tiistai 17. kesäkuuta 2014

Näin meillä rauhoitutaan

uusi vesidami :)

Taipparitreenailuja on tehty nyt jonkin verran omatoimisesti, lähinnä dameilla. Pitoharjoituksia ja hakuruutuja erilaisissa paikoissa. Tänään pohdin, että jos taippareissa käytettäisiin riistan sijaan pelkästään dameja, olisimme valmiita kokeeseen vaikka heti. Nyt tarvitsee enää saada hommat toimimaan yhtä hienosti riistalla. Perimmäinen haaste lienee siinä, että riista kuumuttaa koiraa kun on niiiiiiiin kivaa ja jännääkin vielä. Silloin saattaa unohtua, mitä oltiinkaan tarkalleen ottaen tekemässä. Kunhan saadaan enemmän riistatreeniä alle, niin eiköhän jännitykset hälvene ja kierrokset sen myötä vähän myös laske kun siivekkäät löydöt metsässä eivät enää ole niin uutta ja ihmeellistä pienelle tollerille. 

Toki mukana menossa (niin treenatessa kuin arjessakin) ovat edelleen myös johdonmukaiset rauhoittumisharjoitukset, jotta kierrokset pysyisivät keskittymisen mahdollistavalla tasolla. Meillä on aika tiukka linja siitä, että mihinkään ei pääse höseltämällä, riekkumalla, saatika vinkumalla tai haukkumalla (ääntä kuuluu Lumosta onneksi tosi vähän). Rauhallisuutta Lumolta vaaditaan mm. ennen pannan laittamista kaulaan, ovista mentäessä, portaissa käveltäessä, ennen lupaa tulla pois autosta, ennen kuin pääsee noutamaan, tai ylipäätään suorittamaan mitään tehtävää treenattaessa. Paras keino meillä on odottaa, että koira rauhoittuu itse, josta palkaksi toiminta jatkuu. Kieltämiset ja ärähdykset usein vain nostavat kierroksia ja lisäävät omaa ja koiran ahdistusta. Haluan myös, että koira oppii itse laskemaan kierroksensa ilman että joudun sitä jatkuvasti käskemään. Joskus saatan rauhallisella vihjesanalla muistuttaa rauhoittumisesta, mutta yritän pitää negatiivisen äänensävyn poissa. 

Oma mielentila on äärettömän tärkeää tällaisessa koiran rauhoittamisessa! Kärsivällisyyttä vaaditaan ja oma rauhallinen mielentila tarttuu koiraan. Jos itsellä on kiire, niin on koirallakin. Lumo on nopeasti huomannut, että juuri rauhoittuminen on se vaadittu juttu. Tähän se on tarvinnut useimmiten palkaksi pelkän toiminnan jatkumisen, mutta välillä olen vahvistanut hyvää käytöstä myös nameilla. Mielestäni tämä metodi on toiminut meillä. Näin en myöskään tapa koiralta sen luontaista iloisuutta ja innokasta suhtautumista asioihin, kuten kielloilla ja ärjähtelyillä saattaisin tehdä.

Kiiran kanssa aikoinaan (ja ehkä vähän vieläkin) on tullut kokeiltua vähän sitä ja tätä tilanteissa, joissa koira on käynyt ylikierroksilla. Syyt vireen nousemiseen ovat meidän koirilla hyvin erilaiset: Kiira kiihtyy stressistä ja hermoilee, Lumo kiihtyy koska on vilkas ja innokas. Kuitenkin jos voisin palata ajassa taaksepäin, opettaisin Kiiraa laskemaan kierroksiaan samoin kuin Lumoa nyt. Toki siis niissä tilanteissa, joissa nimenomaan Kiiralla on tapana nostaa kierroksiaan. 

Hmm.. ja mikähän oli tämän pohdinnan lopputulos? Ei päätä eikä häntää, pelkkää tajunnanvirtaa. Ehkäpä voisin lopettaa ajatuksiin siitä, miksi rauhoittuminen on sitten niin tärkeää. Meillä ainakin se helpottaa arkea. Hyvinkäyttäytyvään koiraan suhtautuu positiivisemmin, minkä koira itsekin aistii. Harrastukset sujuvat mukavammin, kun koira on sellaisessa viretilassa, että pystyy keskittymään tekemiseensä. Tärkeänä pidän myös sitä, että koiran stressitaso ei nouse liikaa. Jatkuvasti kiihtynyt koira ei pysty rentoutumaan ja lepäämään. Aina koiran ei tarvitse kuitenkaan malttaa ja hillitä itseään, vaan metsälenkille lähdettäessä kun kuuluu käsky "vapaa", saa silloin painella niin lujaa kuin koivillaan pääsee. Ihanaa on toimia hyvin käyttäytyvän ja keskittyvän koiran kanssa, mutta ihanaa on myös katsella samaa otusta juoksemassa onnellisena päättömästi pitkin metsää.

PS. Pahoittelen ehkä sekavaa tekstiä. Syy kellossa, joka näyttää 01.30.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti