Kolmisen viikkoa sitten hehkuttelin täällä hyvin menneitä taipparitreenejä. En tiedä mitä oikein tapahtui pari viikkoa sitten, kun yhtäkkiä muutama treeni menikin huonosti. Varis ja kani eivät meinanneet Lumon suuhun olla enää mieluisia. En tiedä ällöttikö vai jännittikö sitä. Jäi roikkumaan (haistelemaan riistaa nostamatta sitä) ja houkuttelulla tarttui, mutta pinnallisella otteella ja saattoi ravistaa (ja minä kun olin jo niin huojentunut että ravistelu olisi menneen talven lumia)... Saatiin kyllä muutama ihan ok nouto, mutta yleensä niitä edelsi jotain värkkäämistä. Vesinoudossa sentään ei mitään ongelmaa. Vedestä se varmaan hakisi mitä vaan.
Saatiinpa sitten peruutuspaikka Muhoksen taippareihin. Viimeisimpien treenien jälkeen osasin arvata, että läpi ei mene, vaikka ihan viimeiset treenit tehtiin dameilla ja ne meni superisti. Hirveän hyvä kokemus kuitenkin oli käydä taippareita kokeilemassa.
Matkalla koepaikalle jännitin vähän, mutta paikanpäällä oli niin rento tunnelma ja mukavia ihmisiä, että rennoin mielin mentiin suorittamaan omalla vuorolla. Lumo ei ole koko kesänä tainnut kuulla laukauksia ja muiden suoritusten aikana se vähän kuumui paukuista. Äänteli välillä ja olisi jo halunnut suorituspaikalle. Oman suorituksen aikana ei äännellyt yhtään, vaan oli tosi sopivassa vireessä ja kuuliainen. Tykkäsin myös suorituspaikasta, vaikka kumpparit olivat soisessa maastossa tarpeen.
Vesityö meni tosi hyvin kuten uskalsin olettaakin. Vauhdilla ja innolla veteen ja lokit rantaan. Rantapenger oli jyrkkä, joten tuomari kehotti ottamaan lokin koiralta heti kun se on rannassa, että koiran on helpompi punnertaa itsensä ylös ilman lintua. Tästä siis hyväksytty ja matka jatkui hakuruutuun.
Alku näytti lupaavalta, sillä Lumo lähti innokkaasti ensimmäiselle varikselle. Jäi kuitenkin hetkeksi roikkumaan ja lähti sitten etsimään lisää lintuja nostamatta ensimmäistä ylös. Tuomari meni heittämään varista uudelleen, jotta koira kiinnostuisi tarttumaan. Ottihan se sen sitten ja toi minun jalkojen juureen. Lähetin seuraavalle ja teki tosi hienoa hakutyötä. Tuomari kehui, että liikkuu tosi hyvin hakuruudussa. Löysi variksia, mutta kahdella linnulla jäi taas roikkumaan ja jatkoi etsimään seuraavaa. Kolmannen löytäessään lähti sitä tuomaan, mutta harmiksi se tippui puolimatkaan kun ote oli niin pinnallinen, eikä Lumo lähtenyt enää hakemaan sitä uudelleen. Tässä vaiheessa tuomari sitten sanoi, että joutuu valitettavasti hylkäämään. Niin paljon oli koira jo saanut apuja ja niin monesti kieltäytynyt nostamasta riistaa spontaanisti. Sain kuitenkin treeninä hakea Lumon kanssa yhdessä sen puolimatkaan tippuneen linnun. Kävelin lintua lähelle, jolloin Lumo otti sen ja yhdessä juostiin lähetyspaikalle. Lumpero sai loppuun isot kehut kantamisesta.
Tuomari oli todella kannustava ja positiivinen. Sanoi, että tässä koirassa on ehdottomasti enemmän hyvää kuin huonoa ja että kaikki muu on kunnossa, paitsi variksien huoliminen. Kuulemma mulla on hyvä koira, ja kun saan sille varmuutta varisten nostamiseen ja kantamiseen, niin siitä tulee pirun hyvä. Näiden sanojen jälkeen ei pahemmin harmittanut, vaan sain lisää sisua saada hommat kuntoon.
Tuomarilta ja muilta osallistujilta sain vielä rutkasti erilaisia vinkkejä treenaamiseen. Tässäpä niitä muistiin ettei unohdu:
* Treenaa riistaan tarttuminen nopeaksi. Mitä kauemmin jää riistaa tutkiskelemaan, sitä epätodennäköisemmin sen nostaa. Tähän vinkkinä päästää koira hakemaan heitettyä riistaa ja pillittää luoksetulokutsu juuri ennen kuin se on riistalla. Koiralle tulee kiire takaisin, joten nappaa riistan nopeasti.
* Tehdään riistasta kiinnostava leikkimällä, heittelemällä ja vetämällä sitä maata pitkin. Esimerkiksi ohjaaja voi härnätä koiraa riistalla ja "leikkiä" sillä, viedä sen kauemmaksi ja päästää koira noutoon. Riistan voi myös laittaa pois kun koira alkaa sitä himoitsemaan, jotta siitä tulee harvinainen herkku, ei itsestäänselvyys.
* Tehokuuri variksella treenaamista. Näytetään varista esim. kolmesti viikossa muutaman viikon ajan ja tehdään joka kerralla jokin pieni treeni. Variksesta tulee arkipäiväisempi, varmasti tuttu.
* Kantamiseen varmuutta niin, että hihnassa mennään tasaisella juoksuvauhdilla pidempiä matkoja riista suussa.
* Treenaamista eri variksilla, jotta treenilinnut eivät ole aina koiralle ne tutut, samat ja omat.
* Treenaamista variksilla, joita muut koirat ovat jo kantaneet.
Nyt täytyy tehdä jonkinlainen sotasuunnitelma ja ruveta sitä toteuttamaan. Jospa ne vaakut rupeais sieltä nousemaan. Olo on toiveikas ainakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti