maanantai 25. elokuuta 2014

Sairastupa

Kävipä niin, että kumpikin koira on nyt saikulla. Höh. Eniten harmittaa, että koirilla on huono olla kun ovat kipeänä. Toki myös väliin jäävät harrastusjutut ja opiskelijalompakon kiristely harmittavat (onneksi kummallakin on sairaskuluvakuutukset). Toivottavasti tervehtyvät pian.

Selostuksista tuli niin pitkät, että lukemista helpottaakseni erotan otsikoilla kummankin koiran sairaskertomukset.


Kiiran merkillinen maha

Kiiralla on siis ollut jo pidempään ajoittaisia mahakipuja. Sitä itse asiassa tutkittiin ensimmäistä kertaa jo pari vuotta sitten, mutta tuon kerran potilaskertomuspapereita en nyt löydä, enkä tarkkaan muista muuta kuin että mitään varsinaisia löydöksiä ei ollut. Saattoi olla, että sai jotain lääkettä mahaa rauhoittamaan tai että fiksattiin ruokavaliota. Jossain vaiheessa kuitenkin vaihdettiin täysin raakaruualle ja jonkin aikaa meni hyvin. Keväällä 2013 oireet olivat tulleet takaisin erilaisina ja voimistuneet. Koira mm. yritti tyhjällä mahalla oksentaa lähes päivittäin, mutta mitään ei tullut ulos. Välillä sen maha oli selvästi kipeä ja vähän turvonnutkin. Vatsalaukusta löytyi sitten huopaantunut karvaköntti, joka oli lääkärinkin mielestä omituinen löydös. Taidettiin saada antibioottia, happosalpaajaa ja mahansuojalääkettä, jotta vatsa rauhoittuisi huopapalleron aiheuttamasta ärsytyksestä. Oireet hävisivät pidemmäksi aikaa, mutta raakaluita maha ei enää sen jälkeen ole kestänyt, vaan menee kipeäksi. Jotta saisi varmasti kaikki tarvitsemansa ravintoaineet, otettiin rinnalle takaisin nappulat, joita söi raakalihojen ja kasvissoseiden lisäksi. (Söi siis aiemmin raakaruokavaliossaan raakalihoja, kasvissosetta ja luina broilerin siipiä.)

Nyt oli syytä mennä jälleen kerran tutkimuksiin Oulun Animagiin, sillä mahakivut palasivat taas. Aiemmin niitä oli vain harvemmin, mutta viime aikoina tuntui että harva se päivä, etenkin mahan ollessa tyhjä ennen ruoka-aikoja, tuli kipuilua ja turvotusta (ilmeisesti kaasua kerääntyi mahaan, jolloin pingottui). Eläinlääkärissä Kiira oli taas tuttuun tapaan kauhusta kankeana, ja lääkärin tunnustellessa mahaa jännitti jokaista lihastaan niin, ettei tunnusteltua saatu tarpeeksi syvältä. Piti rauhoittaa, ja samalla otettiin myös röntgenkuvat. Mitään poikkeavaa ei näkynyt, ei myöskään verikokeissa. Sainpahan mielenrauhan ainakin kasvainten varalta.

Eläinlääkäri epäili mahaärsytyksen olevan allergiaperäistä. Nyt Kiira on siis jopa parin kuukauden happosalpaajalääkekuurilla ja allergiaruualla. Katsotaan, josko maha rauhoittuisi ja voisimme alkaa kokeilemaan eri ruoka-aineiden sopivuutta. Viikon verran on nyt lääkettä syönyt ja hiljalleen siirtynyt uuteen ruokaan, eikä nyt ainakaan kipuilua ole ollut. Voi että onkin ollut helpottavaa rapsutella rentoa röllömahaa. :)

Olin ehtinyt Kiiran jo ilmoittaa syyskuulle MEJÄ-kokeeseen, mutta se täytyi nyt tämän takia perua. Lääkekuureilla kun ei doping-sääntöjen takia kisaamaan pääse. Tehdään sitten itsekseen treenijälkiä jos vaan koira pysyy kivuttomana.


Voihan Lumon nenä!

Tänä kesänä Lumon nenää on kutissut. Nenäpunkkia on ollut paljon liikkeellä, joten sellaiseksi se heti tulkittiin, vaikka oireet eivät olleet niitä kaikkein tyypillisimpiä. Rovaniemellä saatiin siis neidille stronghold-valeluliuoskuuri. Ihmettelin, kun sanottiin että lääkitä tarvitsee vain oireilevat, eikä kaikkia talouden koiria, vaikka nenäpunkki voi olla joillakin koirilla oireetonkin. Stronghold ei sitten joka tapauksessa auttanut, vaan edelleen Lumpersson rapsutteli välillä nokkaansa ja hieroi sitä mattoihin ja nurmeen. 

Soittelin uudestaan Rollon kaupungineläinlääkärille ja puhelimeen vastannut lääkäri oli ihan ihmeissään, ettei lääkitystä ollut annettu talouden toisellekin koiralle. Hän määräsi milbemax-tablettikuurin kummallekin. Noh, lopulta ei auttanut sekään. Turhauttavinta oli se, että sekä stronghold että milbemax annetaan viikon välein kolme kertaa, eli menee pitkään nähdä auttaako lääkitys varmasti. Koirakontakteista täytyy myös olla karanteenissa tietyn aikaa kuurin alusta. Ja kun ei sitten mikään auttanut, niin lopulta Kiiran mahatutkimusten lisäksi varasin samalla ajan Lumolle Oulun Animagiin.

Lumo ihastutti eläinlääkäriaseman väkeä olemalla niin iloinen ja reipas. :) Nukutuksessa tähystettiin nenään, suuhun ja nieluun. Yllättäen nielusta olivat risat tulehtuneet ja niihin Lumo syö nyt 10 päivän antibioottikuuria. Kuurin ajaksi määrättiin myös saikulle metsästyksestä. Loogiselta tuntuu, että jos risat on olleet kipeät, niin koira on hangannut nokkaansa kun eipä nielua oikein pääse raapimaan. Tulehduksen aiheuttajaa lääkäri ei osannut sanoa. Arvaili, että siellä on voinut olla nenäpunkki tai bakteereja. Todella toivon homman hoituvan nyt tällä kuurilla! Oulun Animagia (ent. Akuutti) voin kyllä suositella muillekin. Ystävällistä palvelua ja asiantuntemusta löytyy. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti