Lumon vesinoutojen palautuksissa on ollut pientä viilaamista, vaikka taippareita varten ne ovatkin olleet kai jo riittävän hyviä. Eilen löydettiin palautusten parantamiseen ratkaisu, joka ainakin nyt vaikutti toimivalta. Se ratkaisu on tennispallo!
Viilaamisen varaa on ollut siinä, että Lumo pyrkii nousemaan rantaan hieman minusta sivussa, kun pitäisi tulla suoraan luo. Rantaa pitkin minun luo hipsiessään se on joskus sitten jäänyt välille ravistelemaan turkkiaan ennen kuin tulee palauttamaan. Ihanne olisi, että noutaja toisi saaliin suorinta tietä mahdollisimman nopeasti ohjaajalle käteen asti irrottamatta siitä välillä.
Pähkäiltiin syitä tuolle syrjään pyrkimiselle, ja luultavasti se johtuu vain siitä, että damista tai riistasta luopuminen on ikävää, eikä palkka palautuksesta ole ollut tarpeeksi hyvä. Palkkana on ollut namipalkka, jota on häivytetty ja siirrytty uudella noudolla palkkaamiseen. Ilmeisesti namipalkka ei tuohon tilanteeseen ole riittävä Lumolle, eikä se ole tainnut ketjuttaa noudolla palkkaamista, kun ennen uutta noutoa on aina pitänyt tulla sivulle ja odottaa. Olen siis luullut palkkaavani uudella noudolla, mutta koira on oppinut palauttamisen seuraukseksi sivulletulon ja tylsän odottelun. Ei kovin palkitsevaa.
Päätin kokeilla ongelmaan ensiavuksi sitä, mistä usein sanotaan, ettei noutajan kanssa kannattaisi tehdä, eli heittelyä. Siis niin, että heitetään haettavaksi lelua monta kertaa peräkkäin, eikä noutolupaa tarvi odottaa. Tällä keinolla saattaa saada noutoon karkaavan ja ylikiihkeän koiran. Tennispallon heittelyllä veteen halusin kuitenkin nyt vahvistaa sitä, että Lumo yhdistäisi palkaksi uuden noudon. Kuinka ollakaan, muutaman heiton jälkeen se ei enää hakeutunut nousemaan rantaan niin syrjään. Jes!
Tähän väliin pidettiin pieni tauko, jonka jälkeen damin noutoa maalta ihan parin metrin matkalta niin, että lähtölupaa damille piti odottaa (ei yrittänyt karata, vaikka äsken oli saanut lähteä suoraan pallon heittoon), ja samantien kun dami palautui käteen, lensi minulta tennispallo palkaksi ja siihen ei tarvinnut lähtölupaa odottaa. Maalta palauttaessa tuli suoraan luo kuten yleensä. Siirryttiin joka toistolla lähemmäs rantaa ja lopulta haki damia ensin rantavedestä, sitten ihan uimasyvyyksiltäkin. Ja aina heti pallo palkaksi. Saatiin jo tosi suoria palautuksia vedestä, huippua! Tästä jatketaan.
Lopuksi vielä kuvia parin yön takaa, kun koirat pääsivät mukaan kalalle. Ei oltu tuossa paikassa käyty ennen ja olikin yllättävän kivikkoista. Koirat joutuivat olemaan hihnassa, etteivät olisi satuttaneet itseään liukkailla kivillä juoksemalla.
 |
| Ensin tongitaan isännän reppu kun se ei huomaa. |
 |
| Sitten ootellaan sitä. |
 |
 |
| "Saataisko ees hetki juosta irti?" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti