tietysti olen nyt spekuloinut mahdollisia syitä epävarmuuteen. Voihan olla, että koira oli hämmentynyt koetilanteesta, joka oli tässä lajissa ensimmäinen. Tai sitten väsynyt reissaamisesta ja siksi epävarma. Jäljen varrelta löytyi myös karhun jätöksiä, joten olisiko se voinut karhun hajua jänskättää? Oli mikä oli, me suunnataan seuraaviin kokeisiin ja luotetaan siihen, että kokemus tuo varmuutta!

Hieman muuten pelotti lähteä yksin purkamaan opastamaani jälkeä sen jälkeen, kun juuri oli löytynyt noita karhun jätöksiä Lumon jäljeltä. Siinä puolijuoksun kanssa piilomerkkejä kerätessäni perustelin itselle, että kuntoilun kannaltahan minä täällä juoksen risukossa. :D Leirikeskuksella naureskelin jälkiparilleni pelkoani, ja hänellä, kokeneella konkarilla oli tähänkin vinkki: jos pelottaa purkujäljellä, niin pitää laulaa koko matka kovaan ääneen Aikuista naista. Tiedänpä senkin ensi kerralla!

Koiraihmisen kevätsesonki

Huh, miten paljon koiraharrastusjuttuja tähän toukokuuhun onkaan mahtunut ja lisää vielä piisaa. Taitaa olla meneillään sellainen kevätsesonki. Aika, jolloin koiraihmiset villiintyvät siitä, että ulkona tarkenee taas treenailla koirien kanssa.

Lumon tokotreeneissä on käyty ja siihen päälle vielä treenien vetämiset. Olen kyllä tykännyt kouluttaa nyt muitakin, vaikka oman lisänsä sekin on tuonut tähän kiireeseen. Lumon kanssa tokohommat junnaa nyt turhauttavasti paikoillaan kun ei ole ehditty hirveästi kotona treenailemaan. Onneksi kesällä on enemmän aikaa.

Viikko sitten käytiin tolleriporukalla mejäilemässä. Oli ihan hurjan mukavaa ja antoisaa, kiitos vielä järjestäjälle! Lumo pääsi ajamaan kaksi jälkeä. Ensimmäinen oli hyvin kuivaan ja tasaiseen maastoon edellisenä päivänä vedetty pidempi jälki kahdella kulmalla. Alkusuoralle lähtiessään Lumo vähän sähläsi ja kierteli jäljen ympärillä. Sitten sai jäljestä kiinni ja tosi hyvin meni loppuun asti. Maasto oli sellaista, että hajua oli varmasti melko vähän. Vuoden ensimmäiseksi jäljeksi oikein hyvä suoritus siis! Toinen jälki oli tuore, lyhyempi ja yhdellä kulmalla. Se meni ihan superisti, ei ongelmaa. Sorkankin otti lopussa suuhun ja toi mulle. Makaukset Lumo merkkaa tosi hätäisesti. Katsotaanko aletaanko sitä jotenkin työstämään kesän aikana. Mejä on kyllä niin Lumperon laji. Missään muualla sen häntä ei vihdo yhtä onnellisena. <3

Vajaa viikko sitten startattiin myös meidän ensimmäisissä rally-tokokisoissa. Minun piti olla talkoilemassa kisoissa koko päivä, mutta edellisenä päivänä podin vielä oksennustautia. Jätin talkoilut välistä ja päätin käydä vain oman startin jos vointi sallii. Aika heikko olo oli kyllä, mutta startattiin ja saatiin kokoon 83 pistettä, eli ALOHYV tulos. Kovin skarppia ei minun ohjaus ollut, joten olosuhteisiin nähden hyvin tyytyväinen saa olla. Lumo työskenteli innokkaasti hyvässä kontaktissa koko radan, paitsi viimeisenä kylttinä olleen pujottelun edestakaisin. Rassukka innostui merkit nähdessään, että "jes, tokon merkinkiertoa", ja kun hihna kiristyi eikä päässytkään kiertämään, niin hämmentyi ja rupesi haistelemaan maata. Ehkä skarpimpi ohjaaja olisi osannut ohjeistaa ja ennakoida vähän paremmin. :D

