Erittäin hyvä, ellei täydellinen...

... sellainen oli Lumo tänään Muurolan näyttelyssä. Tuloksena siis EH eli erittäin hyvä.

Rikoin kehässä numerolappupidikkeen kiristäessäni sitä, joten piti jättää se kaiteelle meidän vuoron ajaksi. :D

Tulos oli täysin odotettu ja itsekin olisin kakaralle saman laatuarvion antanut. Se vaan on vielä niin keskenkasvuinen ja juuri nyt pudottanut turkkinsa. Lumo taitaa olla aika hitaasti kehittyvää tyyppiä, joten odotellaan sitä näyttelymenestystä sitten vähän myöhemmin. ;) Kehäkäytös oli neitokaisella oikein mallikasta. Sen kanssa näyttelyjutuissakin on aina sellainen tekemisen meininki, vauhtia ja intoa.

Tuomari Tuula Pratt oli hyvin mukava ja arveli, että Lumosta kehittyy ajan kanssa oikein hyvä. Arvostelu oli myös pitkä ja kattava, siitä pisteet tuomarille!

"Vielä kovin pentumaiselta vaikuttava, mittasuhteiltaan oikein hyvä. Sekä kuono, että kallo ovat vielä kovin kevyet ja kuono vaikuttaa pitkältä. Kaunis kaulalinja. Riittävästi kulmautunut edestä, niukasti takaa. Ikään sopiva rungon voimakkuus. Jyrkkä lantio. Erinomainen raajaluusto. Kevyet liikkeet. Kauniit valkoiset värimerkit. Mukava, reipas olemus." EH, JUK2

nakkia naamariin niin jaksaa taas

Hengailtiin näyttelyalueella vielä hyvän aikaa, että saatiin Lumolle vähän rauhoittumistreeniä. Tuollaisissa paikoissa kun siitä olisi niiiiiiin kiva moikata jokaista ohikulkijaa hyppimällä vasten. Edistytty ollaan, mutta joskus kiusaus on sille liian suuri. Minkäs sille pieni koira voi, että on vaan niin täynnä rakkautta kaikkia maailman asioita ja olentoja kohtaan!

ehdittiin käydä myös joen rannassa kuvailemassa

Lumon persoonalliset poseerausasennot

Kolmen lajin viikko

Viime viikolla tuli taipparitreenien lisäksi touhuttua koirien kanssa monenlaista. Keskiviikoksi sovittiin porukalla vapaamuotoista tokoilua, koska Lumon ihana puoliveli Sulo on menossa pian tokokisoihin ja Minttu halusi heille häiriötreeniä. Meitä oli yhteensä neljä ihmistä, neljä tolleria ja kaksi espanjanvesikoiraa. Hyvää häiriötä ja hyviä vinkkejä saatiin kaikki toisiltamme. 

Kiira pääsi pitkästä aikaa mukaan tällaisiin porukkatreeneihin ja oli ihana hömpötellä sen kanssa. Se osaa niin paljon ja on onnellinen kun pääsee tekemään, etenkin jos palkkana on PALLO! Muistuteltiin mieleen vanhoja tokojuttuja ja hiottiin jo osattua. Mullakin on nykyään muistelemista välillä siinä, miten olen Kirpun kanssa yleensä joitakin juttuja tehnyt. On tullut viime aikoina niin paljon treenailtua Lumon kanssa ja sen kanssa kun pitää olla vähän erilainen.

Lumo pääsi heti alkuun harjoittelemaan paikallamakuuta. Tätä pitäisi ottaa enemmän. Istumassa se pysyy hyvin pitkiäkin aikoja, mutta makuulta meinaa olla niiiiiiiiin kiire aina namille, että herpaantuu helposti kun alan ojentamaan palkkaa ja pomppaa ylös. Voisin myös kokeilla takapalkkaa tähän. Muuten Lumo pääsikin tekemään vain jotain pientä ja sitten harjoitteli odottamista kentän laidalla Kiiran treenatessa. Nuo odottelutreenit on Lumolle nyt tosi hyviä ja tarpeen. 

Viikon kolmantena lajina taippareiden ja tokon jälkeen tuli näyttelyjutut.  Torstai-ilta vietettiin siis mätsäreissä, misseinä Lumo ja ihanainen naapurin nappisilmä vesikoira Kira. Kummallekaan ei sijoitusta tullut, vaikka käyttäytyivät hienosti. Saatiin kuitenkin hyvää kokemusta ja sehän se on tärkeintä. Tosin Lumon mielestä parasta taisi olla lohdutuspalkinnoksi saatu herkkutikku. :)

nakkipalan toivossa jaksaa töröttää paikoillaan

nakkipalan toivossa jaksaa juostakin niska kenossa, eikä nokka kohti menosuuntaa niin kuin olisi parempi...

tuomari sanoi muka keskenkasvuisen näköiseksi, mutta ei kai pennun tarvitse aikuiselta näyttääkään

Kira odottaa vuoroaan

palkintolaatikosta päätellen ei jääty paljosta paitsi :D

Illalla startataan sitten tämä koiratreeniviikko taas taipparitreeneillä. Lauantaina edessä on myös Lumon ensimmäinen "kunnon" näyttely, eli enää ei olla pentuluokassa, vaan junioreissa jo. Turkkinsa se on juuri pudottanut, eli odotukset eivät ole suuret. Nähtäväksi jää, tunnistaako tuomari aidon kauneuden karvattomuudesta huolimatta. ;)

Tähtäimessä taipumuskokeet

Työharjoittelujakso Oulussa oli ja meni. Kuukausi kului ohi hujauksessa kun oli niin mukavaa sekä harjoittelussa että muutenkin kotipaikkakunnalla olla ja nähdä kavereita ja sukulaisia. Koirat saivat vähän vaihtelua lenkkimaastoihin, hierojakäynnin, Lumo pääsi käymään monessa kyläpaikassa opettelemassa oikeanlaista käyttäytymistä (=rauhoittumista) ja tokoakin ehdittiin vähän treenailla.

Innokkaat tokoilijat vuoroa odottamassa

Pääsiäisenä Lumo pääsi myös tsekkaamaan tulevat metsästystiluksensa ja haistelemaan teerien jälkiä pelloilta.

Lumo suunnittelemassa metsästysstrategioita

Harjoittelussa koirista tuli oppilaiden keskuudessa suorastaan julkkiksia sen jälkeen, kun lemmikkiaiheisella tunnilla näytin parin minuutin pituisen temppuvideon. Starring Kiira & Lumo. Viimeisenä harjoittelupäivänä sain parikin pyyntöä viedä koirille terveisiä. :)

Rovaniemelle saavuttuamme päästiin heti rytinällä kiinni treenaamiseen, kun 1,5 h päästä jo alkoi Lumon taipumuskoekurssi. Ensimmäisellä kerralla aiheena oli perustottelevaisuus ja koiran hallinta. Tokon treenaaminen on tuottanut tulosta ja harjoitteet sujuivat hyvin. Lopuksi otettiin damit esiin ja katsottiin vähän miten koirat kantavat ja pitävät damia hihnassa. Tässä vaiheessa Lumo alkoi vähän hölmöilemään, mutta uskon että se oli vain vähän epävarma siitä mitä piti tehdä. Päätettiin ottaa pitoharjoitukset ja luovutukset tehotreeniin viikoksi. Tehotreenissä on ollut myös rauhoittuminen erinäisissä tilanteissa, kuten portaissa kulkiessa ja hihnalenkeillä.

Valokuvaussessio, jonka tuoksinassa emäntä unohti hihnat metsään...

 Damien kanssa ahkera olkkarissa treenailu saatiin viikon aikana johtamaan huimaan edistykseen. Totesin, että Lumon kanssa pitää vaan rohkeasti alkaa kokeilemaan sille sopivaa tapaa opettaa eikä miettiä liikaa. Ehkä olen Kiiran kanssa niin tottunut siihen, että intuitiolla yleensä tiedän sille sopivan tavan opettaa asioita. Lumon kanssa yhteiseloa ja treenitaustaa on niin vähän, että täytyy kokeilla, jotta voi oppia.

Hieno maisema, huono kamera :(

Tänään toisissa taipparitreeneissä päästiin sitten tositoimiin noutamaan dameja metiköstä ja kuulemaan pauketta. Jokaiselle koiralle tehtiin kolme heittoa. Kaksi ensimmäistä heittoa koira näki ja toista ennen paukahti starttipistooli. Lumo seurasi heitot tarkasti ja oli innokas, muttei ylikierroksilla. Sain neuvon lähettää koira aikalailla heti kun heitto tipahtaa ja koira katsoo tipahtamispaikkaa. Noudot meni superhyvin, varmasti ja nopeasti. Kolmannenkin heiton koira näki, mutta sen jälkeen liikuttiin koira hihnassa eri puolelle damia, josta lähetys niin että koira joutuisi käyttämään nenäänsä ja aiempia enemmän etsimään. Tässä huomasi, että Lumon kanssa on tullut vähemmän tuota hakutyötä treenattua ja se näkyi suorituksessa. Koira ei oikein tiennyt mitä tehdä. Lopulta kun dami löytyi niin se tuli kyllä hienosti mulle taas käteen asti. :)

Eevin ja Aleksin ottama kuva Lumosta lenkillä, kun pikkuneiti oli heillä päivähoidossa

Ohjeeksi saatiin nyt harjoitella tuota hakua ja opettaa siihen joku eri käsky (valitsin käskyksi "etsi"). Hakutreeneiksi lähelle piilotettuja dameja, yhdessä piiloon vietyjä dameja, maata pitkin vedettyjä tai varvikkoon laajalle hajustettuja dameja. Tässä meille siis aihe tämän viikon tehotreeniksi. Lisäksi täytyy alkaa ahkerammin opettaa pillikäskyjä. Kyllä nuo ohjatut treenit vaan kummasti motivoi ja innostaa! :)

Koirien ilmeet, kun lenkkireitin varrelta löytyi vielä vähän lunta

Kiira ottaa kaiken irti etuoikeudestaan olla makkarissa, johon Lumolla ei ole lupaa tulla

Huhhuh!

Kiirettä, kiirettä, kiirettä. Sitä on elämä ollut viime aikoina. Inhoan kiirettä. Haluaisin ehtiä tehdä asiat rauhassa ja huolella. Ja haluaisin ehtiä tehdä kaikenlaista, muutakin kuin pakolliset jutut. Nyt on kuitenkin ollut sellainen kausi, että päivät on pitänyt aika tarkasti aikatauluttaa ja tekemiset priorisoida. Blogin kirjoittaminen on pudonnut tärkeämpien asioiden tieltä melkein kuukaudeksi.

Lumo, Kira ja Kiira metsälenkillä 21.3.14

Aika on kulunut muutamina viime viikkoina koulussa ja kouluhommia kirjoitellessa, tenttiin lukiessa (josta sitten nukuin kokonaan pommiin), töissä, vieraita kestitessä, kirppispöytää pitäessä, muuttohommissa (vaihdettiin vähän isompaan asuntoon, että mahtui isäntäkin nyt virallisesti saman katon alle), sekä hiihtovaelluksella ja hiihto- ja lasketteluleirillä (ei hassumpi tapa tienata opintopisteitä tuo liikunnan sivuaine). Sitten pitikin jo toivoa, että on muistanut kaiken tärkeän tehdä ja otettiin suunta kotipaikkakunnalle työharjoitteluun muutamaksi viikoksi. Täällä siis ollaan koirien kanssa äidin hoivissa Oulussa. :)

21.3.14

21.3.14

Kiirejaksolle mahtui myös viimeisimmät tokotreenit Lapin Nuuskujen itsenäisessä ryhmässä ja parit tolleritreenit. Tarkoitus on ollut niistä aina heti kirjoittaa, mutta se priorisointi... Nythän en tietenkään enää muista, mitä treeneissä on tehty. Treeniseuraa on jo sovittuna tälle ajalle kun olen työharjoittelussa ja sitten Rovaniemelle palattuamme alkaa Lumon taipumuskoekurssi ja varmaankin myös avoimet tokotreenit. Täältä Oulusta käsin oli tarkoitus käyttää pikku tolleri Kalajoen näyttelyssä, mutta viimeisenä ilmoittautumispäivänä keskityin Olostunturin ympäri hiihtämiseen enkä näyttelyilmoittautumisiin. Suomeksi siis unohdin. Jospa johonkin näyttelyyn muistaisin Lumon pian ilmoittaa nyt keväälle ja kesälle.

Tänään koirat pääsivät piiiiitkästä aikaa lenkkeilemään Piitu-nahkacollien ja Huppis-kelpien kanssa ja voi että nelikolla oli hauskaa! Kuvia ei tullut otettua, mutta voin kertoa maiseman olleen aikalailla kuraisempi ja lumettomampi kuin alla olevissa kuvissa.

hiihtovaelluksella Rovaniemellä 27.3.14

avantouinnilla Muoniossa 4.4.14

Pallaksella laskettelua 6.4.14

Kettulauma lenkillä

Ihanan keväinen auringonpaiste sattui tälle päivälle. Tollerilenkki saatiin tehdä siis täydellisessä säässä. Tässä osallistujat tällä kertaa:

Max, Sakke, Sulo ja Lumo

Lumolla oli siis kovin miehistä seuraa, mutta eipä neitiä haitannut. Kivaa oli ja leikit sujui mukavasti poikien kanssa.

isoveli(puoli) Sulo ihmettelee: "Mistä tuo sisko on nuo sekopäägeeninsä perinyt?"

Kiitos kaikille seurasta ja pian uudestaan!

PUM!

Eli sunnuntaina käytiin ampumaradalla katsomassa miten Lumo reagoi pyssyjen paukkeeseen. Onhan se kuullut kaikenlaisia ääniä, kuten aura-autojen kolinoita, jääkiekkojen läsähdyksiä kaukalon reunaan ja uudenvuoden raketit, mutta ei aseella ammuttuja laukauksia. Oli siis jo korkea aika käydä niitäkin kuuntelemassa, kun penskalla ikääkin on jo reilut 8 kk.

Ensin ammuttiin pienoiskiväärillä, josta kuuluva ääni on pieni. Lumperon kanssa seisoskeltiinkin ihan siinä vieressä ampumakopissa ja välillä isäntäkin sai hihnaa pidellä kun itse kävin kokeilemassa ampumista (meni muuten aika hyvin ensikertalaiseksi). Ekat pari paukahdusta Lumo vähän säpsähti paikallaan, lähinnä ihmetteli ääntä. Sitten jatkoi kuralätäköiden tonkimista ja välillä kääntyi katsomaan ampumasuuntaan kun kuuli kopsahduksen maalitauluun. Syöttelin sille namejakin siinä vähän. Kun mentiin porukalla katsomaan osumareikiä tauluista, oli koiralla hirveä hinku päästä sinne. Liekö oikeasti oli menossa tarkastamaan osumapaikkaa vai mitä. :D

Siirryin sitten Lumon kanssa nuotiopaikalle kauemmas, kun muut alkoivat ampumaan rynnäkkökiväärillä. Siinä kun ääni on kova, niin en halunnut että Lumo pääsisi säikähtämään. Taas kakara kyllä reagoi ääneen, kääntyi tarkkailemaan äänen suuntaan ja halusi takaisin ampumakatokselle. Mentiinkin sitten vähän lähemmäs hengailemaan ja syötin siinä nameja. Tästäkään en tiedä halusiko se vain tapahtumien (ihmisten) keskipisteeseen vai selvittämään laukausten alkuperää, mutta eipä sillä niin väliä kun ei arkaillut kuitenkaan.

Eli Lumo reagoi laukauksiin, mutta ei missään vaiheessa millään tavalla yrittänyt pakoon tai mennyt paniikkiin. Pystyi myös syömään namia koko ajan. Nuo sen reaktiot (pieni säpsähtäminen tai katseen kääntäminen tarkkaavaisena äänen suuntaan) taitaa kertoa sen vilkkaudesta ja tavasta reagoida asioihin liikkeellä. Mietinkin, että Kiira ja Lumo ovat tässäkin asiassa hyvin erilaiset sillä tavalla, että Lumo reagoi kropan liikkeillä, Kiiralla taas "ajatus liikkuu", heh. :D Kiira esimerkiksi mejä-kokeen laukauksensietotestissä liikautti vain aavistuksen korviaan, muuten ei hievahtanutkaan. Sama ero tulee ilmi kun niille opettaa tokoliikkeitä: Kiira tekee varovaisesti ja miettii, kunnes tajuaa mitä haetaan ja sitten tekee juuri sen mitä pitää. Lumo taas ehtii kokeilla samassa ajassa sata eri juttua ja kieppuu ja pomppii. Ihania kumpikin! :)

Paitsi ainiin, onhan Kiirallakin tapansa reagoida ampumiseen:

Pum!

Se siitä aiheesta. Tiistaina meillä olikin sitten tokotreenit ja eilen tolleritreenit. Tokossa päätin jo etukäteen ottaa teemaksi rauhoittumisen ja malttamisen, erityisesti odottelutilanteissa. Lumpella kun pitäisi koko treenin ajan olla tiivistä äksöniä, muuten on TYLSÄÄÄÄ.... Tämä johtuu siitä, että on treenattu pääasiassa tuossa itsenäisessä ryhmässä, jolloin olen tehnyt treeneistä tosi tiiviit. Ei ole tarvinnut seisoskella kuuntelemassa esimerkiksi kenenkään neuvoja, jolloin koiralle ei ole tullut treeniä ihan vain odottelusta liikkeiden välissä. Neiti yrittääkin välillä sitten muistutella että "hei haloo siellä ylhäällä, eikö nää olleetkaan treenit", eli haukahtaa ja saattaa pompata mua vasten. Olen palkannut kun istuu nätisti kontaktissa ja jättänyt hölmöilyt huomiotta, mutta eilen ensimmäistä kertaa niistä ärähdin sille pari kertaa ja se tuntui itse asiassa toimivan paremmin. Koiran viretila laski ja hölmöily loppui. Hauska juttu, että se näkyi siinä että Lumon suu napsahti kiinni ja läähätys loppui. :D Pitääpä seurata miten homma kehittyy ja mikä on paras toimintatapa. Haluaisin kuitenkin että se oppisi rauhassa odottamaan, eikä olisi niin kiihkona.

Toinen itsehillintäharjoittelua vaativa juttu Lumolle on tullut namin ottamisesta kädestä. Tämäkin johtuu vireystilasta, sillä ahneena sen on "pakkosaadahetisenami". Kivasti yrittää siis välillä etuhampailla jyrsiä namia nyrkistä nopeampaa, ei kiva. Tätä harjoitellaan nyt niin, että jyrsimisestä huudahdan "au", ja koiran ollessa sivulla se ei saa pompata namikättä vastaan tai yrittää kaivaa namia nyrkistä, vaan namikäsi aukeaa kun koira katsoo mua silmiin. Lisää vinkkejä saa antaa!

Taitaa tosiaan murkkuikä olla aluillaan kakaralla. Pikkujuttujahan nuo on, eikä arkielämässäkään hölmöilyt (ainakaan vielä) ole pahoja. Välillä kuunteleminen ja hihnakäytös unohtuu, kun on niin kiire hajujen perään ja juoksemaan ihan juoksemisen ilosta. Pientä mörkökautta on myös ilmassa, kun jotkut ihan hassut asiat saattavat saada osakseen pari haukahdusta (jonkin verran voi tosin johtua Kiiran antamasta mallista, sillä kun ääni on herkässä kun joku meinaa epäilyttää). Eli nyt treenataan hallintaa, malttia ja itseluottamusta, niin eiköhän siitä ihan toimiva otus saada. :)

Eilen tolleritreeneissä sitten oli rallytokoa. Olipa hauska päästä tutustumaan lajiin! Lumollekin tuli ihan erilaisia uusia juttuja niin, että kotona oli ihan rättipoikkiväsynyt. Tuskin silti Lumon kanssa otetaan tuota lajia varsinaiselle harrastuslistallemme, kun on niin paljon muutakin. Kiiran kanssa rallytoko voisi olla hauskaa hömpöttelyä, joten toivottavasti tulee joskus mahdollisuus senkin kanssa kokeilla.

Kuvia ei minkään tekemisestä

Viime viikon olin sairaana, joten koirilla oli tylsää. Hyvin malttoivat kuitenkin vain lepäillä.

"tylsää"

"tosi tylsää"

Kiirahan on mestari tässä lepäilyssä, kun se ei sisällä kotona ikinä juuri muuta tee, vaikka ulkona sitten päästeleekin höyryjä ihan kunnolla. Tässä malliesimerkki eräältäkin Oulun reissulta kyläpaikasta, jossa rouva otti kaiken ilon irti luvasta nukkua sängyssä:

Lumo taas välillä touhuilee jotain itsekseen tai hakee huomiota, mutta ei sekään ole seinille hyppinyt. Tulipahan puolivahingossa opetettua sitä noutamaan lattialta aina uusi lelu, kun on yhden tuonut mulle sohvalle. Ja toihan se siinä samalla myös yhden lattialle pudonneen sohvatyynynkin - kätevää. Ehkä tämä pohjustaa jo vähän taippareiden hakuruutua. Taitaa Lumo olla kyllä aito noutaja, kun äidin luona kotikotonakin viimeksi löysi milloin mistäkin "ihania uusia aarteita", joita sitten ylpeänä toi ihmisille. Kukapa ei olisi ylpeä itsestään löydettyään sukan, pompulan, hierontakoukun tai koristetipun?

Nyt kun olen jo tervehtynyt räkätaudista, pääsee Lumo taas tällä viikolla treeneihin ja kumpikin koira pitkille lenkeille. Kouluhommiakin ehti tosin vähän taas kasaantua, joten tässä tietokoneellakin joutuu niiden parissa istumaan. Silloin saattaa saada muutamia syyllistäviä katseita osakseen:

Nämä katseet kuitenkin kestettäköön, kun vastapainoksi tuijottelijat saavat paljon ulkoilua kevätauringossa.

pikku neiti poseeraa

blaaaah

Lumpe nauttii tokoilusta :)

PS: Pahoittelut kuvien kännykkälaadusta. Nimimerkillä "Järkkäri haaveissain"