Toko- ja nometreenien antia

Pikapäivitys. Päässä pyörii tokotreeneistä sekä nomekoulutuksesta saadut vinkit, joten pakko koota ne tänne ennen kuin unohtuu.

Tokoa on treenattu viikon sisällä useampana päivänä eri porukoissa. Meidän kesäkauden viikoittainen ryhmäkin alkoi, ja tosi innolla odotan mitä kaikkea opitaan kesän aikana. Tässä muutamia vinkkejä ja ideoita, joita pitää muistaa treenata:

- jos koira ei keskity ja näyttää yrittävän ennakoida, anna joku ihan muu käsky, jotta oppisi olemaan kuulolla

- paikallaoloihin tehotreeniä siihen, ettei sivuille vilkuilu ala heti kun lähden

- paikallaoloissa takaisin perusteisiin: lyhyempää matkaa, takapalkka välillä, levollisuutta 

- älä hermostu virheistä tai painosta koiraa, koska se menee siitä vain levottomammaksi

- kapulalla pitotreeniä jotta suu rauhoittuisi -> ojenna kapula ja pidä koko ajan kiinni, niin lyhyitä pitoja että suu pysyy rauhassa tai kapula pois

- treeniä lelujen keskellä, koiran pakko oppia pinnistelemään keskittymistä

- ennen treenejä jotain pientä tekemistä kentällä tai sen sivussa ja vähän kentänkatseluaikaa koiralle, sekä enemmän taas palkkausta oma-aloitteisesta kontaktista

Tänään oltiin nomekoulutuksessa. Aika rennoin mielin menin, kun sen kummempia tavoitteita ei lajin suhteen ole. Sitä paitsi isäntä on aikonut ottaa nomehommista vastuun. Ei vaan päässyt kyseiseen koulutukseen niin minä menin Lumon kanssa. Tuli kyllä taas sellainen olo, että on tuo laji vaan haastavaa! Jotenkin minusta tulee aina nomea treenatessa tietyllä tapaa epävarma. Lajissa olen niin alkeissa, vaikka ne taipparit onkin läpäisty. On vaikeaa reagoida koiran tekemisiin kun oikein mikään ei tule "selkäytimestä" rutiinilla. Noh, vinkkejä isännälle treeneihin:

- koiran "alasajoa" = viretason laskemista, eli paljon istuskelua ja katselua, aina ei tehdä mitään, koiran voi laittaa odottamaan ja viskellä dameja ympäriinsä ja kerätä ne itse pois kun koira on rauhoittunut kunnolla oikeasti, ikinä ei treenata kiireessä

- pillipysäytyksessä koiran aina istuttava -> rauhoittaa

- yhteistyöllä "kuminauha", jonka pituutta venytettävä joskus askel tai pari kerrallaan (liittyen kaukana työskentelyyn ja kaukaa ohjattavuuteen, tämä tosi hyvää asiaa myös tokoon)

- itsenäiselle työskentelijälle paljon (lähes pelkästään) ohjaustreeniä, ei vapaata hakua liikaa

- jos koira vaihtaa damia, noudosta ei kehua vaan todetaan tylysti tyyliin "olipa surkea" (tuntui tehoavan Lumoon)

- luovutuksissa ei kiirettä ottaa damia pois, koira voi istua pidemmänkin aikaa dami suussa

- kakkosmarkkeerauksissa jos ekan noudon jälkeen kääntyy katsomaan jäljellä olevaa muistipaikkaa, päästä nopeasti (korjasin koiran asentoa sivulla ja se ajautui siksi aavistuksen sivuun)

Lumo oli nomekoulutuksessa vähän hämillään (niin kuin minäkin) kun tehtiin meille ihan uusia juttuja. Oli sellaista hölmöä värkkäämistä välillä. Pitkä nometauko näkyi meidän kummankin suorituksessa. Positiivinen yllätys oli kuitenkin se, kuinka hienosti Lumo jaksoi odottaa ja katsella vierestä muiden suoritusvuoroja rauhassa ja hiljaisesti. Ainoastaan pitkät markkeerausheitot ja niille juoksevat koirat saivat pikkutollerin hetkeksi sekaisin. Tämä taisi kuitenkin olla ensimmäinen kerta, kun tuolla tavalla ryhmässä oltiin nomea treenaamassa niin että koirat sai katsella toistensa tekemistä läheltä. 

Heh, hiukan ehkä huomaa noista kummankin lajin listoista, että paljon keskitytään nyt malttitreeneihin. Ja malttitreeniä taidetaan tarvita kumpikin, sekä minä että koira. Oma elämä on ollut viime aikoina tosi kiireistä, ja siksi en ehkä ole ollut mistään kovin kärsivällisimmästä päästä koiranohjaajanakaan. Aika herkästi on ruvennut turhauttamaan ja ärsyttämään. Pitää ruveta psyykkaamaan itseä aina ennen treenejä jonkinlaiseen zen-mielentilaan, niin ei Lumon kanssa kovin pahasti lietsottaisi enää toisiamme ylikierroksille. Se olkoon yksi kesän tavoitteista!