Tänään Lumo Pamela pääsi rentoutumaan RoiRexissä hieronnassa. Onpahan koira kunnossa kesän harrastuksiin, ja kun on se sterilointikin takana, niin siksikin hyvä käydä tsekkauksessa. Ei ollut mitään hälyyttävää, mutta joitakin kireyksiä löytyi. Niin olin arvellutkin, kun koira on tuollainen rämäpäisesti liikkuva kiituri. Parin viikon päästä käydään sitten vielä toinen kerta, niin näkee onko jumit pysyneet auki.

Toko- ja nometreenien antia

Pikapäivitys. Päässä pyörii tokotreeneistä sekä nomekoulutuksesta saadut vinkit, joten pakko koota ne tänne ennen kuin unohtuu.

Tokoa on treenattu viikon sisällä useampana päivänä eri porukoissa. Meidän kesäkauden viikoittainen ryhmäkin alkoi, ja tosi innolla odotan mitä kaikkea opitaan kesän aikana. Tässä muutamia vinkkejä ja ideoita, joita pitää muistaa treenata:

- jos koira ei keskity ja näyttää yrittävän ennakoida, anna joku ihan muu käsky, jotta oppisi olemaan kuulolla

- paikallaoloihin tehotreeniä siihen, ettei sivuille vilkuilu ala heti kun lähden

- paikallaoloissa takaisin perusteisiin: lyhyempää matkaa, takapalkka välillä, levollisuutta 

- älä hermostu virheistä tai painosta koiraa, koska se menee siitä vain levottomammaksi

- kapulalla pitotreeniä jotta suu rauhoittuisi -> ojenna kapula ja pidä koko ajan kiinni, niin lyhyitä pitoja että suu pysyy rauhassa tai kapula pois

- treeniä lelujen keskellä, koiran pakko oppia pinnistelemään keskittymistä

- ennen treenejä jotain pientä tekemistä kentällä tai sen sivussa ja vähän kentänkatseluaikaa koiralle, sekä enemmän taas palkkausta oma-aloitteisesta kontaktista

Tänään oltiin nomekoulutuksessa. Aika rennoin mielin menin, kun sen kummempia tavoitteita ei lajin suhteen ole. Sitä paitsi isäntä on aikonut ottaa nomehommista vastuun. Ei vaan päässyt kyseiseen koulutukseen niin minä menin Lumon kanssa. Tuli kyllä taas sellainen olo, että on tuo laji vaan haastavaa! Jotenkin minusta tulee aina nomea treenatessa tietyllä tapaa epävarma. Lajissa olen niin alkeissa, vaikka ne taipparit onkin läpäisty. On vaikeaa reagoida koiran tekemisiin kun oikein mikään ei tule "selkäytimestä" rutiinilla. Noh, vinkkejä isännälle treeneihin:

- koiran "alasajoa" = viretason laskemista, eli paljon istuskelua ja katselua, aina ei tehdä mitään, koiran voi laittaa odottamaan ja viskellä dameja ympäriinsä ja kerätä ne itse pois kun koira on rauhoittunut kunnolla oikeasti, ikinä ei treenata kiireessä

- pillipysäytyksessä koiran aina istuttava -> rauhoittaa

- yhteistyöllä "kuminauha", jonka pituutta venytettävä joskus askel tai pari kerrallaan (liittyen kaukana työskentelyyn ja kaukaa ohjattavuuteen, tämä tosi hyvää asiaa myös tokoon)

- itsenäiselle työskentelijälle paljon (lähes pelkästään) ohjaustreeniä, ei vapaata hakua liikaa

- jos koira vaihtaa damia, noudosta ei kehua vaan todetaan tylysti tyyliin "olipa surkea" (tuntui tehoavan Lumoon)

- luovutuksissa ei kiirettä ottaa damia pois, koira voi istua pidemmänkin aikaa dami suussa

- kakkosmarkkeerauksissa jos ekan noudon jälkeen kääntyy katsomaan jäljellä olevaa muistipaikkaa, päästä nopeasti (korjasin koiran asentoa sivulla ja se ajautui siksi aavistuksen sivuun)

Lumo oli nomekoulutuksessa vähän hämillään (niin kuin minäkin) kun tehtiin meille ihan uusia juttuja. Oli sellaista hölmöä värkkäämistä välillä. Pitkä nometauko näkyi meidän kummankin suorituksessa. Positiivinen yllätys oli kuitenkin se, kuinka hienosti Lumo jaksoi odottaa ja katsella vierestä muiden suoritusvuoroja rauhassa ja hiljaisesti. Ainoastaan pitkät markkeerausheitot ja niille juoksevat koirat saivat pikkutollerin hetkeksi sekaisin. Tämä taisi kuitenkin olla ensimmäinen kerta, kun tuolla tavalla ryhmässä oltiin nomea treenaamassa niin että koirat sai katsella toistensa tekemistä läheltä. 

Heh, hiukan ehkä huomaa noista kummankin lajin listoista, että paljon keskitytään nyt malttitreeneihin. Ja malttitreeniä taidetaan tarvita kumpikin, sekä minä että koira. Oma elämä on ollut viime aikoina tosi kiireistä, ja siksi en ehkä ole ollut mistään kovin kärsivällisimmästä päästä koiranohjaajanakaan. Aika herkästi on ruvennut turhauttamaan ja ärsyttämään. Pitää ruveta psyykkaamaan itseä aina ennen treenejä jonkinlaiseen zen-mielentilaan, niin ei Lumon kanssa kovin pahasti lietsottaisi enää toisiamme ylikierroksille. Se olkoon yksi kesän tavoitteista!

Kevään puuhat

Lumo toipui sterilointileikkauksesta todella hyvin ja on jo pidemmän aikaa saanut elää ihan normaalielämää. Mitään negatiivisia sivuvaikutuksia leikkauksesta en ole ainakaan vielä havainnut. Meneillään ollut karvanlähtöaika hiipui leikkauksen jälkeen ja turkki on alkanut vahvistua. Lumo on saanut myös vihdoin vähän lihaa luiden ympärille, siitä olen hyvin tyytyväinen. Tässä ollaan kyllä ruokaakin sille vaihdettu, että minkä verran lie on se vaikuttanut myös. Positiivisia muutoksia joka tapauksessa. Leikkauksen jälkeen Lumo on ruvennut taas piiiiitkän tauon jälkeen onnistumaan leikkiinkutsuyrityksissään Kiiraa kohtaan. Jännä juttu. Koirien leikkiä on kyllä niin kiehtovaa seurata. :)

Kiira laatuaikalenkillä ilta-auringossa pääsiäisen aikoihin. Kirppu nautti kun pääsi minun kanssa kahdestaan lenkeille Lumon ollessa vielä leikkaustoipilaana.

 Treeneissä on Lumperon kanssa käyty aina kun on vain päästy. Talvikausi taitaa vihdoin olla ohi, ja treeniryhmät siirtyvät ulkokentille. Hyvissä ryhmissä on saatu Lumon kanssa talven ajan treenailla tokoa ja rally-tokoa, mutta meillä kun tuo halli ei ole ihan naapurissa niin sinne kulkeminen ehti jo tuntua puuduttavalta. Kiva siis, että päästään kesäkentille lyhyemmän matkan päähän kesäkaudeksi jatkamaan harrastuksia. 

mökkireissulla pilkkihommissa

 Rally-tokoa ei jatketa ryhmässä, vaan tavoitteena on käydä kisailemassa RTK1-koulutustunnukseen asti ja miettiä sitten innostaako lajia jatkaa. Kisavalmiita ollaan kyllä, kunhan taas itse selviän jännittämisen kanssa. Lumolla on melko hyvin hallussa jo avoimen luokankin kyltit, paitsi "houkutus" on meidän murheenkryyni. Pöhkö koira ei voi ymmärtää, miksi vaikkapa karvadami tai tennispallo on jätetty maahan, ellei hänen saalistettavakseen jättimäisen saalistusloikan kera, toki sen jälkeen kun on yrittänyt kaikin voimin keskittyä seuraamiseen ja näyttänyt siltä ettei kerta kaikkiaan pysy kasassa kun tietää niiden saaliiden olevan ihan siinä lähellä. Ja omistaja ei tiedä itkeäkö vaiko nauraa.

Tokoa jatketaan uudessa ryhmässä, kesän tavoitteena kisavalmius avoimeen luokkaan. Aika hyvällä mallilla ollaan jo, mutta muutama juttu vielä tökkii. Ruutu on se vaikein, siinä suorituksessa on jotenkin niin monta sellaista palaa, jotka eivät kuulu ihan meidän tämänhetkisiin vahvuuksiin. Tokoon mulla on nyt kova motivaatio ja sellainen tahtotila, että tahdon meidän pääsevän lajissa eteen päin. 

Ainiin, ja onhan Lumo päässyt nomeakin hiukan treenaamaan. Meillä oli tolleriporukan nomepäivä, johon osallistui jopa 9 tolleria omistajineen. Kivaa oli! Isäntä hoiti Lumon kanssa treenaamisen, minä keskityin vain katselemaan heidän hyvää työskentelyään. Huomenna jatketaan tolleriporukan teematreenejä, lajina tällä kertaa toko.

Tuumaustauko

Meillä vietetään pientä pakollista tuumaustaukoa treenailuista. Lumo kävi sterilointileikkauksessa vajaat kaksi viikkoa sitten. Samalla korjattiin se sen pieni napatyrä, joka siis on ollut ihan harmiton. Eläinlääkäri suositteli, että korjataan se nyt kun sitä seutua muutenkin ronkitaan. Eipähän tarvitse sitten tehdä uutta operaatiota, jos tyrä olisi joskus ruvennut vaivaamaan. Kuulemma iäkkäillä koirilla vatsalihasten löystyminen voi joskus johtaa napatyrän oireiluihin. Lumon leikkaushaava on siis napatyrän korjauksesta johtuen vähän pidempi kuin normaalisti sterilointileikkaushaava.

Raasuli nukkuu lääketokkuraa pois.

Leikkaus meni hyvin. Tokkurasta selvittyään Lumo ei ole omasta mielestään ollut yhtään sairas, saati sitten sairasloman tarpeessa. Nyt sitä vasta tajuaa, kuinka nopealiikkeinen ja pomppivainen koira Lumo onkaan, kun liikkumista on pitänyt yrittää rauhoittaa ja rajoittaa. Virtaa on selvästi kertynyt kun ei pääse irroittelemaan vapaana. Ollaan kyllä onnellisia kun saadaan tämä toipilasaika kunnialla ylitettyä!

Toimelias typykkä oli yöllä rimpuillut irti suojapaidasta. Tämän jälkeen se on aina kiinnitetty kaulurin pantaan, että pysyisi päällä.

Mitäs muuta meille sitten? Kevättä kohti mennään ja olo on kuin pimeästä luolasta valoon kömpineellä otuksella, joka hieroo silmiään talvihorroksen jäljiltä. Ah, valoa! Alkuvuoden toko- ja rallytoko-treeneihin ollaan päästy aika huonosti kaikkien muiden menojen ja omien sairasteluiden takia. Itse kävin kuitenkin koulutettavana treenihallilla ilman koiraa pari viikonloppua, nimittäin arkitottelevaisuuden koulutusohjaajakurssilla. Mielenkiintoinen kurssi, jolta sai taas uutta ajateltavaa. Kesäkaudelle onkin sitten tiedossa omien treenien lisäksi muiden kouluttamista.

Kovasti odotellaan kesää, mutta hetkonen taitaa mennä ennen kuin nämä kinokset sulavat. Siihen asti pyritään nauttimaan talven suomista mahdollisuuksista, kuten Kiira tässä näyttää: