Taipparitreenailuja

Nyt on pohdittu ja työstetty sitä variksiin ja kaniin tarttumista ja kantamista oikein urakalla. Aika yleistä tuntuu olevan tuo varisten hyljeksiminen, vaikka koira toimisi käytännön metsällä hyvin. Lumo on aina ollut tosi kiinnostunut variksista, mutta nyt sille on alkanut tulla jokin ällötysmielleyhtymä siinä vaiheessa, kun vaakku pitäisi nostaa suuhun. Innoissaan niitä kyllä etsii.

"Kyllä mää näitä voisin hakea!"

Lähdin liikkeelle miettimällä, miten oli treenattu keväällä ja alkukesästä kun vaakut saatiin nousemaan tosi hyvin. Ehkä jossain kohti vaikeutettiin liikaa tai jotain, miksi suoritukset huononivat? Nyt on sitten pyritty nostattamaan Lumon itseluottamusta ja motivaatiota varisten kanssa. Riistalla on treenattu tosi tiiviisti, useamman kerran viikossa. Tähän olen kirjannut treenejä, joita on tehty nollaksi jääneen taippariyrityksen jälkeen.

Treeni 1

Otin käyttöön taas naksuttimen, jotta saan merkattua oikean toiminnan mahdollisimman tarkasti. Ensin istuttiin koiran kanssa vastakkain ja naksuttelin pelkistä damin pidoista ja nostoista. Välillä annoin damin suuhun, välillä nosti sen maasta ihan edestään. Helppo homma.

Sitten vaihdettiin damin tilalle varis. Ei meinannut ensin nostaa, joten naksuttelin muutaman kerran vain haistelusta ja kun vähän kokeili sitä suuhun tarttumatta kunnolla. En antanut mitään käskyjä, koska tavoitteena on spontaani nosto. Jos tarjosi pitkään vain katsekontaktia, niin saatoin vähän tökkäistä lintua, ettei odottelussa menisi koko iltaa. Kun sai naksautuksen, namipalkan ja kehut monta kertaa peräkkäin pelkästä varikseen koskemisesta, sai myös itsevarmuutta ja alkoi itse tarjota linnun nostamista. Aina suorituksen selkeästi parantuessa sai superkehut ja kourallisen palkkaa. Kun saatiin muutama oikein varma nosto ja hetken pito, lopetettiin isojen kehujen kera.

Treeni 2

Taas pohjustettiin tehtävää damilla, kun niillä kaikki sujuu niin hyvin. Koira hihnassa, dami maassa. Kuljettiin damin ohi ja kun nappasi sen mukaan, naksuttimella naks, dami mulle käteen ja palkkaus. Kuljettiin hihnassa damia kantaen myös vähän pidempää matkaa. Tätä pitää nyt tehdä enemmän. Selvästi rauhoitti kantamista. Vielä viime kesänä tämä oli melkein mahdotonta, koska Lumolla oli kierroksia ihan liikaa ja se yritti koko ajan mennä täysillä, jolloin kiristyvä hihna häiritsi kantamista. Nyt kulki damin kanssa minun rinnalla ja piti katsekontaktia.

Ja taas vaihdettiin damin tilalle varis ja sama homma. Meni tosi hyvin! Alkuun ja välillä myöhemminkin otteet vähän pinnallisia, mutta paranivat selvästi toistojen myötä. Taas lopetettiin kun oli muutama oikein hyvä suoritus alla ja sitten superpalkka. Onneksi meillä oli isäntä mukana toimittamassa naksuttelijan virkaa. Olisi minulta muuten loppuneet kädet kesken. Naksutin selvästi selkeyttää ja tsemppaa Lumoa. Se taitaa olla koira, jolle täytyy kertoa tosi selkeästi, mitä siltä halutaan. Sitten kyllä tekee hyvin ja täysillä.

Treeni 3

Tällä kertaa treenattiin kanilla. Koitettiin vähän samantyylistä treeniä kuin edellisellä kerralla variksella. Eli ihan vain pitoja ja kantamista hihnassa. Alkuun hiukan damin kantamista, jotta ehkä saisi jonkun noutomoodin päälle. :D Päästessään kania haistelemaan meni Lumo ihan kierroksille innosta. Noh, kanin käsittely meinasi mennä vähän pelleilyksi sitten kierrosten takia, kun Lumo ois mielellään antanut kanille aika kovaa kyytiä... Huoh, tässä vaiheessa tuli taas vähän sellainen eitästämitääntule-olo. Olen nyt huomannut, että selvästikin minä ja Lumo lietsomme toisiamme kierroksille vähän liiaksi. Jos Lumo häslää, turhaudun liian herkästi ja ärsyyntymiseni nostaa Lumon kierroksia entisestään. Onneksi meillä oli taas isäntä mukana pitämässä minun kierroksia aisoissa ja miettimässä yhdessä sopivia keinoja, jotta homma saataisiin toimimaan.

Lopulta tehtiin monta toistoa niin, että isäntä talutti Lumoa ja naksutteli kaniin tarttumisista. Minä kävin viemässä kanin varvikkoon piiloon niin, että se jäi meidän väliin ja annoin koiralle noutokäskyn. Isäntä talutti koiran kanin ohi, se joutui vähän haistelemalla etsimään sitä (haistelu rauhoitti!), jos ei heti tarttunut tai tiputti niin vedettiin hihnasta ohi vaan. Kun kani pysyi suussa niin isäntä talutti koiran suoraan minun luo ja minulta namipalkka. Tarkoitus saada koira tarttumaan heti ja kunnolla, muuten matkaa joutuu jatkamaan ilman riistaa. Hiljalleen homma alkoi toimia paremmin, otteet paranivat ja Lumo oikeasti toi kania minulle, eikä yrittänyt jäädä vain leikkimään sillä. Monenmonta toistoa tehtiin ja viimeiseksi jäi sellainen, että oikein polleana toi kanin mulle käteen asti. Ehkä se tästä. On tämä kyllä yhdenlaista touhua...

Treenit x-y

Tämä postaus on ollut luonnoksiin tallennettuna ja tarkoitus oli kirjata jokainen treeni erikseen tänne. Noh, enpä muistanut noiden ensimmäisten jälkeen, enkä enää niin tarkkaan muista mitä milloinkin on tehty. Oli miten oli, variksilla on tehty tarttumis- ja kantamisharkkoja hihnassa ja sitten ihan hakua taipparityyliin 1-2 linnulla. Aina se on vaakut metsästä tuonut, mutta ote on ollut useimmiten pinnallinen, eikä aina ensimmäisellä lähetyksellä ole tarttunut. Motivoitu on härnäämällä/leikkimällä variksella koiran edessä, sekä namipalkalla. Edistystä on saatu aikaan, eikä nyt ole ravistellut lintuja. Aika puurtamista on ollut, mutta onneksi koira on aina innolla tekemässä. Isäntä on ohjannut koiraa joillakin treenikerroilla, mikä on tehnyt mulle hyvää. Ratkaisuja ongelmiin on jotenkin niin paljon helpompi nähdä, kun keskittyy vain katsomaan vierestä.

Tokavika treeni ennen uutta taippariyritystä

Nyt päätettiin tehdä lyhyt ja motivoiva treeni, jos vaan kerralla onnistuisi. Aiemmat treenit ovat välillä sisältäneet aika moniakin toistoja, joten nyt oli sellainen "kerta riittää" -asenne. Mukana oli varis ja kani. Variksella härnättiin koiraa niin, että se oli hihnassa, eikä päässyt siihen tarttumaan, vaikka nokan edessä heiluteltiin. Sitten koiran nähden heitettiin ja koira hakemaan. Ei jäänyt pitkäksi aikaa haistelemaan lintua, vaan nopeasti haistoi ja otti suuhun (jes!). Täysillä meni linnulle ja täysillä tuli linnun kanssa takaisin. Ainoat miinukset oli, että ote ei ollut syvä vaan roikotti siivestä ja lintu ei pysynyt suussa käteen asti vaan sylkäisi sen jalkojen juureen. Pikkuvikoja, pääasia että lintu palautui! Tästä namipalkkaa ja hurjat kehut.

Kanilla tehtiin taipparityylinen laahausjälki. Tämä meni ihan todella hyvin!!! Ote oli tosi hyvä ja täysillä sinne ja takaisin. Kaninkin tipautti mun jalkojen juureen, mutta aivan sama. Hurjia edistysaskeleita siitä, mitä oli viimeisissä treeneissä ennen viime taippareita. Hyvä Lumo!

Viimeinen treeni ennen uutta taippariyritystä

Tehtiin yksi nouto sellaisella variksella, johon Lumo ei ollut aiemmin koskenut. Saatiin heittäjäksi Iida, pitkästä aikaa joku muu kuin minä tai isäntä.  Päätettiin uskaltaa nyt olla hetsaamatta koiraa variksella ennen heittoa, kun eipä sitä taippareissakaan hetsailla. Suunniteltiin, että jos ei ota, niin sitten uusi yritys hetsauksen kanssa. Eipä tarvinnut uutta yritystä. Lumo meni luvan saatuaan tapansa mukaan täysillä linnulle, otti suuhun heti ja hyvällä otteella, parin metrin jälkeen tiputti ja nuuhkaisi nopeasti, otti taas hyvän syvän otteen ja toi perille. Ei kylläkään jälleen kerran ihan käteen asti, mutta siitä me ei nyt välitetä, kun on harjoiteltu sitä, että vaakut ylipäätään tulee sieltä. Oikein hyvä kenraaliharkka siis!

Meillä on nyt taas koepaikka tiedossa. Saapa nähdä miten siellä käy! Mikään varma olo ei ole läpipääsystä, mutta on se aivan täysin mahdollista. Jos ei mene läpi nytkään, niin sitten tavoitteena on yrittää keväällä uudestaan.

"Mitähän jekkuja tällä kertaa siellä taippareissa keksisin?"